.voi väsymystä.

ei auta edes miehen tuputtamat d-vitamiinit.
aamu oli väsynein aikoihin.
siirsin kelloa kolmasti.
join kaksi mukia kahvia.
lusikoin jugurttia hilloilla.
torkuin bussimatkan.
hytisin väsymyksissä kylmää säälittävän pienillä pakkasasteilla.
silmät nuokkuu ja olen kahlannut vasta yhden luennon läpi,
edessä 12, keskiviikkona syksyn ensimmäinen ja viimeinen tentti.

hauskat pari viikkoa takana.
tämänkö siitä saa,
ylitsepääsemättömän väsyneen maanantain.
muistin juuri kolme asiaa, jotka olin unohtanut tyystin.
tänään pitää opiskelujen jälkeen askarrella loput parikymmentä korttia,
käydä postissa,
kaivaa auto hangesta, vaikkei se enää edes käynnisty,
eikä sillä mihinkään oltaisi ajamassakaan,
pestä paljon pyykkiä,
alottaa pienehkö siivous..
torstaina tupa täyttyy aamusta vieraista.

tai ehkä väsymys juontuu siitä,
ettei ole ehtinyt olla kotona rauhassa.
eilen kannoin ystäväperheen muuttokuormaa,
mietin samalla etten ala tyhjän päiten hetkeen muuttamaan,
ehkä pohjoiseen vasta,
kun muuttomatkaksi kertyy satoja kilometrejä,
sitten vasta viitsin.
onhan siinä liikaa hommaa.
ja toinenkin ajatusta.
pitäisi luopua paljosta ennen seuraavaa muuttoa,
käydä kaapit yhä uudelleen läpi ja aina jotain pois.

tunti vielä ja sitten lounaalle.
lisää kahvia.
hyrisemään ja nuokkumaan luentosaliin.
viimistä luentoa ei voi missata,
jos lohkeaisi vaikka tenttitärppejä.
tätäkö son ensi kevät kokoajan.
jotenkin se töissä käynti oli niin helppoa kuitenkin...

silti nautin yhä hangista.
joulukuun fiiliksestä.
palloista oksassa ikkunan edessä.
kynttilöistä.
villasukista ja punaisesta huovasta.
glökistä ilman hökheitä.
piparien koristelun suunnittelusta
ja eilen syödystä ensimmäisestä vihreästä kuulasta.