.ja sitten soli ohi.

vielä muutama kuva kuopiosta..
ensimmäinen vihjaa marraskuun ilosta,
onneksi sitä onnea pääsee jakamaan,
viimeisessä, ennen en sellaisissa maisemissa ole herkullista juustokakkua maistanut.

*******

meillä, pohjosen asukeilla, kesä on lyhyt,
son lyhyempi kuin täällä kehien sisällä..
viime vuosina olen opetellut mieltämään myös elokuun kesäkuukaudeksi,
tänä vuonna olin sisäistänyt asian niin hyvin,
etten tohtinut luopua 3/4 housuistani lainkaan
ja kuka nyt sukkia kesällä käyttää?
mutta nyt voin miekin jo huokaista,
huomenna se on täällä ja ylhäällä suomineidon päässä,
ihan virallisesti,
syksy.

.sellanen ol kuopio.

oli oikia elonkorjuujuhla,
kalakukkoa pikku pietarin kujalla,
kolusimme kaksi kertaa rompetorin,
löyty pakki, muutama tsaikka, lusikoita,
illastimma viikinkien malliin,
voi mitä hetkiä,
sellanen ol kuopio,
suatanpa mennä toistekkii..

.se on alkanut.

kyllä se on täällä keskuudessamme..
mutta annan sen kypsyä vielä viikonlopun yli,
mutta ensi viikolla,
sitten herkuttelen sillä useana päivänä!

ensin vähän lämmitellään habitarella..





sitten harjoitellaan vähän design districtin late night (s)hoppingissa..



ja viikko huipentuu tänne



sillan toisella puolella järjestetään la-su design market..
viikonloppu kuulostaa hyvältä,
mutta ei ole valittamista ensi viikon arjessakaan!

.matkantekoa.

reissun suunnittelu on ihanaa,
ihanampaa kyllä kohdata "perillä" odottavat ystävät,
poistumme huomenna aikaisemmin töistä,
tätä varten työpaikan liukumat ovat parhautta!
huominen on toiselle täysin uuden reitin ajoa,
kumpa sää ei olisi sateinen,
tulisi yllättäviä pysähtelyjä tienvarsille enemmän,
kuopiossa ystäväpariskunnan uusi koti,
kasvanut masu ja kutkuttava ilta.
lauantaina kaupunki näyttää toivottavasti parhaita puoliaan,
vieläkö on kesää jäljellä yhdelle uudelle suomen ihanalle kesäkaupungille?
paluumatkalle valitsimme jo viimereissulla toisen reitin,
nopeasti perille isompaa tietä,
hitaasti kotia kohden pikkuväyliä,
hyvässä seurassa istuskelu neljän pyörän päällä ei tunnu lainkaan tuskastuttavalta
vaan seikkailulta.
olet niin iloisesti jännittynyt,
että kohta täytyy itseä nipistää ja keskittyä oikeisiin kirjotushommiin vielä hetkiseksi..
..eikä kuvia ole vieläkään, viikonloppuna pistelin kuvia ruotuun, mutta yllätykseen, josta on vielä vaiettava. ajattelin voihkia miehekkeen pienemmän kameran, sellaisen, jonka kantamisesta ei hartiat jumiudu..
kalakukkolandia, pian tullaan!

.kaikki hyvin.

siihen tulokseen olen kuluneina viikkoina tullut.
olo on vallan mainio.
iltaisin menee nukkumaan onnellisena
ja aamuisin herää jos ei joka aamu pirteänä,
niin hyväntuulisena kuitenkin.
paikkoja ei kiristä,
mieltä ei ahista,
kiirettä ei ole.

nautin nykyisestä elostani kovin.
..eikä tuleva vuosikaan pelota.
[opiskelija kun elää vieäkin vuodenkierrossa,
jossa syyskuu on alku ja toukokuu vuoden "loppu"]
yritän välttää kiireen-tunnetta jatkossakin,
hyvällä organisoinnilla ja ajankäytöllä,
uskon selviäväni seuraavastakin lukukaudesta ihan hyvin.
vaikka olenkin kallistunut uuteen tilanteeseen jossa,
jatkan osa-aikaisena työläisenä opintojen ohessa vuoden loppuun.
aikataulu näyttää hyvältä,
työkokemus papereissa kivalta,
enkä pistä pahaksi sitäkään,
ettei seuraavina kuukausina tarvitse laskea kaupassa
jokaista ostamaansa maitolitraa.

silti väitän, ettei hyvän olon tunne juonnu vain,
puolen vuoden turvatusta toimeentulosta.
viime vuoden jälkeen,
olen palannut parempaan tasapainoon
niin ruumiin kuin hengen hoidossa.
ja oma osansa on avokin paremmalla voinnilla,
uusi lääkitys on purrut
ja muutos heijastuu myös parisuhteeseen.
myös ystävien alati muuttuvissa tilanteissa,
on ollut viime aikoina paljon positiivisia käänteitä,
odotellaan muuttoja, häitä, perheenlisäyksiä, remonttien valmistumisia, heinänkorsien kasvua, kaikkea mitä maailmaan mahtuu,
mutta mukavassa hengessä..
elämä tuntuu hyvältä.
kaikki hyvin <3

.ikkunoista.

kesälomailen viikonloput.
sipoossa, tampereella, vaasassa, tällä viikolla pohjolassa, sitten ehkä kuopiossa.
vapaapäivät saa muuttumaan viikon loman mittaisiksi, jos tahtoo.
nautin myös työpäivien jälkeisestä vapaudesta,
kun ei tarvitse aloittaa toista työpäivää kotona, tätä lisää vielä 2 kk.

eilen pesin ikkunat ja ihmettelin kirkautta.
hankasin myös lattian soveltuvin osin.
työpaikan kulmahuoneessa 6 likaista ikkunaa,
siivoja ei puhunut suomea eikä englantia,
eikä näin voinut auttaa roskakorin metsästyksessä.


täältä on 100 metrin matka talon toiseen päähän,
iltapäivän väsymyksessä voi virkistyä lenkkeillen omassa kerroksessa,
kävelin eilen toiseen päähän tosi tarkoituksella,
miten tiedelehtisarjasta, joka on alkanut kymmeniä vuosia sitten,
voi puuttua vuodet 1994-2000,
etsin vuotta 1996 pian uudelleen.

kameran muistikortti pullistelee.
vanha läppärin muisti on täpötäysi,
uudessa vanhassa ei ole vielä ohjelmia.
kuvaton, ahdistun kasvavasta kuvamäärästä,
joka odottaa käsittelyään.

poljen aamuisin 5 kilometriä,
iltapäivisin jo 10.
ehkä ensi viikolla muutan vielä reittiä ja saan 13.
ohitseni suhaavat ohutrenkaiset kilpapyörät,
ei haittaa,
puuskutan ja läkähdyn maastorenkaineni,
hymy huulilla.