.eat & enjoy tallin.

[kirjoittajan varoitus:
seuraavan tekstin lukeminen tyhjin
vatsoin vain omalla vastuulla]

parasta matkailla [ainakin matkan
odotuksen ja suunnittelun jälkeen]
on uusien ja ihmeellisten seutujen
ihmettelyjen jälkeen ja lomassa suoritettu
kahviloissa ja ravinteleissa vetelehtiminen.



mennyt päiväreissumme sisälsi
suunnittelematonta kuljailua ja
murkinointia kun siltä alkoi tuntua.
koska tarjolla on niin paljon käymättömiä paikkoja
välttelimme edellisreissun herkkupajoja
ja testailimme uusia.
lounaspaikka valikoitui hyvin pikapikaa
matkakumppanin mahan kurniessa vaativasti
ja päädyimme raatihuoneentorin laidalle old thomasiin,
mieheke maisteli perinteisiä makkaroita,
mie nautin venäläistyyppisestä kalalautasesta,
joka oli alkupaloissa, mutta tyydytti
kyllä hyvin yhden hengen lounasnälän.

viime reissun helmeksi muodostui
ihastuttava Pierren kahvila&suklaapuoti,
tällä kertaa eksyimme kenties Pierren siskon tykö,
Josephinan kahvilan henki huokui hämyistä romantiikkaa,
allekirjoittaneella oli suuria
valinnanvaikeuksia kakkutiskin äärellä,
ja monta hyvää vaihtoehtoa jäi vielä maistamatta,
latte oli täydellistä
myös seuralainen kehui haudutettua teetään.
paikka pursusi värikkäitä yksityiskohtia.
tänne uudelleen!






lämmin kevätpäivä ja runsas kävely johtivat
kahden hengen seurueemme myös uudelleen hengähtämään,
tällä kertaa armoton kenkien metsästys vei
kauppakeskuksen yhteydessä olevaan kahvilaan,
allekirjoittaneella on pieniä ennakkoluuloja
tällaisia paikkoja kohtaan,
mutta kyseinen paikka vei luulot mennessään,
en ole nimittäin vähään aikaan saanut näin hyvää teetä!
Kupissa oli kanelitanko,
appelsiininkuorta ja tuoreita mintunlehtiä,
seuraksi kuumaa vettä ja juoksevaa hunajaa,
mikä makuelämys!
lisäksi kiittelemme paikan huokeita hintoja,
2 hengen hengähdys verotti kukkaroa alle 3 euroa.

koko päivän kruunasi vanhassa kaupungissa
rauhassa nautittu illallinen.
aikaisemmin päivällä olimme nähneet ravintolan,
jonne yritimme suunnistaa, mutta onneksemme
vanhan kaupungin sokkeloiset kujat päättivät
johdattaa meidät toisaalle:
Ravintola Sisalik!



Laskeuduimme portaat alas vanhaan
valkoiseksi rapattuun kellariholviin,
jonka kattoa kannattivat jykevät hirsiparrut, paljaina,
olimme kenties lauantai-illan ensimmäiset illastajat,
paikaksemme saimme sisäpihanikkunan
vierestä valoa tulvivan pöydän.
Tarjoilija oli kauppojen väkeen
verrattuna syntynyt palvelualalle ja
oli varsinainen herrasmies.
Ja illan menuu..
oih ja voih,
saa veden kielen vieläkin..

Alkuun etanoita gorgonzolalla ja espanjalainen lautanen,
joka piti sisällään manchetoa,
ilmakuivattua kinkkua, paria erilaista chorizoa,
leipää ja gazpachomaista levitettä..



Pääruuaksi valitsimme kumpikin pastaa,
mies sitruunaista kermakanapastaa
ja mie nautin 3 eri juustolla täytettyjä tortellineja.
Pasta-annokset sulivat kielelle,
tarjoilin tullessa kysymään maistuuko ruoka,
mieheke kertoi ettei ole eläissään saanut yhtä hyvää pastaa,
valehtelematta.





Koska emme olleet kiireen kanssa liikenteessä
ja alku- ja pääruoan oltua noin herkullisia,
ei jälkkärilistaa voinut jättää välistä!
Päädyin syömään huomaamatta juustomenuun,
sillä jälkkäriksi valikoitui sitruunainen ricotta torttu.
se oli h-e-r-k-u-l-l-i-s-t-a ! joka lusikallinen.
Kehuimme ruokaa tarjoilijalle niin vuolaasti,
että häntä alkoi aivain naurattaa,
mutta kyllä me nautimme ja viihdyimme.




