.200 x 100.

en ole hetkeen ressannut (turhaan) yhtä paljon ko eilen.
perusookoon brunssin jälkeen päivä meni
1) olohuoneen raivaamiseen
2) lattian pesuun
3) mitan kanssa hääräämiseen
4) kerrostalokyttäykseen, miksei se paku jo tule?
5) jossitteluun, entä jos se ei mahdukaan ovesta
tai jos mahtuukin niin ei ainakaan huoneeseen..?

vaikka siippa on minuun
(=optimisti toisinaan liian vähällä realismilla höystettynä,
mutta vahvasti intuitioon luottavaiseen)
nähden pessimisi, jotenkin kummasti eilen
hän oli asiasta varmempi kuin mie,
kannoin jopa vanhan pöydän ruuveineen päivineen
makuuhuoneeseen, ettei sitten harmita ruuvailla yömyöhäällä,
jos se ei mahdukaan..
lähestyvää hermoromahdustani liittyi seuraamaan
illansuussa vielä veljeni.
olin niin hermostunu,
että ootellessa oli pakko leipasta foccaciaa..

ja nam. kyllähän se maistui "uuden" pöydän ääressä.
ilta seittemän jälkeen kaksi rohkiaa miestä
kantoi pöydän ilman mitään ongelmia olkkariimme,
"noin, olkaapa hyvä!"
se mahtu, se mahtu helposti ovesta, portaikosta
ja vielä huoneeseen asti!

ilta meni tutustuessa uuteen tulokkaaseen.
kokonaista 200 x 100 senttiä
täyspuuta teak -viilukannella päällystettynä.
we are in love.

aamulla en malttanut nukkua,
ko piti heti äkkiä kömpiä katsomaan,
miltä se olkkari nyt oikiasti näyttääkään.
ja hei,
onko vähän luksusta lukia isoa lehteä
ilman että lehti tippuu lattialle,
ei mene päällekkäin toisen sivujen kanssa,
lehden lisäksi pöydälle mahtuu aamupalatarpeet..
oijoijoi.

pöytä ilmestyi elämäämme miehekkeen työtoverilta,
täysin uudesta kapistuksesta ei siis ole kyse,
pientä elämää näkyy, muttei pahasti.
teakin väri on makuumme ehkä hieman punertava
ja ajatuksena alusta asti onkin ollut
pintakäsitellä pöytä uudelleen.
vaan millä?

ehkä karhunlangalla ja hienolla paperilla pinta rikki
ja sitten jotain tummempaa kylmempää sävyä pintaan,
öljyä vai vahaa?
se jää nähtäväksi..
ehkä ens viikonlopun rojektiksi.