.joulurauhaa ja iloa.

.yksi yö.

on rauhan aika,
joulun aika.
kimpsut kassiin,
kassi olalle
ja yöjunalle.
kasseihin pakattu hiiden hilloja,
joulumanteleita,
tuliaissuklaita.
perillä oottavat sukulaiset,
navetallinen memmuja
ja kolme koirulaista,
pienimpänä pian suurimpana
pentu-bernhardilainen..
mukaan kirja,
lämpimästi vaatteita,
muutama sädetikku uudeksi vuodeksi.
ihanaa...

.pieni suuri toive.

rakas joulupukki,
olen ollut hyvin hyvin
kiltti ja ahkera,
minulla olisi vain yksi
pieni suuri joulutoive..
Anna ensi vuonna miehelle,
enemmän niitä huolettomia
ja terveitä päiviä,
kuin näitä raskaita ja pitkiä
huolen täyttämiä..

.voi väsymystä.

ei auta edes miehen tuputtamat d-vitamiinit.
aamu oli väsynein aikoihin.
siirsin kelloa kolmasti.
join kaksi mukia kahvia.
lusikoin jugurttia hilloilla.
torkuin bussimatkan.
hytisin väsymyksissä kylmää säälittävän pienillä pakkasasteilla.
silmät nuokkuu ja olen kahlannut vasta yhden luennon läpi,
edessä 12, keskiviikkona syksyn ensimmäinen ja viimeinen tentti.

hauskat pari viikkoa takana.
tämänkö siitä saa,
ylitsepääsemättömän väsyneen maanantain.
muistin juuri kolme asiaa, jotka olin unohtanut tyystin.
tänään pitää opiskelujen jälkeen askarrella loput parikymmentä korttia,
käydä postissa,
kaivaa auto hangesta, vaikkei se enää edes käynnisty,
eikä sillä mihinkään oltaisi ajamassakaan,
pestä paljon pyykkiä,
alottaa pienehkö siivous..
torstaina tupa täyttyy aamusta vieraista.

tai ehkä väsymys juontuu siitä,
ettei ole ehtinyt olla kotona rauhassa.
eilen kannoin ystäväperheen muuttokuormaa,
mietin samalla etten ala tyhjän päiten hetkeen muuttamaan,
ehkä pohjoiseen vasta,
kun muuttomatkaksi kertyy satoja kilometrejä,
sitten vasta viitsin.
onhan siinä liikaa hommaa.
ja toinenkin ajatusta.
pitäisi luopua paljosta ennen seuraavaa muuttoa,
käydä kaapit yhä uudelleen läpi ja aina jotain pois.

tunti vielä ja sitten lounaalle.
lisää kahvia.
hyrisemään ja nuokkumaan luentosaliin.
viimistä luentoa ei voi missata,
jos lohkeaisi vaikka tenttitärppejä.
tätäkö son ensi kevät kokoajan.
jotenkin se töissä käynti oli niin helppoa kuitenkin...

silti nautin yhä hangista.
joulukuun fiiliksestä.
palloista oksassa ikkunan edessä.
kynttilöistä.
villasukista ja punaisesta huovasta.
glökistä ilman hökheitä.
piparien koristelun suunnittelusta
ja eilen syödystä ensimmäisestä vihreästä kuulasta.

.uusi sukupolvi.

..tulee meänkin jälkeen.
semmoista pientä ihmettä,
todistusta tälle asialle
kävin katsomassa,
ihastelemassa,
ihmettelemässä.

joillekin tuli joulu
jo 22. marraskuuta,
minullekin,
aika ylpiälle
tulevalle kummitätille.
ulkona tuiskuttaa lunta,
on hanget korkiat nietokset
pian etelässäkin.
ai mikä talvi.
mie nautin.
rauhallista itsenäisyyspäivää!

.metsureita ja nuita muita.

joskus on ihan hyvä mennä yksin,
jonnekin jonne ensin aikoi seuran kanssa.
olla itsensä kanssa.
menin kuuntelemaan joulukonserttia,
itkin sielläkin.
esiintyjiä oli enemmän kuin yleisöä.
kukin katsoja istui omalla kirkonpenkillä.

tuli harras joulumieli.
sitten selasin vanhoja joulukuvia.
kuvassa äipän festivot.





rakkaat isoveljeni, hieman pienempinä,
olivat keränneet kaikki festivot pöydän alle,
äiti pian ihmettelmään,
että mitäs pojat kun on niin hiljasta,
pöydän alta löysi pojat, voiveitsien kera
ja festivot palasina..
"metsätöitähän me!"

sittemin kynttilän jalat on liimattu moneen kertaan
viimeisten lähes 30 vuoden aikana,
miten ne pienet pojat pelkillä voiveitsillä
saikin lasin särkymään niin sileän tasaisesti?
metsureita. niitäpä niitä.