Viikonloppu on pitänyt sisällään nautiskelua kokkailun merkeissä.
Limellä maustettua ahventa, raastepihvejä ja sunnuntain suloksi
porkkanakakkua. nam.
Tänään sain hyvän mielen puhelun kaukasemmalta isoveikalta,
luin isoja vihreitä opiskeluopuksia,
alotin korttien kokoamisen,
katsoin miehekkeen kanssa huonon animaatiolehvan,
pyöräytin pari koneellista pyykkiä,
otin varmuuskopiot parin vuoden kuvista,
odotin aamulla oven takana josko lehdenkantaja ehtisi
lumipyrystä meänki ovelle,
miettinyt mitä tyhjälle ikkunalaudelle laittaisi,
haaveillut tulppaaneista,
latautunut uuteen viikkoon ja helmikuuhun.



Porkkanakakku

150 g margariinia
2 dl Fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl raastettua porkkanaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1-2tl kanelia

kuorrutus:
200 g appelsiini-tuorejuustoa
1 dl ruokotomusokeria
½ dl juoksevaa rasvaa
(vaniljasokeria)


Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Sekoita kuiva-aineet. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja fariinisokeri. Lisää munat yksitellen, hyvin sekoittaen joukkoon. Lisää jauhoseos ja raaste. Kaada seos vuokaan ja kypsennä.
Kumoa kypsä kakku ja anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen ainekset ja levitä seos kakulle.

.en lakkaa tykkäämästä.

'


miten voikin näin kovasti iloita talvesta.
loputtomasti.
ei ahista kevät, jos lumi ja pakkanen säilyy.
säily, säily pitkään täällä etelän tuulissakin.
olen elementissäni, jopa michelin maniksi topattuna,
kuumissaan bussissa ja pienessä hyvässä hytinässä sen jälkeen pihalla.
posket punasina. hiukset sähkösinä.
taivaallinen tammikuu.

.uudista. uudistu.

jo lähes toipunut ranka ja kaikki olemattomat lihakset
saivat terveellistä tärinää ja liikettä.
mielikin virkistyi,
kotiin päästyään hyvästi väsynyt.
iso lasi lady greeniä.
villasukat.
porotokkahuopa.
hetki. ja sitten nukahtaa.
yö uudistaa.
loppuviikon ennustukset teelehdillä..

.sunnuntait.

yön aikana pöydälle oli ilmestynyt kiiltävä
kova lammikko.
tarttui aamulehteen.
niinkö pakkasviima poskiin
parin tunnin kävelyllä
merta pitkin saaren ympäri.
askellusta jäisen ve´een päällä.
huokaisi ja narisi vasta,
kun koiran juostessa toisaalle,
lipui kelluva kerrostalo tanssilavoineen toisaalle.
vavahtelun jälkeen,
rantakalliolla oli parempi olla.

.buttons.

olemattomia selkälihaksia jomottaa.
niskanikamia kolottaa.
viikko tuntuu jokaisessa jäsenessä.
mutta huomenna jo parempi.
tänään voi vain kölliä.
ja hyvä onki kölliä uutukaisilla
kauan haikailemillani mustavalkoisilla tyynyillä.
melkein vuosi sitten löysin pienestä lankakaupasta
riittävän simppeliä pitsiä, jota mielenhäiriössä
ostin muutaman metrin.
valkoista pitsiä. kummallista.
vuoden se jakso vartoa, ennenkö löysi paikkansa
mustiin pellavatyynyihin.

.and sometimes she even cooks.

onpa ollu viikon ja arjen alku.
rankkuus, sai uuden vivahteen aamuliikenteessä,
kun kuljettajalta lähti linja-auto käsistä,
ja näin ensin lähestyvän talon seinän ja ikkunat,
ja sekunnissa kurssimme suuntasi kohti raitiovaunua.
vaikea sanoa mihin kaikkeen bussi törmäsi,
enkä enää muista törmäilikö pääni johonkin,
liike kuitenkin pysähtyi ja vain bussi sai näkyviä vaurioita,
pian kaikki olivat pihalla ja lähdin vain kohti seuraavaa pysäkkiä.
jotenkin paniikissa kai olin,
ko nousin väärään bussiin ja ajoin sillä ties minne asti.
lopulta luennot ja tenttiin.
kotonakaan en ole vielä pysähtynyt.
pian on pakko.
sitä ennen kirjoitan muistiin tämän herkullisen reseptin
[löytyy myös uuesta ruoka pirkasta]:

kasvis-fetapihvit

1-2 kesäkurpitsaa
2-4 porkkanaa
1 punasipuli
200-300 g fetaa

1-1,5 dl kauraleseitä
1/2-1,5 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

oreaganoa
basilikaa
mustapippuria
suolaa

Raasta ensin kesäkurpitsa ja laita valumaan. Raasta ja pilko loput kasvikset ja lisää seokseen. Mausta. Lisää 4 rikki vatkattua kananmunaa sekä jauhot. Sekoita massa. Paista ja nauti. kastikkeena oli ranskankermaa, joka oli maustettu sitruunalla, mustapippurilla ja suolalla. nam nam.

.713538‏.

se on varattu.
osittain jo maksettu.
kyllähän son aina mielessä.
ja aika siihen mennessä menee niin vikkelästi.
motivaattori.
ilon läikähys tulevissa päivissä kun tuntuu ettei jaksaisikaan.
perillä on lämmin, leuto tuuli, tyrskyjä.
perhoslaakso ja valkoisiksi rapattuja siniovisia taloja.
henkisesti olen jo matkalla.
mutta koska nyt on aina täällä,
pääsen pian vuodattamaan hikeä ja jakamaan maailmaa
hetkeksi lenkille keskuspuistoon ja ystävän saunaan.
..jaksaa sitten paremmin kirmata sannalla.

.vedenalaista elämää.

hyviä päiviä.
eilen lämpimiä kohtaamisia.
tänään kuin etelänmatkalla olisi.
ihmettelimmä ensin eväkkäitä.
pienellä mielikuvituksella pystyi
taikomaan etelänlomafiiliksen,
aaltoja, palmuja, lämpöä.
eksoottisen ruoan [tärkeintä matkustaessa on etenkin
ruokailut&juomailut..] kaipuun täytimme
makoisilla meze-paloilla.
sokerina pohjalla pian sarjamaratooni kotisohvalta,
ehkä pala sokolaatia.
tämä loman loppu häämöttää,
koittaa uusi ihmeellinen arki.
mieli kuin kuvien meduusoilla,
se leijailee,
se kelluu.

.tukkoinen olo, takkuinen tukka.

kropassa ei kaikki kotona. jossakin vika, kun taas on nuha päällä.
toispuolinen tukkoisuus on nyt jakautunut
kokonaiseksi kaksipuoliseksi hengenahdistajaksi.
pää painuu kenoon, kroppa haluaisi vetäytyä työpöydän äärestä
sohvan sopukoihin.
silti täytyisi yrittää.. hieman lukea, hieman laskea, hieman viksuuntua.

voisi myös hieman valmistautua, edes ajatuksen tasolla,
huomiseen jännään päivään.
tapaan kummini, oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla tässä elämässä,
ilman juhlia, ilman muita vieraita, ilman "pakottavaa syytä",
vielä outoja ihmisiä, toivottavasti pian tutumpia.
syy tuntemattomuuteen on välimatkoissa, eri aikakausissa,
nyt asumme lähekkäin, eivät enään lähde pelastamaan maailmaa istuttamalla aasiaan ja saharaan puita, jonkinlaista jännää yhtäläisyyttä maailmoissamme,
kummien hiljaista perintöäkö.

ihmeellinen perjantai, ensimmäisestä jännästä toiseen,
tapaamaan vanhojen (tulevien nykyisten..?) työkavereiden kanssa,
toivottavasti huurre pysyy vielä yön yli,
miljöö voi olla unenomainen,
tusina kakluunaa, sikarihuone ja villi puutarha oottavat..

hetki uurastusta.
sitten kuppi tai kaksi kuumaa.
sohva ja takakeno.
lukemattomia lehtiä vino pino.

.let´s desert this day of work.

leikin arkipäivää viimisellä lomaviikolla.
maksoin laskut ja viulut,
virastoreissu tai pari,
hain jännitystä loman pehmittämiin lihaksiin.
tein kaikenlaista ja välttelin ite työtä,
378 sivua olisi hoidettava.
olisin niin voinut retkeillä vielä jalustan kera,
tai tehdä lisää ompelusulkeisia,
tiskata jopa,
mutta lopulta luin kokonaista 87 sivua.
sen jälkeen koitti loputon ilo,
kaardemumma kaakaota,
kynttilöitä,
ja uusi musiikki-ihastus,
laululintu Sia <3
soon we´ll be found..

.hevoinen.

matkalla vierähti kolme viikkoa.
olipa lysti palata omaan kottiin.
vielä viikko latautumisaikaa.
ulkona huurretta ja lunta.
sisällä lämmintä ja lokosaa.
singer odottaa uusia lankoja.
kangas nuppineuloja.
hidasta ruuanlaittoa.
kevyitä pakkaslenkkejä.
ehkä talviretki.
ensi viikolla erilaista sosiaalisoitumista.
tunnustelua, lukemista ja valmistautumista tulevaan.
tänään soitan imoge heappia. ja samaen hevosta.
kaikkihan haluaa ratsastaa vaan rakkauden valkeella hevosella.
sunnuntait. <3


ps. uusittu banneri on tulosta tähtihetkestä ja hekumasta joulupukin tuoman jalustan kanssa..