ulkona leijailee hiutaleita,
meän oksa on saanu vielä pitää säihkehiutaleensa,
muut joulujutut etsiyty jo takaisin aarrelaatikkoon.
viiden päivän yllättävä mehupaasto on takana.
kiitos hyvien henkien ja puuron.
eilen itkettyäni heikkoa vointia terveyskeskuksessa
ja saatuani kehoituksen mennä toiselle asemalle labraan,
josta kotiuduin vielä ihanien kotinäytepurkkien kanssa,
mitään analysoitavaa ei tullutkaan.
voimat alkavat jo palailla,
vaikka pää on vielä heikkona.
ei ole parka saanut kahvia aikoihin,
ja tässä puntaroinkin saakohan edes..
nimittäin eilen aloin pohtia,
että ehkä tämä olikin nyt tosi hyvä juttu.
ehkä keho nyt tarvi tämmösen rajun puhistumisen.
tämä oli ehkä oikein hyä alku vuoelle.
ehkä tämä oli joku mystinen kehon valmistelu juttu,
ilman että ite tiesin siitä mitään.
puhdistettuna ja pian toiv. terveempänä,
voin kohdata tämän vuoden haasteet.
ja ehkä nyt on hyvä jatkaa
kevyemmällä ja puhtaammalla linjalla eteenpäin.
niin sitten mietin, että tarviikohan sitä kahvia todella.
toisaalta kulutukseni on melko maltillista,
töiden jäätyä taa,
yksi iso motti aamulla
ja ehkä toinen pikku kuppi iltapäivällä.
kahvittomuus on myös symppaustoimi miehekkeelle,
joka joutui pyhinä jättämään kofeiinin taa,
ja kuin ihmeellä ouot oireet lientyivät poies,
tänä aamuna rinta rinnan teetä litkimme..
nyt en lakkaa tuijottelemasta hiutaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti