puhdas pohja

Olen luvannut maalata ystävälleni hänen kahden poikansa, peikkopoikien, muotokuvat. Kuvien mallit sain nappattua heistä jo viime jouluna, toisesta tein pienen luonnoksen keväällä ja viime viikolla sain ostettua maalauspohjat. Pohjat odottavat kaapin takana, tyhjinä, valkeina, vielä muovitettuina. Kesä ei ole yleensä luovinta aikaani.. Kaipaan pimeitä syysöitä, jolloin tarttua palettiveitseen ja avata pullo dammarhartsia. Yhtä aikaa pohjien täydellinen valkoisuus on lupaus rajattomista mahdollisuuksista luoda tyhjästä mitä vain. Ja samalla niiden täydellinen puhtaus ahdistaa ja tuntuu nostavan rimaa, rikkoa se koskematon pinta.

Uusi kotini on lähes yhtä puhtoinen kuin hankkimani taulunpohjat. Olemme asuneet asunnossa nyt kolmisen kuukautta. Edellisen asukkaan jäljiltä seinillä ei ole reiän reikää. Yksinkertaiset, kauniit, valkoiset tapetit ovat koskemattomat. Hetkittäin ne huutavat ylleen kuvia, esineitä, jotain.. ja toisaalta nautin niiden puhtaudesta, tyhjyydestä ja korkean tilan tunnusta, jonka ne loihtivat piskuiseen kaksioomme. Ajatuksissani varjelen seiniä.. "en vielä laita tätä seinälle, jos kuitenkin siirrän vielä huonekaluja jajajaja..", päässäni kummittelee myös vuokraisännän korskea ylpeys rei´ittömistä pinnoista, ihan kuin taulujen ripustaminen vuokra-asunnon seinille olisi suurempikin rikos..

Pian aion rikkoa tyhjyyttä. Maalauspohjat tulee esimaalata.. valkoisiksi. ..ja ehkä kiinnitän ison puisen buddhatauluni lopultakin olohuoneen seinään, omalle paikalleen, luomaan rytmiä ja henkeä tyhjiin valkoisiin seiniini.