kehno sää jatkuu ulkona.
sisällä voi kuvien avulla
matkata toisaalle.
vuoristoteiden risteyskohdassa oli aution oloinen kylä,
talot piilottelivat metsän suojissa,
silti löysimme aukion,
jonka reunalla talo rapistui hiljaa.
hiljaiset huoneet eivät kertoneet enää tarinaa.
jäljellä oli holvikaaret,
lohjennut takka,
haljennut amme kylpyhuoneessa,
ikkunapuitteet salaiseen puutarhaan.
kuuden tunnin päästä matkataan taas metsän siimeekseen.
eiliset ihanat ystävän pyöreät synttärit
tuntuvat vielä jäsenissä,
mutta huomisen jälkeen olen lähempänä loppupistettä kuin alkua,
yli puolivälin..
2 kommenttia:
Miten kuvauksellinen paikka! Kaunista.
oli mieleenpainuva talo. yritin arvailla mikä talon tarina on. autiota, murenevaa ja murheellista. joskus jonkun, nyt yksin luhistumassa..
Lähetä kommentti