..olin ajatellu kirjottaa luopumisesta,
olen nimittäin aloittanut luopumisprosessin,
koska edessä on suuria elämänmuutoksia, mutta..
aina ei mene niinkuin strömsössä,
ja kohdalleni osui tänään
pienehkö pyöräilyonnettomuus.
joten nyt en voi puhua luopumisesta,
sen sijaan voisin luennoida haavahoidoista,
armas mies [jonka eräs unelma-ammatti
on ollut ambulanssimies] on tehnyt
tarkkaa työtä ja hoivannut lukuisia nirhaumia ja ihoriekaleita,
jotka saa kun lentää oman pyöränsä päältä
pyörän alle ja hinautuu hetken hiekkatienpintaa pitkin.
tuuri ja onni olivat matkassani!
myös naiseudesta oli apua, kun pari muhkuraa
otti tienpinnan vastaan ensin,
säilyivät kasvot lähes turmeltumattomina.
ja toiseksi myös kamera on ehjä.
pyörä selvisi myös,
ehkä vain ketjut ja vaihteet sökönä.
nyt olen sitten puoliksi muumio,
bebanthenia pintaan ja kädet siteissä,
huomenna viettämään ystävän polttareita,
jos polvi ei mene kipeämmäksi ja estä kävelyä..
oh dear.
siis hilpeää viikonloppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti