.krooninen vaje.

eilen kävimme hyvin ruuhkaisella kirpputorilla.
ihmettelimme sitä roinan määrää ja väenpaljoutta.
totesimme, että pienet hiljaiset kirpparit vaikka arki-iltapäivinä ovat kivempia.
reissuun lähdettyämme päätimme tutustua stockkan uuteen herkkuun,
aikaisen ajankohdan takia pääsimme istuskelemaan kahvilaan,
ennen kauppojen aukeamista.
sunnuntai klo 12 oli aika ihanteellinen hetki tutustua muutoinkin
ison kaupan tarjontaa, käytävillä tyhjää,
paljon vapaita sovituskoppeja, auttavaisia myyjiä.
ite herkku jäi vielä vähän auki..
oliko se nyt entistä isompi?
hevi osasto tuntu ainakin pienentyneeltä ja ahtaammalta.
mutta olihan se siisti ja hieno,
kiviseinät, suorat hyllyrivit, isontunut leivostiski piristi allekirjoittanut,
saimmepa mukaamme ainakin herkulliset sunnuntailounastarvikkeet.

tänään peruin aamulehden.
kirpaisi. ja huomenaamulla tuntuu kahta kauheammalta.
mutta nyt säästetään aikaa, rahaa ja paperia..
katsotaan kuinka pitkäikäiseksi tämä päätös jää.

samoin kuin metsämaam kärsii kroonisesta ravinteiden puutteesta,
valitsee vaatekaapissani krooninen perusvaatevaje.
aamulla vedin kaikki vaatteet hyllyiltä ja laatikoista ulos.
perkasin. lajittelin. leippasin.
ja ihmettelin mihin on sukat ovat taas menneet,
missä on puuttuvat perustopit ja teepaidat,
alkkarisektorikin kaipaisi täydennystä.
ja etenkin housuja, farkkuja.. huomasin että niitä ei vaan ole.
mietin mahtuisiko tähän päivään vielä iltapäivän ja illan väliin
pieni kaupoissa pyörähtäminen.
koska tilanne vaikuttaa akuutilta hätätilalta,
varsinkin kun huomenna edessä on matka,
toinen ehkä kahden viikon päästä
ja arki on joka päivä.

kaikesta tästä ei ole kuvan kuvaa.
kameran kanssa tähtäily viettää kummallista hiljaiseloa.
eilenkin soli mukana koko päivän, enkä koskenut siihen kertaakaan.
ehkä hiljaiselo murtuu kun huomenna lähden reissuun,
kotiinkotiin pohjoiseen <3