.syyskuun loppu.

eilinen oli pitkä ja väsyttävä päivä.
istuin selkäni kipeäksi sairaalapedin vierellä,
kolmijalkaisella puupallilla.
vaikka epätietoisuus ei täysin hälvennytkään,
helpotti hetkeksi hieman.
illalla lähdin pipotta ja lapasitta vetreyttämään
oloa ja päätä kävelylle,
enää ei riittänyt kesä- eikä edes syystakki.
aamulla vedin ensimmäistä kertaa
pitkät kalsarit jalkaan ja pipon päähän,
silti viima tuntui polkiessa hyiseltä.
töiden ohessa järjestelin monta asiaa,
tärkeimpänä,
tulostin huomiselle junaliput.
menemme lepäämään ja keräämään virtaa
syksyn, ehkä ruskankin, viime hetkistä mökille.
kuu on hyvä päättää siellä,
aloittaa talven varronta..

.90.

pavut kiehuu,
viini lämpenee,
suklaata kastikkeeseen,
ulkona hämärtyy,
selaan joulublogeja,
90 päivää enää,
ihmeellistä.

.tikahtua ja pakahtua.

olen huono pitämään yllätyksiä salassa,
pokkani on myös olematon,
ja lähipiirini kyllä tietää sen..
nyt olen tikahtua ja pakahtua yhdestä yllätyksestä,
jota en voi nyt ryssiä, mitenkään!
ja tätä jännitysnäytelmää on pidettävä yllä vielä melkein 2 kk!
jännitystasoni nousi tällä viikolla,
koska "projekti" liikahti askeleen eteenpäin,
pienen hyppäyksen lähemmäs konkretiaa,
ja sen seurauksena stressaan tilannetta
alintajuntaisesti ja ehkä vähän myös tietoisesti niin paljon,
että nyt se tulee jo uniinikin.
Viime yönä unessa asia paljastui yllätettävälle henkilölle,
tilanne oli karmaiseva,
niin kauhea että loppu-unesta kehkeytyi todellinen painajainen,
herätessä pysyin vain toivomaan etten ole tällä kertaa puhunut unissani ja näin spoilannut ylläriä,
äääk, en ehkä kestä!
pelkään kokoajan vahingossa lipsauttavan jonkun pienen sanan,
joka lopulta paljastaa kaiken.
sydämentykytyksiä.
ilmehdintää.
hermostuneisuutta jäsenissä.
ja voi tätä pienen mielen raksutusta..
edessä siis jännittävät seuraavat kuukaudet!

***

tänään kuitenkin perjantai-iloa,
kotikokki valmistaa kuulemma chiliconcarnea
oikeista itse liotetuista pavuista ja kokolihasta,
seurana punaviiniä ja patonkia, nam.
ilta menee varmasti vahvasti olohuoneessa löhöillen,
huomenna kuitenkin suuntaamme (taas) eräjormailemaan metsään
ja tällä kertaa aion ottaa kangaskassin pelkästään sieniä varten mukaan..
syysiloa!

.tilaus.

pitkän harkinnan jälkeen,
tai sietokyvyn lopulta ylityttyä,
näppäilin tilauksen menemään,
toiveissa uusi ilme makuuhuoneeseen näillä...








nyt jäädään vain odottamaan tilauksen saapumista!

.jälkikaikuja.

hurahdan hetkellisesti aina johonkin tiettyyn yhtyeeseen,
jota kuuntelen jatkuvasti..
aamulla työmatkapyöräillessä
töissä taustalla
junassa ikkunasta tuijotellessa
tiskatessa ja siivotessa
blogeja selatessa
..ja kun se ei soi oikeasti,
soi sama musiikki päässä.
nyt olen kuunnellut tanskalaisia poikia,
oi miten somia ovatkaan,
viikonlopun teeman sopivat aikakin seuraavat veisut:
-I was playing drums-
-full moon- [josta koko villitys alkoi]
-Scandinavian love-
-Raincoats- [valitettavasti sääkarttojen mukaan]
Efterklangia korville!

.kerran 20 vuodessa.

[kuva J. Sipponen]


nyt on tiedettä tiedossa,
muuallakin kuin töissä.
empiirinen tutkimus käynnissä.
miten reagoi ihminen 20 vuoden välein
saamiinsa ampiaisen pistoihin.
voin kertoa tuloksia jo nyt.
säryllä, kivulla ja kuumotuksella.

eilen mies oli kipeä,
lähdin sitten kirjastoon lukemista noutamaan,
sain erittäin ystävällistä palvelua
villasukkaiselta kirjastosedältä,
mutta hieman tympeämpää lainausautomaatilta.
viimeisen kirjan kohdalla,
tunsin etuhiuksissa outoa möngintää,
sitäpä siinä sitten sormilla hätistelemään,
kuinkas muuten?

järeämpi tukan riuhdonta,
tiputti vastustajan lattialle,
ja pam,
samalla hetkellä jysähti kipu ohimolle,
pisti -kirosana-!
lattialla kieriskeli ampiainen.
nappasin kirjat ja lähdin puolijuosten kotiin,
onneksi kirjasto sijaitsee melkein takapihalla,
kotona kirjakassi lensi kaaressa maahan,
silmät kuumeisia kyyneleitä valuen,
miehekkeelle selittämään, että nyt iski amppari
ja sattuu ihan simona.

varmaan marttaliiton ensiapuohjeet sisäistänyt
kumppanini toi oitis vedellä kostutetun sokeripalan,
jota survottiin otsalohkoon seuraava vartti,
imee myrkyn pois,
polte kuitenkin yltyi sietämättömäksi,
ja pää vuorattiin kylmäkalleilla,
samalla uumoiltiin iskeekö allergiakohtaus,
auto, jota ei ikinä tarvita kuin viikonloppureissulle,
oli tietenkin lainassa ystävällä,
joten ei, ei päästä helpolla päivystykseen,
jäljelle jäi taksi, lanssi ja (epä)toivo.
siinä sitten ensin 5, 10, 15, 30 minuuttia tutkittiin,
turpoaako hengitystiet tukkoon vai ei.
eivät turvonneet.
seuraava tunti yritettiin paikallistaa
jostain kyyti jolla apteekkiin päsätäisiin,
koska mieheke ei uskaltanut jättää
kylmäkallepäistä sohvatyynyjen sekaan,
jos hakureissun aikana päättäisinkin pökertyä.
4 tuntia jääkalleja vaihdellen
ja sohvamuhinnan jälkeen auto palasi,
mukanansa kyypakkaus ja buranaa,
nam.
edelleen kylmäpakkaus päässä nukahdin,
kuulemma höpötellen.

aamulla peilistä näin ihmeen,
ei järkyttävää paukamaa, jee sokeripala,
mutta ilo oli ehkä ennenaikainen
ja töihinkin lähtöä olisi voinut harkita toisen kerran,
koska eihän tästä mitään tule,
kahden buranan jälkeen,
joku nakuttelee nauloja aivoista otsaa kohden ja
lämmittää mukavasti vielä jollain polttimolla.
sen siitä saa, lainaustiskin ampiaiselta.

mutta ei pitäisi valittaa,
viime kerralla,
kun istuin ampiaisen päälle
ja se pentele ehti pistää kaksi kertaa,
joka ei kotikylän lääkärin mukaan ole mahdollista,
mutta koska rikospaikalta ei löytynyt kuin 1 pistimensä menettänyt yksilö,
uskottava oli,
en sitten istunutkaan viikkoon ollenkaan,
muistan sen kivun kyllä hyvin,
joten pienehkö.. yhden työpäivän käyttökelpoisen työajan hukkaava kipu,
ei ehkä ole mitään.
seuraavaa pistoa en,
kiitos vain,
tarvisekaan taas kahteenkymmeneen vuoteen.

.saje.

koko yön satoi.
sammutti hiljaa illan syttyneet retkipäivä aatteet.
rauhotti aamun.
huuhtoi viikon väsymykset.
raikas ilma herätä.
tästä tulee hyvä päivä.
ja huomenna jos aurinko pilkahtaakaan,
suuntaamme metsään.