voisipa palata näihin kuviin ja tunnelmiin.
vietämme viimeistä yhteistä iltaa seuraavaan kuukauteen.
jostain saisi puhaltaa innostuksen puuska,
täyttäisi mielen odotuksella,
repun ilolla ja jännityksellä,
termarin kuplivalla kivalla..

en ole hakenut rinkkaa varastosta,
en ettinyt tavaroita valmiiksi,
pinonnut vaatteita lähteviksi,
huoltanut kenkiä,
luulen kai että jättämällä lähdön valmistelun,
ei huomenna tarvitsisikaan.

.siellä.

siellä merituuli on leuto,
ilmassa tuoksuvat kukat,
aallot ovat hioneet kivet pyöreiksi ja pehmeiksi.

kahvi on hyvää, kylmää ja vahvaa,
leipä tuoretta,
viini halpaa,
sitrukset makeita.

tiet ovat serpentiiniä,
paikalliset ajavat valoitta kypärittä,
jokaisen mutkan takana on kappeli.

kylät ovat tiiviitä,
kadut kapeita kujia,
ne on päällystetty pyöreillä rantakivillä,
talot ovat valkoisia,
ovet muhkeita puisia ja värikkäitä.

korkeimmankin kukkulan
rapistuneimmassa rauniossakin
elää kissoja.

saaren toisella puolella ei näkynyt auringonnousua eikä laskua,
ilmastointi toimi toisinaan,
vedenkeitin keitti veden loppuun,
jos ei huomannut sammuttaa.

meri kimmelsi turkoosina,
yllätti housunpuntit ja hameenhelman,
hiveli varpaita.

siellä oli hyvä olla.

***

voi kunpa ehtisi käydä läpi kaikki matkakuvat,
poistaa suurin osa, tallettaa helmet.
mutta kone on hajoamispisteessä,
ei jaksa pyöriä,
hohkaa kuumaa ja sulattaa pian itsensä vapauteen pöydän läpi,
"uusi" vanha kone tulee ehkä ensi viikolla..

.pitkän päivän ilta.

matkalaukut on pakattu.
käsimatkatavarat tarkistettu.
passi takataskussa.
tänä yönä ei nukuta,
odotetaan vielä 8 tuntia,
sitten taksilla kentälle,
ennen viittä pilvien yläpuolelle..

opiskeluvuodessa on nyt tauko.
loman jälkeen jatkan ison G:n parissa
ja sen jälkeen 4 viikkoa kenttäkurssilla.
kevät oli pitkä, rankka ja vaativa,
mutta tuloksellinen,
eilen sain siitä yllättävän todistuksen,
edessä on lyhyempi aika kuin olin osannut kuvitellakaan.
ansaittu loma..

mies ei ymmärrä, miksi pitää siivota ennen matkaa.
kun on palattava,
ja paluumatkan alakulossa ryvettyny,
on oman oven takana ihana koti johon palata.

viime viikot olen valmistellut ihoa aurinkoshokkiin.
maitovalas rantautuu huomenna välimerelle.
raspausta, kuopsutusta, kuorimista, kosteutusta.
henkistä latautumista, tekohengitystä mielelle.
valmistelu, suunnittelu, matkan parhaita puolia.

viikko on ollut muutenkin jännä.
kämmenen kokoisia räntärättejä,
ilmakuvasuunnistusta.
selätin 357 kasvia.
sain ihastuttavia uutisia,
joista ei voi vielä hiiskua.
monenlainen stressi on kaikonnut.
olen valmis lähtöön..

konekin tarvitsee taukonsa,
ei suostu avaamaan mitään kuvaohjelmia nyt.
siis sanat saavat riittää.


miestä hermostuttaa.
ollut heikkohermoinen jo koko viikon,
väsyksiin asti.
ja mitä lähemmäs lähtö tulee..
eikä lentokaan ole mikään helppo nakki hänelle.
pitkä on ilta,
pitempi yö,
ihanampi aamu.
kohti valoa, lämpöä, lempeitä merituulia.
lopultakin.

.vappuiloa.

juhlistin eilen vappua opiskelijakavereiden kanssa,
pieniä kuohareita,
kaikilla muilla haalareita,
zetorin vetoa,
ja se liian täysi esplanadi,
jossa haalari varmaankin oikeuttavat urpoiluun,
se oli ensimmäinen ja viimeinen "perinteinen vappu".

törmäsin puistossa kolmeen hurmaavaan,
hieman iäkkäämpiin bassettiherroihin,
voi mitä sydämensärkijöitä,
asiaankuuluvasti lakit vinossa nenä kohti kesätuulia..

jos toinen kerta on jo perinteinen,
on tänään mieluisampi vappuperinne edessä..
leipasen kohta pinaattivuohenjuustopiirakkaa,
mukaan myös ananasta ja aitoa kuivvaalihhaa,
muutama kuohuva ja menoksi..
kokoonnumme kivalla porukalla nauttimaan
hyvästä brunssista ja seurasta,
jätämme ilomielin tänän vuonna viluiset, sumuiset ja ruuhkaiset puistot väliin,
iloitsemme kesästä ystävän kodin lämmössä.

jännä uusi ja ihmeellinen kesä on oven takana.
tänään olemme asuneet yli vuoden täällä keltaisessa talossa.
kahdeksan yön päästä lähdemme lentoon..
ihanaa, niin monia syitä iloita.