.ha-habitat.

näitä ihastelimma jo d. marketissa. aijai. lottovoitto? tai voitto kaikista lukuisista pikku arvontalipukkeista mitä ilosesti messuilla täyttelin..





olohuoneessa on tuon naulakon mentävä aukko. mustana tai valkoisena. takeilla tai ilmain.





ehkä yllätyksekkäin tai innovatiivisin näky messuilla. valloittava. portaikkoon. tummaan vessaan. myös tekijänsä oli oikein symppis.




mukaan tarttui useampi pala. suklaata, piparminttua, kirsikkaa ja joulun tuoksua..





sokerina pohjalla. pienten ihanien papu-uutisten jälkeen, ei pupuja voinut jättää yksin. pienessä leivosrasiassa matkasivat odottamaan uutta pikku omistajaansa..

.dotted.

mustaa ja valkoista. ja pilkullista!





oi mitä ihanuuksia. uusi lempparini. pilkut yllättivät minut täysin. kuulun niihin (harvoihin?) ihmisiin, jotka pystyvät kävelemään ikean läpi ostamatta mitään. viime kerralla en kuitenkaan voinut ohittaa keramiikkaosasto huomaamatta näitä yhdessä myytäviä suloisia kippoja.





sunnuntaina löysin design marketista marimekon pakkasmarja pyyhkeitä, joissa kaverina oli punenen pikkunen. yllärinä eilen postiluukusta tipahtaneet dekon mukana oli mustavalkoinen pirput parput. mikä pari!



astiakaappiinhan mahtuu aina lisää uusia kuppeja ja kippoja, kunhan ne ovat laadukkaita ja noh.. mustia tai valkoisia.. oivoi, luulen että joudun puristamaan loppuviikosta lompakkoa yhä tiukemmin kun habitaressa näen uudet oiva-astiat!

.only thing we want is everything.

se on täällä. koko viikko hyvälle designille. flunssaa uhmaten en voinut jättää välistä design markettia sunnuntaina. paljon väkeä. enemmän vaatteita, liian vähän huonekaluja, valaisimia, sisustusesineitä. mutta ah, ihanaa. muutama löytö. viikko alkoi marketista, edessä vielä habitare ja korjaamon myyjäiset <3





sykähdyin kovasti pienistä keraamisista 10x10 laatoista. turkulainen design innosti tänä vuonna kovasti. mukaan lähti 4 pientä laattaa, kolme valkeaa, yksi musta. viivoilla. yhdessä herkkääkin herkempi pitsikukkakuvio.








uusi kolikkojen ja korttien kannattelija. ihastuttava klo designin kukkaro. mistä tunnet sä hyvän muotoilun? no ideoista! kuinka monta pikku pussukkakukkaro piti käydä läpi, ennenkuin löytyi tällainen, jossa rahat ja kortit saa erotettua omiin "lokeroihinsa" ja silti son pussukka. Myös armas siippa löysi samaiselta pöydältä itselleen jotain.. uusi hero-puhelin sai itselleen arvoisensa suojapussukan. we <3 musta lintukuvio





project home. part x. a lamp.
puoleen hintaan nappasimme mukaamme, olohuoneen valaisimen alun. lankapäällysteisen lampunjohdon. mitäköhän keksimme led-valon koristukseksi ja päälliseksi.. siipalla on töitä, askarrella lampunpala kattoon.





pienet kivat. uusi opiskelulaukku on toiv. postissa jo matkalla. heijastin odottaa naulukossa kiinnittymistä. samaa pakkasmarja-sarjaa ostin myös tiskirättien muodossa niin kotiin kuin pikku pikku paketeihin. jonkun ihanaisen pakettiin saattaa eksyä myös pinkki klo-rahapussukka.. ei kahta ilman kolmatta.

kodin henki.

eiliset hattubiletuparit saivat minut pohtimaan kotien henkiä. en liene ainoa, jonka mielestä uudet kerrostaloasunnot ovat usein hyvin hengettomiä. niistä puuttuu se jokin. joko ne ovat tarkasti suunniteltuja tilankäytöltään ja menettävät näin niitä pieniä asioita, usein puutteita, joista jurnuttaminen tuo edes jotain persoonaa asuntoihin. mistä kukin muistaa asuttamansa asunnot. niistä pienistä asioista, jotka luovat juuri sen asunnon. lapsuuden kodin sinapin keltaisen vessan, seuraavan kodin tumman siniset keittiön kaakelit, ruskeat betoniportaat, jotka muuttuivat hengenvaaralliseksi talvisin, kaapin oven joka korjauksista huolimatta ei mennyt kiinni. Uudet asunnot ovat nykyään niin kliinisiä. Tilavia laatikoita, ilman suunnitteluvirheitä, korkeintaa kasalla rakennusvirheitä, pinnat puhdistuvat helposti, ovat neutraaleja, jokaiselle sopivia, hengettömiä. Kuka muistaa 20 vuoden päästä, miten kätevä ja ihana oli se valkoharmaa muovimatto, jossa oli pieniä epäsymmetrisiä tummempia pisteitä.. siitä kun ei tahrat näy niin herkästi?!

loppupeleissä asunnon voi muistaa paremmin ihmisistä, kuin rakenteellisista sisustustekijöistä. kuinka joku läikytti punaviinin illan kuluessa sohvan reunan alle, eikä sitä roisketta löydetty ko vasta seuraavassa suursiivouksessa ja miten se tahra jäi sinne iäksi. muistan lapsuudenkodistani paljonkin, mutta parhaiten saan kodin silmieni eteen miettimällä tilanteita. miten isä osti eräänä äitienpäivänä äidille leipäkoneen, meidän äitille, joka mielummin teki mitä vain kodintöitä kuin löytyi keittiöstä, arvatenkin äiti ei leiponut koneella ikinä. edellisen laman jälkeen isä sen sijaan teki kokeiluja koneella, joka oli suuressa ilmavassa hyllyssä, joka jakoi keittiön ja olohuoneen. Tai miten monta naulaa yritimme saada ensimmäisessä yhteisessä asunnossa entisen poikaystävän kanssa betoniseinään, ressukat porattomat köyhät ensiasujat..

hengellisiä asuntoja on kuitenkin olemassa. elän nyt yhdessä sellaisessa. henki huokui asunnosta jo silloin kun se oli toisen ihmisen kämppä, mihin tirkistelimme muovipussit jaloissa iltaseittemän näytössä. 50-luvun vanha kivitalo, jonka seinillä oli tarina. joku oli jo kuluttanut puulattiaan omat jälkensä. tehnyt särön olohuoneen kiviseen ikkunalautaan. merimies. tehdastyöläinen. kuka ties. Ja sitä henkeä en ole löytänyt monestakaan uudesta asunnosta. vaikka sisustus on ihan kiva ja asujiensa näköinen, ei asunto kerro tarinaa. täällä kodin henki- on jotain muuta kuin kaupasta saa.

hatusta pää paranee.

Tukkoisen työrupean jälkeen kiirehdin hitaasti kodin kautta kohti ystäväni tupareita. Emme olleet nähneet pitkään aikaan. Tapasin ensimmäisen kerran hänen tyttöystävänsä ja kaikki muut kaverit tyylikkäästi uusi pipo päässä. Hattubileiden ehdotonta parhaimmistoa edustivat lappalaistyylinen pannumyssy, joka taikoi kantajanstaan vähintäänkin piispan sekä isännän turvallisuushenkinen jääkiekkokypärä, loppuillasta petollisen boolin jälkeen se oli ehkä tarpeellinenkin. Flunssailun takia ja silkan mielikuvituksettomuuden vuoksi edustin juhlissa uutukainen raitapipo päässä. Mikä ihana ideat, naiset!, ei enää hiusten kanssa tuskailua, lisää hattubileitä!

pää on raskas kantaa.

yhtä varmasti kun syksyllä alkavat uudet kuviot saapuu joka syksy opintojenaloitus-flunssa. pää on raskas kantaa. ajatus ei juokse. jokainen hengitystiehye on tukossa. kurkku rahisee. on niin kuuma. jokainen pinta asunnosta täyttyy nessuista, käytetyistä tai hätätilannetta odottavaa. ruoka ei maistu. täytyy juoda, hikoilla ja juoda. ja mikä pahinta, en voi jäädä potemaan oloani, vaikka haluaisin, vaan on pakko mennä ja yrittää edes minimoida aiheuttamani lisätartunnat. jonkun on oltava töissä. tänään on pakko mennä varaamallani ajalla opintoneuvojalle. ja mieli tekisi vain potea ja kaivautua peitonmutkaan. väsynyt uudesta syksystä iloitseva. pisaratartuttaja.

kieputusta.

kolme uutta aamua. kolme tietotulvan täyttämää päivää. olo puhki.
innostusta. uusi opinahjo tuntuu epätietoisuudesta huolimatta omalta.
uusia ihmisiä. tutustumista. tarkkailua. tunnustelua. päivän uuden oppimisen jälkeen opetellaan sosiaalisuutta. rankkaa. eilen kieputtiin huvipuistossakin.
sunnuntai-illan pieni hetki hyvän punaviinin parissa antoi voimaa moneksi päiväksi. nyt kaipaan unta.