.tuulettunut.

pikkuinen ressi ja väsymys
söi mieltäni männä viikkoina.
näytin harmaalta ja mieli oli tukkoinen.
valitettavasti tilanne kärjistyi kovin
ja podin suunnatonta ärtymystä..
miehekkeeseen.
ei ollut reilua se,
enkä jotenkin löytänyt ulos tilanteesta,
joten viime viikonlopun yksinolo ja
tyttöjenjuttuihin sekä
aurinkoon keskittyminen
auttoivat kummasti.
nyt olo on kuin noilla
liehuvilla paidoilla,
hyvästi tuulettunut.

tykkään olla välillä aivan yksin,
en silti yksinäinen,
erityisesti tarvitsen yksinoloa
omassa kodissa,
tähän minulla on aivan
liian vähän mahdollisuuksia.
kun mieheke lähti lennolle,
siivosin sydämeni kyllyydestä monta tuntia,
terapeuttista.
ja tuossa siivouspuuskassa ei ikinä tunnu,
että _joutuisin_ tekemään kotitöitä,
vaan siivous sujuu luonnostaan,
siivoan omaa pääkoppaani,
sitten nautin työn
tuloksista monta päivää,
koska miehän en sotke.. ;)

vaikka omassa vapaassa
yksinolo viikonlopussa,
oli paljon sovittuja ja suunniteltuja juttuja,
otin ilon irti auringosta,
ulkoiluista ja ystävistä.
sellaisen ilottelun jälkeen
jaksoi lukea iltamyöhään
ja romahtaa unille, itsekseen.
oli kiva kaivata miestä
ja tulla vähän kaivatuksikin,
hyvin vähän sanoi mies,
mutta ehkä se ihan ansaittua olikin,
koska tiiän itsekin
miten rasittava olin
muutaman viikon sitä ennen.

ja kun mieheke palasi,
oli olo taas kuin juuri ihastuneella,
höpsötystä, hellyyttä ja hykerrystä.
pariskunnille suositellaan aina
yhdessä tekemistä ja oloa,
tärkeäähän sekin on, mutta
mie suosittelen kyllä myös
itsekseen oloa, omia retkiä ja hetkiä!