.kun sen sanoo ääneen.

..on sen eteen tehtävä jotain,
jos sen jakaa muiden kanssa,
voi saada yllättävää tukea ja kaivattua palautetta.
vaikka hokisi jotain itsekseen päänsä sisässä kuinka,
voi ilmoille lausuminen,
antaa aivan uutta pontta.
motivoi, ruoskii, potkii, piristää, tsemppaa.
kertomisen jälkeen, itselle ei anna niin helposti periksi.
se että toinenkin tietää, voi helpottaa taakkaa,
antaa erilaista voimaa.

nämä olen sanonut ääneen viime päivien aikana,
kun kelit muuttuvat työmatkapyöräilylle sopimattomiksi,
aion tulla ainakin osan päivistä töihin juosten.
suosin nyt vähempi hiilihydraattista ravintoa.
neulon loppuun aloittamani yllätyksen.
en osta karkkia ennen joulua,
ja vältän muutenkin turhaa sokurin nautintaa.
pistän tällä viikolla pyörän takavalon paikoilleen.
vierailen kummivanhempien luona ylihuomenna.
teen graduni valmiiksi ennen kesää.
en lähde tänään töistä, ennenkuin osa tekstistä on valmiina!

muutamat aikomukset voisivat tarvita tuekseen voima-mantroja,
osa taas hoituu rutinoimalla, toiset kaipaavat innostusta..
suurin osa hoituu kuitenkin vain..
tekemällä.

.hyvää edessä.

annoin kotikokille vapaaillan,
valmistan uudella reseptilla marmeladi(luomu)possua ja päärynää,
hyvä viikonloppu edessä,
huomenna fiiliksen mukaan,
sunnuntaina kivoimpien neitien kanssa
brunssia ja leffaa,
sekä yökyläilyä..
ah, viikonloppuiloa!

.kesältä.

kuvia kesältä kertyi liuta.
parhaat tunnelmat kiteytyy näissä.
ihana kesä.
mahtava syksy.
loistava talvi?

.oravaton pihamaa.

henkisesti taas tolpillaan,
fyysisestikin virkeämpi,
työteholtaan tänään vielä hieman epävireessa,
huomenna siis huippuiskussa!

vietimme ihania hetkiä mökillä.
kerta toisensa jälkeen kiinnyn avokin paratiisiin yhä enemmän.
kun saavuimme pihaan, katselin reppuselässä
miten joutsenet huusivat ulapalla,
vanha pariskunta,
löivät siivillään vettä ja jättivät hyvästit,
palaavat jälleen ensi vuonna.

kirpeä ilma pisti kantamaan rivakasti puita,
sytyttämään jokaisen tulipesän,
tukullisen kynttilöitä,
pumppaamaan saunan padat täyteen vettä,
sitten saimme vieraiksemme isoveljen ja puoliskonsa.

otsalamppujen valossa tuulastimme,
ongelmia tuotti vain pulputtavat suumme,
atraimeen tarttui pienehkö hauki, toisen kerran särki.
seuraava päivä vierähti mettällä,
miehet edellä, edelleen pulisevat naiset perästä.
voi mitä riemua,
näimme ilahduttavan paljon mettälintuja,
jo se riitti saaliiksi.
5 tunnin marssimisen urheilun tuomat hyödyt,
varmasti kumoutuivat tulistelun yltäkylläisiin eväisiin..

katiska ei napannut yhtään kalaa,
ovat ruskan piilossa,
vaikka kaikki lehdet olivat jo puista varisseetkin.
kuukkelit hyppelehtivät lähipuissa,
en vieläkään nähnyt pihan oravista vilaustakaan,
liekö niitä olekaan,
mutta myyräperhe valmisteli talvea vielä vinhasti.
joutsenten lähdettyä oli vetten päällä hyvin hiljaista.

mekin lähdimme eilen hiljaisina, haikeina,
nokisin käsin, hikisin paidoin ja savun tuoksua tukassa,
aprikoiden palaamme kaamosta katsomaan, keväthangille
tai kenties vasta suven tuloa seuraamaan.
aarnimetsän kainaloon, järven syliin,
jäi mökki veneet talviteloillaan,
tupa takkapuita pullollaan,
ja se vailinainen mansikkahillopurkki
seuraavia lättykestejä vartomaan.

[kuvat tulevat perästä..]