.uuen vuoen valoa.

jätimme aamulla jäähyväiset ivalojoelle ja tuntureille.
huomenna tervehdimme mökkiä, jylhää järveä, aarnimetsää.
rauhotumma mökillä,
ehkä erakoidummeki,
kaksin.
viime päivät olemma niin ahkerasti kohdanneet ihmisiä,
että nyt on aika vetäytyä pehmeän pimiän ja hiljasen mökin hämyyn.

hämyä tulevat valaisemaan loputtomat kynttilät,
sekä kamerat,
miulle pukki toi iloisena ja tarpeellisena yllärinä jalustan,
toiselle jälkipukki loihti oman kameran,
armoton räpsyttelyä luvassa siis.

rauhaisaa vuodenvaihdetta.
ja jos rakettaja näkee,
toivottavasti ovat yhtä ihmeellisiä,
kuin nämä pari vuotta sitten kuvatut.

.on olostelun aika.

on olostelun aika.
ehkä jouluruokien sulatuksen.
mielen levon ja sitten virityksen.
tauti on taittumassa.
mikäli kiristyvä pakkanen, joka on tällä hetkellä -26 ja laskee yhä,
ei hyydytä autoa.. jatkamme huomenna suomi neitoa yhä ylemmäs,
ivalojoen jäätyneille törmille.
sieltä laskeu'umme toivon mukkaan alemmas,
mökille aarniometsän kainaloon,
ja vastaanotamma uutta vuotta,
niin hiljaa ko kykenemmä,
niin vähäeleisesti ko jaksamma,
niin rauhassa ko tuntuu,
ja niin kahestaan ko tähtitaivaan alla voi.
kotiinlähtöä.. sitä ei mietitä laisin.
puemme uudestaan monet kerrokset lämmikettä,
kellahamma hangelle,
tuijottelemma tähtiä,
tuikkivat pakkasella jotensakki erilailla..
eikö vain.

.24.

rauhallista ja lämmintä joulua.
iloa ja ihmettä.
tähtien tuiketta ja revontulten loimua.
käymme joulupuuron ääreen.
sauna lämpiää.
ulkona on sininen hetki koko päivän.
maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto..
edessä ihmeellinen jouluyö.

.21.

pienet paketit saivat tänä jouluna tummaa paperia ja valkeita pitsejä
sekä vihreitä nauhoja,
porot kertoivat lahjan saajan nimen..

***

olimme onnekkaita ja saimme matkata aurinkoisessa pakkassäässä,
vain viimiset sata kilometriä pyrytti,
ja sekin tuntui vain taialta..
perillä odotti valmiiksi lämmitetty pikkuruinen pihasauna.
parin päivän aikana rapsutin enemmän eläimiä kuin vuoteen,
ja näin enemmän miehen sukua kuin ikinä,
ihanaa.
ensimmäisestä välipysäkistä toiseen,
huomenna kotiinkotiin,
pieni joululunssa pyrkii päälle..
onneksi lumisateessa saakin vain kääriytyä
peitteisiin ja juua kuumaa..
rentoutua. rauhoittua.
antaa muiden hälistä ja ressata.

.17.

meillä valmistellaan joulua lähtöä laittamalla,
joulusiivousta ei tarvita,
pieni lähtö- tai paluusiivous on paikallaan,
koska joulu vietetään kotonakotona tuntureilla,
ei omaa kotia tarvihe kauhiasti laitella,
mutta on kiva pyyhkästä sen verran,
että ensi vuonna olisi kivempi palata.

jokainen vapaana ollut henkari on valjastettu matkariepujen kuivatukseen,
varastosta on haettu rinkat ja kassit, joihin on viime päivien aikana heitelty
ohi kulkiessa sukat jos toisetkin.
tällä hetkellä koti täyttää kaikki kaaoksen merkit.

eilen tonttu oli käynyt jumppani aikana tuomassa
makkarin lattialle kasan paketteja,
sanomalehti on tänäkin vuonna näemmä kova sana paketoinnissa,
mistähän se tonttu ne tänne lennätti,
saa nähä kenen matkassa ne ennättää oikiaan pukin konttiin.

