.berberileijona ja nyrjähtänyt pakara.

***

luin kirjan neljässä päivässä.
riittää hyvän kirjan merkiksi.
kun haluaa lukea vielä
sivun, kappaleen, luvun,
ennenkuin malttaa laskea pois.
maaliskuu on matkakuukausi.
pesen edellisen reissun kamat.
hengähdän hetken.
seuraavana sunnuntaina pakkaan taas.
haettava uusi matkakirja.
berberileijonan faabelit loppuivat viime yönä.

***

junailin napapiirin toiselle puolelle ja takaisin.
kävelin paljon.
seisoin liian pienillä korkkareilla enemmän.
lopulta istuin 10 tuntia.
eilen jalat olivat jotakin sementti ja perunajauhosäkin väliltä.
viimeistelin ne tänään uudella pumppi ohjelmalla.
luulen pakarani nyrjähtäneen.

***

olisin tarvinnut loman jälkeisen loman.
joten otin puoli päivää omaa lomaa.
aamulla olin ajoissa paikalla,
ensimmäisenä salissa,
vaikka lähdin myöhässä kotoa.
teen kanssa söin realin raparperihillokkeella.
selasin viikon verran muiden blogeja.
etsin kakun reseptiä.
päätin vetää loppupäivän lonkkaa..
kehossa tuntuu nyt siltä.

***

.puolustaudu, selviä.

luulisi jo, että tähään ikään osaisi jo asennoitua oikein.
mennä rentona.
olla jännittämättä,
etukäteen pelkäämättä.
ja jo taitaakin pari kikkaa,
menee ajoissa, rauhoittelee lehtien parissa,
tyynyttelee istumalla ja odottamalla.
nimenhuudon kohdalla kaikki vielä hyvin.
mutta jotenkin se valmistautuminen ja lataus häviää,
kun istahtaa terveysalanammattilaisen eteen.
tänäänkin. mieli oli kepeä,
mutta yhtäkkiä keho kokoaa itsensä jännitykseen,
tuo hoitaja hyökkää minua vastaan hetkenä minä hyvänsä,
puollustaudu kroppa, valpastaudu,
nosta verenpainetta ja vedä ääni kireäksi.
yritäpä siinä sitten mitata verenpainetta,
kun hengitys katkeilee ja jos ei kone tee painetta käsivarteen niin lihakset kyllä pumppaavat piukeina muutenkin..
ja ulospäästyä pää on pihalla,
mitä nämä hormoonit täällä kehossa,
hätätilaa ei ollutkaan,
ei ollut kyse selviämisestä ja eloonjäännistä,
olikin tämmönen keskustelutuokio.. perustsekkausta.
onneksi juna lähtee vasta myöhään,
ehdin vielä palautua ja pakata,
piti keittää päiväkahviksi kaardemummakahvia,
kaveriksi kelpuutin MUSTin salmiakkia,
kohotetaan painetta nyt sitten vielä hieman..

.krooninen vaje.

eilen kävimme hyvin ruuhkaisella kirpputorilla.
ihmettelimme sitä roinan määrää ja väenpaljoutta.
totesimme, että pienet hiljaiset kirpparit vaikka arki-iltapäivinä ovat kivempia.
reissuun lähdettyämme päätimme tutustua stockkan uuteen herkkuun,
aikaisen ajankohdan takia pääsimme istuskelemaan kahvilaan,
ennen kauppojen aukeamista.
sunnuntai klo 12 oli aika ihanteellinen hetki tutustua muutoinkin
ison kaupan tarjontaa, käytävillä tyhjää,
paljon vapaita sovituskoppeja, auttavaisia myyjiä.
ite herkku jäi vielä vähän auki..
oliko se nyt entistä isompi?
hevi osasto tuntu ainakin pienentyneeltä ja ahtaammalta.
mutta olihan se siisti ja hieno,
kiviseinät, suorat hyllyrivit, isontunut leivostiski piristi allekirjoittanut,
saimmepa mukaamme ainakin herkulliset sunnuntailounastarvikkeet.

tänään peruin aamulehden.
kirpaisi. ja huomenaamulla tuntuu kahta kauheammalta.
mutta nyt säästetään aikaa, rahaa ja paperia..
katsotaan kuinka pitkäikäiseksi tämä päätös jää.

samoin kuin metsämaam kärsii kroonisesta ravinteiden puutteesta,
valitsee vaatekaapissani krooninen perusvaatevaje.
aamulla vedin kaikki vaatteet hyllyiltä ja laatikoista ulos.
perkasin. lajittelin. leippasin.
ja ihmettelin mihin on sukat ovat taas menneet,
missä on puuttuvat perustopit ja teepaidat,
alkkarisektorikin kaipaisi täydennystä.
ja etenkin housuja, farkkuja.. huomasin että niitä ei vaan ole.
mietin mahtuisiko tähän päivään vielä iltapäivän ja illan väliin
pieni kaupoissa pyörähtäminen.
koska tilanne vaikuttaa akuutilta hätätilalta,
varsinkin kun huomenna edessä on matka,
toinen ehkä kahden viikon päästä
ja arki on joka päivä.

kaikesta tästä ei ole kuvan kuvaa.
kameran kanssa tähtäily viettää kummallista hiljaiseloa.
eilenkin soli mukana koko päivän, enkä koskenut siihen kertaakaan.
ehkä hiljaiselo murtuu kun huomenna lähden reissuun,
kotiinkotiin pohjoiseen <3

.raukeus.

kaipaan äitini alati kasvavan kirjakokoelman suomi-suomi sanakirjaa.
sillä se voisi kertoa mitä kaikkia sävyjä sanaan raukeus sisältyy.
ja se johdattaisi tutkimaan lisää sanoja,
uusille sanapoluille.
olen melko vakuuttunut, että se ei olisi niin tyly kuin verkon tympeät sanankääntelijät,
pelkkästään uupunut, uninen.
se varmasti kertoisi, miten sanaan sisältyy jokin positiivinen hehku,
himmeä mutta silti hohtava.
sen takana täytyy olla pala onnea, paljon puurtamista,
yllättäviä sattumuksia, arkisten asioiden jatkuma,
ja sitten se saapuu.
raukeus.

***

sellainen on oloni.
joulun jälkeinen uurastus huipentui maaliskuun ensimmäisiin päiviin, toiseen, kolmanteen..
ihmeellisesti ihminen on kykenevä ylittämään väsymyksensä, kun on motivoitunut,
ja vaikkei olisikaan.
tänään heräsin ilman kelloa tietoisena ettei mitään, mitään, ole tehtävä tänään ensimmäistä kertaa yli 2 kuukauteen.
ja nautin siitä ajatuksesta,
ääneen ajattelematta miten harvinaiseksi se taas jää tulevien 2 kk aikana.. ja varsinkin sen jälkeen.
kävin aamujumpalla, hikihetkistä luovuin viikolla, ah mikä aufforinen olo kotimatkalla. sitä huomaa kulkevansa vähän erilailla, tuntee liikeensä aivan toisin,
puristettuaan lihaksistosta tunnin aikana irti kaikki se väsymys ja jäykkyys.
kotona ajatus tekemättömyydestä pisti laulemaan,
siivoamaan ilokseen.
syömään hyvin yhdessä laitettua ruokaa,
nukahtamaan iltapäivällä sohvalle tyynyjen sekaan.
tietoisena jokaisella jakautuvalla solulla,
tuntemaan oman raukeutensa,
onnellisen uupumuksen, unisuuden.