kropassa ei kaikki kotona. jossakin vika, kun taas on nuha päällä.
toispuolinen tukkoisuus on nyt jakautunut
kokonaiseksi kaksipuoliseksi hengenahdistajaksi.
pää painuu kenoon, kroppa haluaisi vetäytyä työpöydän äärestä
sohvan sopukoihin.
silti täytyisi yrittää.. hieman lukea, hieman laskea, hieman viksuuntua.
voisi myös hieman valmistautua, edes ajatuksen tasolla,
huomiseen jännään päivään.
tapaan kummini, oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla tässä elämässä,
ilman juhlia, ilman muita vieraita, ilman "pakottavaa syytä",
vielä outoja ihmisiä, toivottavasti pian tutumpia.
syy tuntemattomuuteen on välimatkoissa, eri aikakausissa,
nyt asumme lähekkäin, eivät enään lähde pelastamaan maailmaa istuttamalla aasiaan ja saharaan puita, jonkinlaista jännää yhtäläisyyttä maailmoissamme,
kummien hiljaista perintöäkö.
ihmeellinen perjantai, ensimmäisestä jännästä toiseen,
tapaamaan vanhojen (tulevien nykyisten..?) työkavereiden kanssa,
toivottavasti huurre pysyy vielä yön yli,
miljöö voi olla unenomainen,
tusina kakluunaa, sikarihuone ja villi puutarha oottavat..
hetki uurastusta.
sitten kuppi tai kaksi kuumaa.
sohva ja takakeno.
lukemattomia lehtiä vino pino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti