.muistoihin jää.

..pinnan alle.
niin siinä vain kävi,
tänne en osaa enää
kirjoittaa,
joten hoi te kaikki
satunnaiset kävijät
eksykää napa[piiri]:lle.

.Green House Effect.

..ei en aijo puhua ilmaston muutoksesta,
vaan promota ystävieni aikaansaannoksia.
Eilen pääsin kutsun turvin tutustumaan Habitare ´11:n
tarjontaan ammattilaispäivänä ja tänään klo 14 alkaen,
kaikilla muillakin on mahdollisuus mennä katsastamaan
uusia tuulia niin sisustuksessa, rakentamisessa ja
taiteen maailmaan Helsinki Art´iin!

Lukuisten salien tarjonnasta,
haluan nostaa esille messutilan 7h14,
siellä lymyää kolme reipasta innovatiivista miestä
komeiden ja ekologisten kasviseiniensä kanssa!
Poikain messuosasto on oikia esteetikon unelma
ja sen huomasi myös asinantuntijaraati,
joka valitsi osaston parhaaksi alle 40 m2:n sarjassa,
mahtavaa, huippua ja upiaa.

Kasviseinästä löydätte lisää infoa facesta
ja toiv. pian laajenevilta nettisivuilta.
Menkää kurkkaamaan seiniä myös livenä!
..ja oli siellä habissa vissiin jotain muutakin.

.nolous.

oon se tyyppi,
joka muistaa läheisten merkkipäivät..
aina.
oli synttärit, nimpparit
tai muuta tärkiää,
jos en korttia pistä niin
muistan soitolla tai viestillä edes.

ja tänään tajusin,
että unohdin äidin ja isän hääpäivän,
ko on nämä tulevat kahet häät ollu
vähän enempi mielen päällä.
ja voi mikä nolous nousi pintaan,
ko äippä vielä itse kautta rantain
asiasta tänään huomautti..
auts.

perään tuli vielä lievästi
marttyroiva viesti:
"sehän oli vasta 39 hääpäivä"
nyt olen sitte kirjottanu
vissiin viiteen eri paikkaan
ens vuotta ajatellen
muista äipän&iskän
40 v. rubiinihääpäivä!

.kaksi juttua.

hiljaiselooni on lukuisia syitä,
mutta kaksi niistä ylitse muiden,
kuten olen rivien välissä paljastellut,
edessä on tulevana syksynä suuri elämänmuutos,
seitsemän etelässä eletyn vuoden jälkeen,
olen muuttamassa miehekkeen kanssa takaisin
pohjoiseen. ja voi kuulkaa..
yli 850 km muuttomatkan järjestely,
muusta elämästä sen ympärillä huolehtiminen,
ei olekaan mikään pikku juttu.
asia syö niin valveillaolo kuin uniaikaakin..
jos ei aktiivisesti niin alitajuntaisesti.

tämä ensimmäinen asia johti toiseen,
pinnan alle on ollut oma henkilökohtainen,
anonyymi, sähköinen päivä- tai kuvakirjani.
vain harva ystäväni on tiennyt olemassa olosta
ja vielä harvempi on käynyt lukemassa tätä.
tuleva hyppy lähes tuntemattomaan,
uuteen elämänvaiheeseen,
on kuitenkin synnyttänyt minussa
tarpeen toiselle ilmaisukanavalle,
blogille,
joka olisi avoin myös lähipiirilleni,
blogin, jossa kirjoittaisin omalla nimelläni,
kuin ikkunaksi etelään jääville läheisilleni,
uuteen tulevaan kotiini napapiirille.

en vielä tiedä pidänkö nämä kaksi blogia
toistensa rinnalla vai hiipuuko
pinnan alle historiaan.
toivotan kuitenkin nyt jo teidät kaikki
seitsemän lukijaani,
tervetulleiksi toiselle polulleni
napa[piiri] :lle.

.olen.

kilpailuttanut 23 muuttofirmaa
ostanut euron/kg hedelmiä kypsymään
nähnyt kavereita kaupungilla
valmistaunut illan tuliaisjuhliin
ja huomiseen "perhebrunssiin"
kirjoittanut liian vähän,
lukenut vähemmän
polttanut syksyn ensimmäiset tuikut
valkeita kuulaita lasikippoon
siirtynyt arkirytmiin iltaisin
harjoitellut 50 mm linssin käyttöä
sortannut cd:t, kirjat & astiat kirpparille
odottanut haavojen umpeutumista,
hikiliikunnan toivossa
liottanut voipapuja
vaihtanut puhtaat valkeat lakanat,
olen valmis viikonloppuun.

hurmaavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta!

.kuplien kera.

..vietettiin lauantaina ja vähän
vielä sunnuntainakin,
rakkaan serkkuni polttareita.
päivä sisälsi kuohuvan lisäksi,
lettukestejä, piirustustehtäviä,
hemmottelua ja vähän drinkkien maistelua,
häitä tanssitaan 6 viikon päästä!

.haavoilla.

..olin ajatellu kirjottaa luopumisesta,
olen nimittäin aloittanut luopumisprosessin,
koska edessä on suuria elämänmuutoksia, mutta..
aina ei mene niinkuin strömsössä,
ja kohdalleni osui tänään
pienehkö pyöräilyonnettomuus.

joten nyt en voi puhua luopumisesta,
sen sijaan voisin luennoida haavahoidoista,
armas mies [jonka eräs unelma-ammatti
on ollut ambulanssimies] on tehnyt
tarkkaa työtä ja hoivannut lukuisia nirhaumia ja ihoriekaleita,
jotka saa kun lentää oman pyöränsä päältä
pyörän alle ja hinautuu hetken hiekkatienpintaa pitkin.

tuuri ja onni olivat matkassani!
myös naiseudesta oli apua, kun pari muhkuraa
otti tienpinnan vastaan ensin,
säilyivät kasvot lähes turmeltumattomina.
ja toiseksi myös kamera on ehjä.
pyörä selvisi myös,
ehkä vain ketjut ja vaihteet sökönä.

nyt olen sitten puoliksi muumio,
bebanthenia pintaan ja kädet siteissä,
huomenna viettämään ystävän polttareita,
jos polvi ei mene kipeämmäksi ja estä kävelyä..
oh dear.
siis hilpeää viikonloppua.