minen muista pullantuoksuista mummilaa,
muistan mummon pitsireunaiset letut
ja valkosiniset englantilaiset porsliinilautaset.
myöskin äipän esiliinasta oli turha etsiä kanelijäämiä,
sieltä löytyi rieskataikinaa, sinapinsiemeniä ja kiisseleitä.
meillä pullatuoksuinen on edelleenkin iskä.
ja iskän pullista on paha pistää paremmaksi..
mutta silti laskiaisen alla oli kokeiltava.
en muista milloin hoksasin,
että naapuritalouksissa taikinaa veivaa yleensä mammat,
mutta 90-luvun hitech huumassa
muistan miten iskä kehitteli pullareseptiä,
joka toimisi leipäkoneessa tehtynä,
omituisen muotoisia, päältä kovia,
sisältä taikinaisia "pullapötköjä"
tipahteli pöydille viikonloppuisin,
onneksi aika pian iskä hylkäsi koneet
ja yhä taikinaa veivataan suuressa
oranssissa muovikulhossa,
joka mittasuhteiltaan voisi olla myös sankko.
koska en pienempänä ymmärtänyt hyvän päälle,
nimittäin korvapuustien,
teki iskä aina erikoiserän nisua mulle,
ilman kanelia ja joskus jopa pyöreitä,
mihinkään teemapulliin ei meillä sorruttu,
jos menee kotiinkotiin tänäänkin
ja kurkistaa leipäkaapin leipäpussien taa,
siellä voi olla vanhaan ruispalapussiin pistettyjä
pienen pieniä epäsymmetrisiä korvapuusteja.. nam.
riemullista laskiaistiistaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti