.hetkittäin.

pinnan alla on tapahtunut kovastikin.
ihana irtiottoreissu.
hetkiä tieteen ilmapiirissä.
yhdet häät. kauniit häät.
itkin, vaikken aikonut.
mietin miten yli 20 vuotta sitten
hiihdettiin räkä poskella rinta rinnan,
hän hiihtää vieläkin,
mutta rinnallansa toinen, sielunkumppani.

7 yötä sitten syntyi pieni tuleva kummityttöni.
itkin sitäkin.
luentosalissa, bussissa, sohvalla, töissä ja kaupassa.
viikon päästä pääsen suurta ihmettä katsomaan <3

aamulla tassuttelin keittiöön,
mies oli laittanut jo kahvin,
pistin riisipuuron porisemaan,
sytytin adventtikynttelikön ensimmäisen valon.
puuroon sokuria ja kanelia,
miehelle nokare voitakin.
tekeekö toinen kerta jo perinteen,
ajattelimme tehdä tästä.

eilen alotin joulukorttien askartelun,
niistä tulikin aivan toisenlaisia,
ko olin ajatellut,
kivoja kuitenkin.
paperi loppui kesken,
joudun uudelleen houkutusten valtakuntaan,
viimeksi mukaan tarttui kyllä paljon muutakin kuin piti..

aurinkoinen pakkasaamu.
suuntaamme pian kävelylle.
jokohan saaren rannat valtaa riite..
onneksi ehtii hetkittäin pysyähtyä,
katsomaan puissa leyhyviä lumihiutaleita
pulleita tilitantteja
liekin lepatusta
kahvimukin kaardemumma sakkoja.

.planning & packing.

5 päivä kipeänä, 4 sohvalla.
kurjaa.
kahden ekan päivän täyslevon jälkeen,
mietin miten ihmeessä ihmiset kestää sänkypotilaina,
ko miun selkä meni rikki kahesta päivästä.
eilen oli kaksi pakollista menoa ja
yksi ei niin pakollinen.
vaikka olin edelleen kipeähkö oli ihana päästä liikkeelle!

kävin melko turhassa paltsussa
ja sieltä junailin luottokampaajalle.
parturoitavana istuessani olin ihan varma,
että päivän kolmannen menon,
illan forsti-juhlat, kyllä perun, mutta kuinkas sitten kävikään..
Kampaajani ollessa lähes valmis,
kysyi hän tahtoisinko että laittaisi hiukseni kiinni?
Ajattelin että pari pinniä ja that´s it,
njoo, laita vain, kuhan ei tule lisähintaa.
No ei tullut lisähintaa, mutta jestas,
kampaaja oli loihtinut juhlakampauksen kuontalooni.
En voinut jäädä illaksi sohvalle rypemään,
vaan tukkaa oli käytettävä kurssikavereiden ihasteltavina, toimi.
Olo ei mainittavasti parantunut tästä eilisestä menosta,
mutta mieli sitä vastoin kyllä.

Tänään olen siemaillut puolimakaavassa asennossa litroittain teetä
ja kironnut professoria, joka on ärsyttävän innostava ja motivoiva
ja sai minut siis tekemään yhtä tehtävää koko päiväksi,
vaikka olen kipeä.
Mutta kohta.. aloitan pakkailut, huomenna lähdetään!

Menemme kaupunkiin, jonka puollustusmuurin rakentaminen aloitetiin v. 1265,
jossa asuu 406 000 ihmistä,
siellä on hurmaava pieni vanha kaupunki,
ja majoitumme ehkä tällaiseen DeLux-huoneeseen..



käymme pulikoimassa tällaisessa miljöössä..



kuljailua kahviloissa, kaupoissa ja kaduilla,
tai ehkä vain lillumista vaahtokylvyssä,
pieniä puoteja, ehkä löytöjä,
löhöilyä ja oleskelua.
pientä hemmottelua ja joutenoloa,
arjen yläpuolelle,
kassi olalle ja menoksi!

.30.

mies täytti yhdeltä yöllä 30-vuotta.
nousin hieman aimmin,
kahvi valmiiksi,kynttilät,
donitsiylläri ja
ensimmäinen lahja ensimmäisistä 10 vuodesta.

nukahdin sohvalle hänen syödessään,
edes 10 h yöunet eivät ole vielä karkottaneet
huonoon aikaan yllättänyttä flunssaa.
jäin päiväksi sohvatyynyjen sekaan,
parin tunnin kuluttua pitäisi olla,
ravintelissa ykkösissä juhlimassa.
vuorossa on toinen ja kolmaskin lahjus.

tänään lenssu laitetaan sivuun,
nautitaan & juhlitaan!
huomenna tukka kuosiin,
mahdolliset toiset kemut.

ja pian.
oijoi. niin pian etten ihan hahmotakaan..
perjantaina alkaa tarkoin varjeltu salainen
yllätysmatka!

.halloween.

eilisillasta asti ollaan tikahduttu nauruihimme,
keksimme loistavan naamiaisasu parin.
aamulla viimeisteltiin askarrellen yksityiskohtia.
tänään nähdään ystäviä halloween naamiaisten merkeissä.
viime vuonna mukana oli merirosvo, chaplin, tuksu, musta leskis, kissa, länkkäri, nunna, hullu hoitaja ja potila, mr bean..
illalla nähdään ketä tänä vuonna.
ihmeitä tekevät pitkät unet,
pieni askartelu
ja pitkä lenkki merenrantoja myöden,
parempi olo.
nyt viimiset rekvisiitat mukaan,
vielä viemisten leipominen ja
hauska ilta edessä..

.numeroina.

lokakuu sikseen.
hahmotan marraskuuni numeroina.
kolmena päivänä viikossa olen täysipäiväisesti töissä.
neljänä luennoilla.
viitenä niistä täytyy ehtiä lenkille.
seitsemän päivää viikossa avovaimona,
ja täysiaikainen mutta välillä vajaapäinen graduntekijä.
kuun 30 päivästä, olen vähintään 8 päivää reissussa.
viidessä arkipäivässä joudun helpompanakin viikkona istumaan julkisissa kulkuneuvoissa yli viisi tuntia.
edellisessä artikkelissani oli 2 107 sanaa,
siinä on ainakin 499 liikaa.
käsittelen mikroskoopin alla yhden näytteen keskimäärin neljässä tunnissa,
jäljellä on vähintään 69 näytettä,
se tekee 34,5 kappaletta 8 tunnin työpäiviä,
joita minulla ei ole.
seuraavan 30 päivän aikana,
matkakilometrejä tulee vähintään 2 496,
niistä kuljen lentokoneella nolla.
karkean arvioin mukaan kohtaan eräänä päivänä
135 minulle täysin vierasta ihmistä ja ehkä 10 tuttua,
vietän heidän kanssaan koko päivän.
toisena päivänä, menen 58 oudon ihmisen kanssa
keskelle metsää puhumaan hiilestä.
kolmantena päivänä kuljen huomaamattani ohitse lukemattomista ihmisistä,
mutta teen sen yhdessä yhden tärkeimmän kanssa.
huomenna juhlin yhdeksän naamioituneen ystävän kera.
ensi viikolla mieheni ei enää mitenkään voi olla parikymppinen,
viisareiden siirtyessä 30 kohdalle.
tätä numerokaaosta on elettävä seuraavat kuusi viikkoa.
sitten huokaisen ja hengähdän,
monien monien tuntien ajan.