henkisesti taas tolpillaan,
fyysisestikin virkeämpi,
työteholtaan tänään vielä hieman epävireessa,
huomenna siis huippuiskussa!
vietimme ihania hetkiä mökillä.
kerta toisensa jälkeen kiinnyn avokin paratiisiin yhä enemmän.
kun saavuimme pihaan, katselin reppuselässä
miten joutsenet huusivat ulapalla,
vanha pariskunta,
löivät siivillään vettä ja jättivät hyvästit,
palaavat jälleen ensi vuonna.
kirpeä ilma pisti kantamaan rivakasti puita,
sytyttämään jokaisen tulipesän,
tukullisen kynttilöitä,
pumppaamaan saunan padat täyteen vettä,
sitten saimme vieraiksemme isoveljen ja puoliskonsa.
otsalamppujen valossa tuulastimme,
ongelmia tuotti vain pulputtavat suumme,
atraimeen tarttui pienehkö hauki, toisen kerran särki.
seuraava päivä vierähti mettällä,
miehet edellä, edelleen pulisevat naiset perästä.
voi mitä riemua,
näimme ilahduttavan paljon mettälintuja,
jo se riitti saaliiksi.
5 tunnin marssimisen urheilun tuomat hyödyt,
varmasti kumoutuivat tulistelun yltäkylläisiin eväisiin..
katiska ei napannut yhtään kalaa,
ovat ruskan piilossa,
vaikka kaikki lehdet olivat jo puista varisseetkin.
kuukkelit hyppelehtivät lähipuissa,
en vieläkään nähnyt pihan oravista vilaustakaan,
liekö niitä olekaan,
mutta myyräperhe valmisteli talvea vielä vinhasti.
joutsenten lähdettyä oli vetten päällä hyvin hiljaista.
mekin lähdimme eilen hiljaisina, haikeina,
nokisin käsin, hikisin paidoin ja savun tuoksua tukassa,
aprikoiden palaamme kaamosta katsomaan, keväthangille
tai kenties vasta suven tuloa seuraamaan.
aarnimetsän kainaloon, järven syliin,
jäi mökki veneet talviteloillaan,
tupa takkapuita pullollaan,
ja se vailinainen mansikkahillopurkki
seuraavia lättykestejä vartomaan.
[kuvat tulevat perästä..]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti