kaipaan äitini alati kasvavan kirjakokoelman suomi-suomi sanakirjaa.
sillä se voisi kertoa mitä kaikkia sävyjä sanaan raukeus sisältyy.
ja se johdattaisi tutkimaan lisää sanoja,
uusille sanapoluille.
olen melko vakuuttunut, että se ei olisi niin tyly kuin verkon tympeät sanankääntelijät,
pelkkästään uupunut, uninen.
se varmasti kertoisi, miten sanaan sisältyy jokin positiivinen hehku,
himmeä mutta silti hohtava.
sen takana täytyy olla pala onnea, paljon puurtamista,
yllättäviä sattumuksia, arkisten asioiden jatkuma,
ja sitten se saapuu.
raukeus.
***
sellainen on oloni.
joulun jälkeinen uurastus huipentui maaliskuun ensimmäisiin päiviin, toiseen, kolmanteen..
ihmeellisesti ihminen on kykenevä ylittämään väsymyksensä, kun on motivoitunut,
ja vaikkei olisikaan.
tänään heräsin ilman kelloa tietoisena ettei mitään, mitään, ole tehtävä tänään ensimmäistä kertaa yli 2 kuukauteen.
ja nautin siitä ajatuksesta,
ääneen ajattelematta miten harvinaiseksi se taas jää tulevien 2 kk aikana.. ja varsinkin sen jälkeen.
kävin aamujumpalla, hikihetkistä luovuin viikolla, ah mikä aufforinen olo kotimatkalla. sitä huomaa kulkevansa vähän erilailla, tuntee liikeensä aivan toisin,
puristettuaan lihaksistosta tunnin aikana irti kaikki se väsymys ja jäykkyys.
kotona ajatus tekemättömyydestä pisti laulemaan,
siivoamaan ilokseen.
syömään hyvin yhdessä laitettua ruokaa,
nukahtamaan iltapäivällä sohvalle tyynyjen sekaan.
tietoisena jokaisella jakautuvalla solulla,
tuntemaan oman raukeutensa,
onnellisen uupumuksen, unisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti