.syyskuun loppu.

eilinen oli pitkä ja väsyttävä päivä.
istuin selkäni kipeäksi sairaalapedin vierellä,
kolmijalkaisella puupallilla.
vaikka epätietoisuus ei täysin hälvennytkään,
helpotti hetkeksi hieman.
illalla lähdin pipotta ja lapasitta vetreyttämään
oloa ja päätä kävelylle,
enää ei riittänyt kesä- eikä edes syystakki.
aamulla vedin ensimmäistä kertaa
pitkät kalsarit jalkaan ja pipon päähän,
silti viima tuntui polkiessa hyiseltä.
töiden ohessa järjestelin monta asiaa,
tärkeimpänä,
tulostin huomiselle junaliput.
menemme lepäämään ja keräämään virtaa
syksyn, ehkä ruskankin, viime hetkistä mökille.
kuu on hyvä päättää siellä,
aloittaa talven varronta..

.90.

pavut kiehuu,
viini lämpenee,
suklaata kastikkeeseen,
ulkona hämärtyy,
selaan joulublogeja,
90 päivää enää,
ihmeellistä.

.tikahtua ja pakahtua.

olen huono pitämään yllätyksiä salassa,
pokkani on myös olematon,
ja lähipiirini kyllä tietää sen..
nyt olen tikahtua ja pakahtua yhdestä yllätyksestä,
jota en voi nyt ryssiä, mitenkään!
ja tätä jännitysnäytelmää on pidettävä yllä vielä melkein 2 kk!
jännitystasoni nousi tällä viikolla,
koska "projekti" liikahti askeleen eteenpäin,
pienen hyppäyksen lähemmäs konkretiaa,
ja sen seurauksena stressaan tilannetta
alintajuntaisesti ja ehkä vähän myös tietoisesti niin paljon,
että nyt se tulee jo uniinikin.
Viime yönä unessa asia paljastui yllätettävälle henkilölle,
tilanne oli karmaiseva,
niin kauhea että loppu-unesta kehkeytyi todellinen painajainen,
herätessä pysyin vain toivomaan etten ole tällä kertaa puhunut unissani ja näin spoilannut ylläriä,
äääk, en ehkä kestä!
pelkään kokoajan vahingossa lipsauttavan jonkun pienen sanan,
joka lopulta paljastaa kaiken.
sydämentykytyksiä.
ilmehdintää.
hermostuneisuutta jäsenissä.
ja voi tätä pienen mielen raksutusta..
edessä siis jännittävät seuraavat kuukaudet!

***

tänään kuitenkin perjantai-iloa,
kotikokki valmistaa kuulemma chiliconcarnea
oikeista itse liotetuista pavuista ja kokolihasta,
seurana punaviiniä ja patonkia, nam.
ilta menee varmasti vahvasti olohuoneessa löhöillen,
huomenna kuitenkin suuntaamme (taas) eräjormailemaan metsään
ja tällä kertaa aion ottaa kangaskassin pelkästään sieniä varten mukaan..
syysiloa!

.tilaus.

pitkän harkinnan jälkeen,
tai sietokyvyn lopulta ylityttyä,
näppäilin tilauksen menemään,
toiveissa uusi ilme makuuhuoneeseen näillä...








nyt jäädään vain odottamaan tilauksen saapumista!

.jälkikaikuja.

hurahdan hetkellisesti aina johonkin tiettyyn yhtyeeseen,
jota kuuntelen jatkuvasti..
aamulla työmatkapyöräillessä
töissä taustalla
junassa ikkunasta tuijotellessa
tiskatessa ja siivotessa
blogeja selatessa
..ja kun se ei soi oikeasti,
soi sama musiikki päässä.
nyt olen kuunnellut tanskalaisia poikia,
oi miten somia ovatkaan,
viikonlopun teeman sopivat aikakin seuraavat veisut:
-I was playing drums-
-full moon- [josta koko villitys alkoi]
-Scandinavian love-
-Raincoats- [valitettavasti sääkarttojen mukaan]
Efterklangia korville!

.kerran 20 vuodessa.

[kuva J. Sipponen]


nyt on tiedettä tiedossa,
muuallakin kuin töissä.
empiirinen tutkimus käynnissä.
miten reagoi ihminen 20 vuoden välein
saamiinsa ampiaisen pistoihin.
voin kertoa tuloksia jo nyt.
säryllä, kivulla ja kuumotuksella.

eilen mies oli kipeä,
lähdin sitten kirjastoon lukemista noutamaan,
sain erittäin ystävällistä palvelua
villasukkaiselta kirjastosedältä,
mutta hieman tympeämpää lainausautomaatilta.
viimeisen kirjan kohdalla,
tunsin etuhiuksissa outoa möngintää,
sitäpä siinä sitten sormilla hätistelemään,
kuinkas muuten?

järeämpi tukan riuhdonta,
tiputti vastustajan lattialle,
ja pam,
samalla hetkellä jysähti kipu ohimolle,
pisti -kirosana-!
lattialla kieriskeli ampiainen.
nappasin kirjat ja lähdin puolijuosten kotiin,
onneksi kirjasto sijaitsee melkein takapihalla,
kotona kirjakassi lensi kaaressa maahan,
silmät kuumeisia kyyneleitä valuen,
miehekkeelle selittämään, että nyt iski amppari
ja sattuu ihan simona.

varmaan marttaliiton ensiapuohjeet sisäistänyt
kumppanini toi oitis vedellä kostutetun sokeripalan,
jota survottiin otsalohkoon seuraava vartti,
imee myrkyn pois,
polte kuitenkin yltyi sietämättömäksi,
ja pää vuorattiin kylmäkalleilla,
samalla uumoiltiin iskeekö allergiakohtaus,
auto, jota ei ikinä tarvita kuin viikonloppureissulle,
oli tietenkin lainassa ystävällä,
joten ei, ei päästä helpolla päivystykseen,
jäljelle jäi taksi, lanssi ja (epä)toivo.
siinä sitten ensin 5, 10, 15, 30 minuuttia tutkittiin,
turpoaako hengitystiet tukkoon vai ei.
eivät turvonneet.
seuraava tunti yritettiin paikallistaa
jostain kyyti jolla apteekkiin päsätäisiin,
koska mieheke ei uskaltanut jättää
kylmäkallepäistä sohvatyynyjen sekaan,
jos hakureissun aikana päättäisinkin pökertyä.
4 tuntia jääkalleja vaihdellen
ja sohvamuhinnan jälkeen auto palasi,
mukanansa kyypakkaus ja buranaa,
nam.
edelleen kylmäpakkaus päässä nukahdin,
kuulemma höpötellen.

aamulla peilistä näin ihmeen,
ei järkyttävää paukamaa, jee sokeripala,
mutta ilo oli ehkä ennenaikainen
ja töihinkin lähtöä olisi voinut harkita toisen kerran,
koska eihän tästä mitään tule,
kahden buranan jälkeen,
joku nakuttelee nauloja aivoista otsaa kohden ja
lämmittää mukavasti vielä jollain polttimolla.
sen siitä saa, lainaustiskin ampiaiselta.

mutta ei pitäisi valittaa,
viime kerralla,
kun istuin ampiaisen päälle
ja se pentele ehti pistää kaksi kertaa,
joka ei kotikylän lääkärin mukaan ole mahdollista,
mutta koska rikospaikalta ei löytynyt kuin 1 pistimensä menettänyt yksilö,
uskottava oli,
en sitten istunutkaan viikkoon ollenkaan,
muistan sen kivun kyllä hyvin,
joten pienehkö.. yhden työpäivän käyttökelpoisen työajan hukkaava kipu,
ei ehkä ole mitään.
seuraavaa pistoa en,
kiitos vain,
tarvisekaan taas kahteenkymmeneen vuoteen.

.saje.

koko yön satoi.
sammutti hiljaa illan syttyneet retkipäivä aatteet.
rauhotti aamun.
huuhtoi viikon väsymykset.
raikas ilma herätä.
tästä tulee hyvä päivä.
ja huomenna jos aurinko pilkahtaakaan,
suuntaamme metsään.

.verhoudu.

hymyilen joka aamu mennessäni keittämään kahvia,
eikä se johdu ylipirteydestä kello kuuden maissa,
vaan upouudesta pikkuikkunan verhosta.

kyllä, kappale valkoista kangasta ja parit mustat satiininauhat
saavat naamani venymään virneeseen.
saatanpa yksikseni vielä tokaista,
tein tuon, ihan ite.
ja ihmeelliseksi asian tekee se,
että ehdimme kokonaisen vuoden rämplätä
akkunan peittona olleita sälekaihtimia.

sitten sain inspiraation lehdessä nähdystä kuvasta,
kului aikaa..
eksyin ystävän kanssa eurokankaaseen
ja alelaarista löytyi juuri sopivanlainen tilkku
valkoista silkkiä, tai ehkä son taftia, kenties jotain polyesteriä?
kuluu lisää aikaa..
kunnes tunsin innostuksen aallon pyyhkäisevän ylitseni ja kas,
ikkunassamme on maailman täydellisin mittatilaustyönä tehty verho!
onkohan se sitä kuuluisaa ite dissainia?

