.puolivälissä.

kaksi viikkoa ovat yhtäaikaa menneet nopeasti
ja olleet loputtoman pitkiä.
uutta asiaa on tullut jatkuvalla syötöllä,
sisäistäminen ja sosiaalisoituminen aamuseitsemästä puoleen yöhön
toisinaan ylikin syö reippaintakin naista ja miestä.

hauskaakin on ollut.
pojat ovat poikia ikään katsomatta,
yhteinen kärsimys lähentää kummasti oudointakin porukkaa.
ja oppi on välillä tullut huomaamatta,
puoliksi loputtomalla toiston toistolla.

näin korennon kuivattelevan siipiään,
toukon rakentavan kotelokoppaa,
suomen suurimman hämäkin vipeltävän.

erotan nyt kolmanneksen suomen Sphagnum lajeista,
löydän uusia puolia ihmisistä ympärillä ja itsestäni samalla,
jaksan yllättävän hyvin vähillä unilla ja voimattomana,
jos vain pääsee metsään ja ulos.
kuulostaa hullulta.

hullummaksi käy.
olemme puolivälissä,
kaksi uutteraa viikkoa edessä.

asemalla nukahdan uupuneena sekunnissa ja herään kellon ensimmäiseen ääneen,
näinä lyhyinä öinä kotona,
en saa unenpäästä kiinni,
lopulta nukahdan herätekseni tunnin sisällä,
yöllä taisin nielaista raastinraudan kurkkuuni,
lämpöä on enemmän kuin eilen,
puolivälissä kohti flunssaa.

mies on kaukana,
harjoittelee kädet kipeiksi jousiammuntaa,
oli raivannut mökillä metsää,
järvimaisema avautuu jälleen saunakamariin,
valmistelee hengähdystaukoa,
keskikesän valoisia öitä.

voiko uusista kumisaappaista haaveilla,
vanhemmat ovat ylittäneet elinkaarensa puolen välin,
hurjat 13 vuotta vanhat,
kirkkaan keltaiset,
kymmenesti paikatut.

ulkona on sateista ja koleaa,
pitäisi pukeutua ja lähteä kesäjuhliin,
toppapuvunko tässä hakisi varastosta.

voisipa palata näihin kuviin ja tunnelmiin.
vietämme viimeistä yhteistä iltaa seuraavaan kuukauteen.
jostain saisi puhaltaa innostuksen puuska,
täyttäisi mielen odotuksella,
repun ilolla ja jännityksellä,
termarin kuplivalla kivalla..

en ole hakenut rinkkaa varastosta,
en ettinyt tavaroita valmiiksi,
pinonnut vaatteita lähteviksi,
huoltanut kenkiä,
luulen kai että jättämällä lähdön valmistelun,
ei huomenna tarvitsisikaan.

.siellä.

siellä merituuli on leuto,
ilmassa tuoksuvat kukat,
aallot ovat hioneet kivet pyöreiksi ja pehmeiksi.

kahvi on hyvää, kylmää ja vahvaa,
leipä tuoretta,
viini halpaa,
sitrukset makeita.

tiet ovat serpentiiniä,
paikalliset ajavat valoitta kypärittä,
jokaisen mutkan takana on kappeli.

kylät ovat tiiviitä,
kadut kapeita kujia,
ne on päällystetty pyöreillä rantakivillä,
talot ovat valkoisia,
ovet muhkeita puisia ja värikkäitä.

korkeimmankin kukkulan
rapistuneimmassa rauniossakin
elää kissoja.

saaren toisella puolella ei näkynyt auringonnousua eikä laskua,
ilmastointi toimi toisinaan,
vedenkeitin keitti veden loppuun,
jos ei huomannut sammuttaa.

meri kimmelsi turkoosina,
yllätti housunpuntit ja hameenhelman,
hiveli varpaita.

siellä oli hyvä olla.

***

voi kunpa ehtisi käydä läpi kaikki matkakuvat,
poistaa suurin osa, tallettaa helmet.
mutta kone on hajoamispisteessä,
ei jaksa pyöriä,
hohkaa kuumaa ja sulattaa pian itsensä vapauteen pöydän läpi,
"uusi" vanha kone tulee ehkä ensi viikolla..

.pitkän päivän ilta.

matkalaukut on pakattu.
käsimatkatavarat tarkistettu.
passi takataskussa.
tänä yönä ei nukuta,
odotetaan vielä 8 tuntia,
sitten taksilla kentälle,
ennen viittä pilvien yläpuolelle..

opiskeluvuodessa on nyt tauko.
loman jälkeen jatkan ison G:n parissa
ja sen jälkeen 4 viikkoa kenttäkurssilla.
kevät oli pitkä, rankka ja vaativa,
mutta tuloksellinen,
eilen sain siitä yllättävän todistuksen,
edessä on lyhyempi aika kuin olin osannut kuvitellakaan.
ansaittu loma..

mies ei ymmärrä, miksi pitää siivota ennen matkaa.
kun on palattava,
ja paluumatkan alakulossa ryvettyny,
on oman oven takana ihana koti johon palata.

viime viikot olen valmistellut ihoa aurinkoshokkiin.
maitovalas rantautuu huomenna välimerelle.
raspausta, kuopsutusta, kuorimista, kosteutusta.
henkistä latautumista, tekohengitystä mielelle.
valmistelu, suunnittelu, matkan parhaita puolia.

viikko on ollut muutenkin jännä.
kämmenen kokoisia räntärättejä,
ilmakuvasuunnistusta.
selätin 357 kasvia.
sain ihastuttavia uutisia,
joista ei voi vielä hiiskua.
monenlainen stressi on kaikonnut.
olen valmis lähtöön..

konekin tarvitsee taukonsa,
ei suostu avaamaan mitään kuvaohjelmia nyt.
siis sanat saavat riittää.


miestä hermostuttaa.
ollut heikkohermoinen jo koko viikon,
väsyksiin asti.
ja mitä lähemmäs lähtö tulee..
eikä lentokaan ole mikään helppo nakki hänelle.
pitkä on ilta,
pitempi yö,
ihanampi aamu.
kohti valoa, lämpöä, lempeitä merituulia.
lopultakin.

.vappuiloa.

juhlistin eilen vappua opiskelijakavereiden kanssa,
pieniä kuohareita,
kaikilla muilla haalareita,
zetorin vetoa,
ja se liian täysi esplanadi,
jossa haalari varmaankin oikeuttavat urpoiluun,
se oli ensimmäinen ja viimeinen "perinteinen vappu".

törmäsin puistossa kolmeen hurmaavaan,
hieman iäkkäämpiin bassettiherroihin,
voi mitä sydämensärkijöitä,
asiaankuuluvasti lakit vinossa nenä kohti kesätuulia..

jos toinen kerta on jo perinteinen,
on tänään mieluisampi vappuperinne edessä..
leipasen kohta pinaattivuohenjuustopiirakkaa,
mukaan myös ananasta ja aitoa kuivvaalihhaa,
muutama kuohuva ja menoksi..
kokoonnumme kivalla porukalla nauttimaan
hyvästä brunssista ja seurasta,
jätämme ilomielin tänän vuonna viluiset, sumuiset ja ruuhkaiset puistot väliin,
iloitsemme kesästä ystävän kodin lämmössä.

jännä uusi ja ihmeellinen kesä on oven takana.
tänään olemme asuneet yli vuoden täällä keltaisessa talossa.
kahdeksan yön päästä lähdemme lentoon..
ihanaa, niin monia syitä iloita.

.maailman parhaat.

vikkelästi vilahtanut viikko.
seurattu tuhkapilviä.
viilattu tutkimussuunnitelmaa ja tehtäviä.
venähdetty pitkän päivän päätteeksi sohvalle.
tänään ihana yllätys iskältä,
maailman parhaat entiset naapurit toi 1000 kilometrin päästä,
aurinkoisten keväthankien loimussa riiputettua,
ehtaa kuivvaalihhaa.
kultakimpale laukussa hyrisin bussissa kotimatkan,
ennenkö puukolla sai vuoltua ensimmäisen ohuen himpun..
nyt vähän vielä töitä tälle illalle.
huomenna ja ylihuomenna enempi.
kaksi kokonaista viikkoa lomaan.
vielä jaksaa, jaksaa..

.rajoitettua, rajattua, rajallista.

ihmettelen tässä mittakaavan naurettavuutta..
etenen kalenterin mukaan tunnista ja päivästä toiseen.
hyvin rajallista tiukasti rajattua aikaa.
samalla kun pyrkii selviämään deadlineista,
tenteistä, suorituksista,
ja etenee näin viikosta toiseen,
ja samalla prosessoi tulevaa prosessia,
jossa tutkitaan 12 000 vuoden kehitystä,
ajantaju kadoksissa.

en ole nähnyt ihmisiä aikoihin
olen asunut kasvinäytteiden ja
latinan kielen sanahirviöiden kanssa
kehitellyt ääliömäisiä muistisääntöjä
yrittänyt luoda sanasta virkkeitä
liikkunut liian vähän
laskenut päiviä lomaan.

enkä eläissäni ennen ole ollut
näin kiireinen
näin tiukasti jonkun aikataulun ohjailtavana
näin vähän kotona
puhunut näin paljoa unissani
sammutellut ja sytytellyt valoja muistamatta
näin väsynyt, stressaantunut, poissaoleva.

mutta edessä on jotain parempaa.
tänään juoksin tunnin aurinkoisessa kevätsäässä.
kolmen viikon päästä,
juuri tähän aikaan laukut ovat pakattuina oven edessä,
ei ole järkeä nukkua koska kentällä pitää olla ennen aamuyötä,
nukutaan koneessa,
levätään perillä.
tämä kaikki on edessä,
jos luonnonvoimat eivät muuta suunnitelmia.
jos tuhkapilvet malttavat väistyä.

taidan nukkua toisenkin yön,
ilman rajoitettua uniaikaa..