.puolivälissä.

kaksi viikkoa ovat yhtäaikaa menneet nopeasti
ja olleet loputtoman pitkiä.
uutta asiaa on tullut jatkuvalla syötöllä,
sisäistäminen ja sosiaalisoituminen aamuseitsemästä puoleen yöhön
toisinaan ylikin syö reippaintakin naista ja miestä.

hauskaakin on ollut.
pojat ovat poikia ikään katsomatta,
yhteinen kärsimys lähentää kummasti oudointakin porukkaa.
ja oppi on välillä tullut huomaamatta,
puoliksi loputtomalla toiston toistolla.

näin korennon kuivattelevan siipiään,
toukon rakentavan kotelokoppaa,
suomen suurimman hämäkin vipeltävän.

erotan nyt kolmanneksen suomen Sphagnum lajeista,
löydän uusia puolia ihmisistä ympärillä ja itsestäni samalla,
jaksan yllättävän hyvin vähillä unilla ja voimattomana,
jos vain pääsee metsään ja ulos.
kuulostaa hullulta.

hullummaksi käy.
olemme puolivälissä,
kaksi uutteraa viikkoa edessä.

asemalla nukahdan uupuneena sekunnissa ja herään kellon ensimmäiseen ääneen,
näinä lyhyinä öinä kotona,
en saa unenpäästä kiinni,
lopulta nukahdan herätekseni tunnin sisällä,
yöllä taisin nielaista raastinraudan kurkkuuni,
lämpöä on enemmän kuin eilen,
puolivälissä kohti flunssaa.

mies on kaukana,
harjoittelee kädet kipeiksi jousiammuntaa,
oli raivannut mökillä metsää,
järvimaisema avautuu jälleen saunakamariin,
valmistelee hengähdystaukoa,
keskikesän valoisia öitä.

voiko uusista kumisaappaista haaveilla,
vanhemmat ovat ylittäneet elinkaarensa puolen välin,
hurjat 13 vuotta vanhat,
kirkkaan keltaiset,
kymmenesti paikatut.

ulkona on sateista ja koleaa,
pitäisi pukeutua ja lähteä kesäjuhliin,
toppapuvunko tässä hakisi varastosta.