kodissa on käynnissä myös muiden akkunoiden uudelleen verhoilu,
keväinen vihreä aaltoni on pikkuhiljaa kaikonnut olohuoneesta,
ikkunat kehystävät(parhaat, lahjaksi saadut) mustat paneeliverhot.
jäljellä olisi vielä viimeinen ikkunapari..
makuuhuone, jonka verhotangossa roikkuu vielä mustanvihreä vehreys,
johon epähuomiossa tuli tehtyä liian kapea kuja,
ja joka ei ollenkaan leiju saati liiku tangolla.
eikä se enää sovi uutukaiseen sänkyynkään,
joka myös allekirjoittaneen mielestä kaipaisi verhoutumista..
valkeisiin raikkaisiin lakanoihin ja ehkä vaaleaan päiväpeittoon,
jonka hankkiminen on kuitenkin osoittautunut tähän mennessä elämäni vaikeimmaksi sisustusostokseksi,
ehkä sellaista peittoa ei ole olemassakaan,
joten kannattaisi keskittyä vaan niihin verhoihin..
niiksi uumoilen pimennyskangaalla vahvistettuja laskosverhohässäköitä,
sellaisia joissa olisi toimiva mekanismi,
voikohan sellaisia ommella itsekin..

.hyve.

osatapa iloita siitä,
ettei viikonloppuna oikeastaan
tullut tehtyä mitään.
tai nähtyä ketään.
saati käytyä missään.

olla kiitollinen isoveljestä,
joka järjesti omalle avokille
kiireisten viikkojen jälkeen
yllätyksen ja askarteli sushia,
ja pelasti samalla pikkusiskon perjantai-illan,
ajamalla vartavasten tuomaan sushia lääkkeeksi.

kyllästyä sohvalla lepäilyyn niin paljon,
että pienen kylän virralla,
toinen putsaa kaappinsa,
toinen puunaa keittiötä,
ja lopulta rysähtää tyynyjen sekaan,
täydentämään oikein hyvää viikonlopun,
vaniljakastikkeisella
omenahyveellä.

.artHelsinki vol2.

taide, vapauttavan laaja käsite,
jolle luomme rajamme omissa pikku päissämme,
kapea-alaisina ahdistaen asian hyväksi katsomiimme muotteihin.
olipa vapauttava tunne alkuviikon ateneum-kierroksen jälkeen nähdä
kaikkea yllä olevaa ja muutakin,
ateneumin tarjosi perinteisten gallen-kalleloiden lisäksi,
puuduttavia, värittömiä, elottomia, pohjanmaakuvauksia,
eivät elähdyttäneet ollenkaan,
niissä ei ollut tunnetta eivätkä ne herättäneet tunteita,
ylläolevat herättivät tavalla tai toisella,
välittivät mielialoja, pistivät ajattelemaan,
näkemään ja tunnustelemaan omia tuntoja,
keskustelmaan vierestä katsojan kanssa.
mutta oli siellä ateneumissakin yllätyksiä,
gallen-kallelan pienet neliömäiset taulut matkalta
itäiseen afrikkaan vuonna 1909,
kannatti nekin nähdä.

.artHelsinki vol1.

mie en ossaa puhaltaa tuommosta palloa.
en ole ikinä oppinut.
monet ovat sitä yrittäneet opettaa.
viimeksi tänä kesänä.
jotenkin se tuntuu ylitsepääsemättömältä ymmärtää,
niille jotka tämänkin (turhan) taijjon hallitsevat
että joku ei siihen kykene.
en myöskään saa kieltä kukalle, mutkalle, rullalle,
ja viheltäminen on satunnaisia sekunnin mittaisia onnen hetkiä..
miusta on hauska nähdä kun joku osaa puhalle isoja palloja,
siksi intouduin myös tuosta pienestä taideteoksesta artHelsinki -hallissa,
ottaisinko sen omalle seinälleni,
ehkä en,
mutta hurmaava son siitäkin huolimatta.

lämpöni on laskenut normaaliksi,
villasukissa tulee liian kuuma,
ei silti pitäisi riekkua,
haluttaisi kirppiksille,
jos pukeutuisi pilkkihaalariin ja olisi vain
yhden pienen hetkisen ulkona..

.atsii-iih-H.

työpaikan pyöreää pöytää on kiertänyt flunssa,
kehtaavatkin tulla kipeinä töihin toisia tarttumaan,
torstaina antoi aavistuksia,
raskaalla päällä päivä päätökseen,
kotiinkaan en voinut lähtiä,
yllättävä palaveri ja iltapäiväksi sovittu habitare kierros..

ja hiaman kierrettiinkin,
messut olivat miusta paljon laimiammat kuin aiemmin,
liekö taantuma nakertanut villeimmät ideat ja tehosteet,
messujen parhaaksi anniksi taisi jäädä ArtHelsinki osasto,
sitä lisää ja siitä lisää kuvina myöh.
Hurmaannuimme (taas) Kui Designin töppösistä
ja kahvilan valkosuklaapuolukkakakusta..
Jäimme pahasti suustamme kiinni,
enemmänkin olisi voinut kiertää,
mutta tulihan sitä..

tänään ja huomenna taidan pysytellä vuoroin sohvalla,
vuoroin pedissä potemassa,
onneksi on suuri vuori selaamattomia lehtiä,
spotify ja kreikasta tuotua hunajaa..