matkareitti on hiottu tarmolla ja antaumuksella,
840 kilometriä talvella vaatiin henkistä latautumista ja erittäin reipasta mieltä,
mies valitsee musiikit,
vannotin että tällä reissulla ei 80-l. glamrockhevi
naislaulajalla varustettuna soi!
itse vastaan matkaeväistä,
pitäisi ehtiä tänään vielä leipomaan ja
kääräistään tuliaiset edustavimpiin kääreisiin,
avoanopille en ihan tohdi
sanomalehtihässäkkää ovella syliin antaa..

viimeisen kuuen vuoen aikana tästä on kehkeytynyt mulle yksi
joulutunnelman nostatus ja mielen kohotus,
lähtö,
matkan teko kohti joulua,
perhettä,
lunta ja talvea.
perhosia vatsassa eikä malttaisi enää
keskittyä viimeisten arkituntien velvollisuuksiin..
mutta jospa kuitenkin hetkisen, niin pääsee sitten
hetikohtapian oikiasti matkaan..


ps. kuvattu joulupuu ei valitettavasti sijaitse meillä.. mutta kaunis ja ihana son silti!

.18.

meän talvioksat.. jotka myöhemmin saivat alleen myös lumipeitteen villasta..










<3 ingrid michaelson <3

"pampampampampam.
pampampampam.
pampampam.

this is my winter song for you,
the storm is coming soon,
it rolls from the sea.

They say that things just cannot grow
beneath the winter snow,
or so I have been told.

They say were buried far,
just like a distant star
I simply cannot hold.

I still believe in summer days.
The seasons always change
and life will find a way.

My love a beacon in the night.
My words will be your light
to carry you to me.

pampampampampam.
pampampampam.
pampampam."

Sydän lyö pampampam,
niin lähellä nyt ollaan jo!
Rinkka on pakissa,
mustikkahillopurkit ja
muut muistamiset kassissa,
auto on lastattu selviytymispakkauksilla
ja vilteillä,
jos vaikka jättää meät tienlaitaan.. (hope not!)

Takana on aamun viimiset tunnit,
edessä vielä pikakertaus ja tentti,
sitten jo mennään!
Koska kamaa kertyy mukaan aina liikaa,
onneksi tällä kertaa rinkkaan jäi hitusen
tilaa ja kaikki lisäpussit on käyttämättä,
mutta läppäri oli jätettävä taa..
voi olla että kalenteri jääpi torsoksi..
tai sitten valloitan seuraavien päivien
kylästelypaikkojen läppärit.
tai sitten en kissojen, koirien, memmujen
ja muiden karvaisten kavereiden rapsutukselta malta.

ehkä tartun mielummin kirjaan.
jutustelen jonnen joutavia.
kähistelen isoveukkujen kera.
mussutan jouluomenia ja pipareita.
teen hankeen lumienkeleitä.
menen luistelemaan.
lasken housuni riekaleiksi mäkeä
tonttupoikien kera.
leikin piilosta,
ja nukahdan piilooni,
kun etsijä ei tullutkaan.
hytisen mökissä ja lämmitän
yhtäaikaa piisiä, kamiinaa ja kiuasta.
kylästelen niiden luona,
joita en ole nähnyt taas vuoteen.
lasken äipän tonttukokoelman,
ja yritän arvailla mitkä olivatkaan uusia.
soitan pianoa pitkästä aikaa,
sormet solmussa.
ihastelen kynttilämerta risteillä.

tai sitten en tee näistäkään mitään.
sitä se on..
joululoma.

.16.

joka syksy saapuu hirviä kutomisvimma.
viime vuonna se purkautui pehmeiksi paketeiksi läheisille.
tänä vuonna ihana lanka muuttui
erikokoisiksi lapasiksi,
ensimmäiseksi ite kudotuksi pipoksi,
pitkäksi paksuksi korinpohja huiviksi,
kaikki päättelemättä,
lehtikorissa sohvan takana.
josko tänään löytyisi riittävän suuri neula,
joka päättelisi kaikki keskeneräiset työt,
niin että päällensä voisi pukia.
tai sitten voi vain ihastella,
valon liikettä hopiaisella joulupallon pinnalla.
kaikessa rauhassa.

.15.

ratiritiralla,
tuli talvihalla.
oikia talvisää,
hymyyn vääntyy joka pää.
narske kuuluu kengän alta,
sisällä en olla malta,
mutta ratiritiralla,
hiipi autoonkin halla,
ei toimi lämmityslaitteet,
minkhänlaiset on rekiretkemme vaiheet,
perjantaina jos et lämpeä,
täytyy junaankin änkeä!
automme on suuren suuri pakastin,
ennen mie sitä vähäsen rakastin,
ratiritiralla,
älä silti kaikkoa talvihalla.


[näin runolliseksi voi heittäytyä 5 tunnin unilla, huonolla tenttionnella, 6 tunnin matikkaohjelmien tykityksellä ja perutulla jumppatunnilla..]

.13.

iltani ihan ihanina pipareina.

ihana lucian päivä.
retki porukalla korkeasaareen.
valmiiseen pöytään.
rentoa olostelua yhdessä.
ja pipareita..

.14.

pakkanen narskahteli aamulla saapikkaiden alla.
jouluista.
eilen joulumieli nousi ystävien seurassa,
etenkin ystävien pienen pienten tonttupoikien olostelua ihastellessa.
näimmepä muutaman tallitontunkin retkellä saaressa.
tänään kuulasta, kirkasta, valkoista.
tätä lisää aina aattoon asti, jookos?
no ehkä välissä voi ripsauttaa lisää lunta.
hengitykset höyryen viimisten arkipäivien kimppuun.
rauhaisaa viikkoa.

.12.

tässä on kuulkaa kuva ihan,
omin pikku kätösin tekemistä,
ensimmäisistä lihapasteijoista ikinä.
resepti on niin perusköksänluokka kamaa,
etten lähde siitä avautumaan,
muuten kuin kertomalla että lihat ja sipulit
sun muut täytteet loihdin tahnaksi,
ihanaista chilistä tuorejuustoa käyttämällä,
upposivat mieheen kuin mieheen hetkessä,
ja olihan ne hyviä.
hyvässä seurassa.

.11.

hillittyä kimmellystä,
vesipisaroiden imitointia,
ja talvi-ilmettä,
niistä on ovikranssi tehty.
Kuvailujen jälkeen kranssiin tuli vielä
leveä ruskea paperinaru rusetilla.
Kun joulu on ohitettu,
talvi edennyt,
ehkä päiväkin pidentynyt,
voi kranssin ilmettä uudistaa,
vaihtamalla nauhan valkeaan
vai olisiko se kuitenkin limenvihreä..

.10.

metsästä jouluyllätyksiksi.
suut makkeiksi mustikoilla.
nam.




ps. kahtena päivänä kovin somasti ripotellu lunta, vaikkakin son aina jonneki hävinny. tänään yli vuoden työ sai päätöksen, mahtavaa. tästä on niiiiiin hyvä ensi viikolla jäädä lomalle!

.8.

joulu- ja musiikki-ihmisenä,
kaksi kaunista on yhdistettävä,
mutta jokin siinä prosessissa mättää.
näiden kahden kompinaatiosta
haluan nauttia ilman saukkia ja oravia,
tai yletöntä kulkusten kilinää,
ja jätetään lasten laulamat
veisut omiin hetkiinsä..

mutta jotain talvijoululauluja kuitenkin,
tässä muutama vaihtoehto,
näiden tahdissa kelpaa,
kääriytyä vilttiin,
ottaa kirja syliin
ja tuijotella kynttilöitä.

The Hotel Safe presents - Winter songs



Sting - If On A Winters Night



Tori Amos - Midwinter graces







..ja jos nyt tahtomalla tahtoo kuunnella perusjoululauluja niin sitten kannattaa kuunnella rajattomia tai loiria tai mikseipä andrea bocellin My christmas, sieltä yksi helmi oli ehottomasti what child is this - with mary j. blige
musiikkia. lisää musiikkia.

.9.

Meiän eteinen on kaikessa pienuudessaan suhteellisen toimiva ratkasu nopiaan läpikulkuun, niin että kaikki on mukana. Puutteena siinä pitkään oli kuitenkin ihmeellinen oven taakse jäävä 80 senttinen seinänpätkä, joka oli liian tyhjä, liian epäsyvä, jotenkin liian käyttämätön. Ongelmana oli myös, että kotiintulon jälkeen avaimet, lompakot, liput ja laput tuppasivat tipahtamaan eteisen kynnyksen jälkeen teeveetason päälle allekirjottaneen kauhistukseksi. Jotain piti keksiä.

Kesällä luuhuattuani mökillä monen monta päivää bongasin varastosta muutamat osittain jo hiiren nakertamat poronsarvet, pikku pesu ja toiselle jiirisahan näyttö sai kuitenkin heräämään ajatuksen, oisko tässä eteisen pelastukset. Vaikka luu itsessään oli kovin hienon näköistä, päädyin kuitenkin yhdenmukaistamaan ilmeen parilla spraymaalikerroksella. Sitten tarvittiin kohdalleni vielä yksi sikainfluenssarokotteen aiheuttama käsipuoliviikonloppu, niin että avokki sai ruuvattua kaiken seinälle. Seurakseen poronsarvinaulakko sai tuparilahjaksi saamamme pienen noitarummun, joka löysi nyt paikkansa. Sulaa tyytyväisyyttä eteisen yksityiskohta herättää joka päivä! ..ja peilin vuoksi herrasväki ei enää ehkä lähde ovesta tukka aivan ryötteessä ulos.

.7.

Tämän vuoden joulukortit toteutin mahottoman simppelisti. Kaksiosaiset pahvikortit olivat odottaneet jo jonkun aikaa ja kesäisten kutsukorttien aikaan tapahtunut hurahdukseni leimasimiin siivitti korttien valmistumista. Pahvia, hyvää joulua -leimasin ja valitsemasi kuvioleimasin. Pistä leimaillen.











Toiveissa on että, ennen pyhiä lehdettömiin puihin sataisi lunta.. tai ne peittäisi edes valkea kuura. Oon jotenkin hirmu ihastunut nuitten kauniiseen yksinkertaiseen ilmeeseen. Ja oli kortti mimmonen tahansa, ja etenkin jos son ite tehty, lämmittää se aina saajan mieltä. Vielä pitäisi pari kadoksissa olevaa osoitetta etsiä ja sitten nämäkin lennähtävät postiin.


Vietämme lähiperheen kesken lahjatonta joulua, ehkä paras jouluideamme ja perinteemme ikinä! Kokonaisvaltaisesti lahjattomuus ei toteudu kohdallani ikinä, eikä se ehkä ole ollenkaan paha asia. Muistan pieniä tonttupoikia, paria ystävää ja avokkia. Itse tehdyt lahjat ovat toki voittamattomia, mutta jostain syystä 6- ja 3-vuotiaisiin epeileihin ei vihriän tädin askartelut oikein vetoa, tai siis anteeksi, joulutontun askartelut, ehkä vika askartelutaidoissa. Eli joudun välillä turvautumaan kauppojen antimiin. Tänä vuonna etsiessäni lahjapaperia (näissä veijareissa viime vuosien sanomalehtiin käärityt lelut ovat herättäneet epäilyksiä, korvatunturin taloustilannetta kohtaan..), löysin sattumalta ainekset ensi vuoden joulukortteihin.. Ja yhden kortin kokeilu jo todisti, että onneksi tänä vuonna pitäydyin yksinkertaisuudessa. Ikinä ei ole liian aikaista aloittaa seuraavan vuoden joulunkortteja, illalla voisikin jatkaa saksimisurakkaa..