Ihmetystä paikassa aiheutui vain toaletin puolelle,
kun etsin hyvin tovin mekanismia jolla veden saisi virtaamaan käsille,
kahvan kopeloinnin, näkymättömän liiketunnistimen etsimisen
ja muun toiminnan jälkeen äkkäsin lattiasta pikkuruisen napin,
pieni tasainen polkaisu ja kädetkin sai puhtaaksi.

Ravintola oli todellinen helmi,
vaikka olenkin melko varma, että tallinna pursuaa vastaavia paikkoja,
paikan ruoka ja hieno palvelu sai täydet pisteet.
Bonuksena paikan hintataso,
2 ihmistä söi täyden menuun
mineraaliveden ja viinin kera 45 eurolla.

.tuolla ulkona.

mistä tietää, että [mini]loma on ollut onnistunut,
kun reporankana, jalat päivän kävelystä hellinä,
kaatuu lakanoihin hymy huulilla,
vai ehkä se kun samoista lakanoista herää levänneenä nauraen,
siitä, että mieheke loihtii aamupalan vihellellen
vai ehkä siitä, että sitten itse tiskaat tiskit suit sait sukkelaan
aamutuimaan lauleskellen, voiko ihanammin aamu enää alkaa?

mie sanosin, että kyllä son kaikki nuo yllämainitut ja vielä lisää!
kuka tarvitsee 3 viikkoa kaukomailla, kun päivä naapurissa voi
tuottaa yhtä paljon virtaa ja iloa?!
no ehkä joku ja ehkä itsekin joskus,
mutta nyt mainio päiväreissu teki saman.

päivään mahtui..
paljon kävelyä ja kuljeskelua auringossa
hyvä lounas ja herkullinen illallinen
erilaisten arkkitehtuuristen kontrastien katselua
muutamia kenkälöytöjä
kahdessa totaalisen erilaisessa kahvilassa istustelua
inspiroitumista väreistä ja valosta
laivamatkoilla uppouduttiiin lukemiseen.


tänään mentiin rauhottumaan kaupunkipäivän vastapainoksi,
pakattiin aamulla eväät reppuun ja
samoiltiin koko päivä metsän siimeksessä.
pikkusen jänskätti kun nuuksion parkkipaikat oli täynnä,
mutta kun pysyteltiin pääreittien ulkopuolella niin sai kulkea kaksin,
kuunneltiin..
metsojen kotkotusta,
kuikkien sydäntäriipivää huutoa
ja kurkien kiljuntaa.
päivän ruoka valmistettiin trangialla lammen rannalla
ja samalla seurattiin telkkien kevättemmellystä.
koko päivä ulkona,
hieno retkeilykauden avaus!
pian uni taas maistuu,
eikä tässä kuvia jouda purkamaan kamerasta,
ko huomiseksi on luvattu mahtavaa keliä..

.påsk.

Heleää, hienoa & herkullista pääsiäistä!
aurinko hellii meitä,
nauttikaamme.
..alamme pakata pieniä päiväreppuja,
aamulla lahden yli,
ihanaa. vatsassa jo perhosia <3

.näkökulmia.

[kuvat lainattu specsaversiltä]


..ja tarkkuutta!
jos olisin eläin olisin
näkökykyni perusteella ehkä lepakko.
ilman laseja olen puolisokea,
siippa ei alkuaikoina ihan tajunnu miten sokia oikeasti oon
ja naureskelin kun etsin käsikopelolla aamulla laseja tasoilta,
nimittäin jos en aamulla muista mihin lasit olen jättänyt,
en niitä ihan helposti löydä..

viimisen 14 vuoden aikana laseissa on ollu mallit jos toisetkin,
mutta lempparimalliksi on kokeilujen jälkeen muodostunut
isot laatikkomaiset muovikehykset
ja mieluiten mustat,
pikku twistillä.
edelliset lasit oli edestäpäin
läpikuultavaa oranssihtavaa muovia ja
vain sivuilta pikimustat.
uusisssa kehyksissä mausteena on limen vihriää
[näkyy tiukempana kuin kuvissa].

uudet pokat ovat huolella valitut
ja kyllä kannatti,
tänään maailma kirkastui ja
kehykset tuntuu just omilta!

.poladroid.

omaksi huvitukseksi.
parhaat kuvatukset tulee kyllä ihmisistä.
mutta ovat nämäkin haaleat vaaleat kivoja.
olen haaveillut aivan aidosta polaroid kamerasta,
mutta tämän kanssa leikkiessä jaksaa ehkä oottaa vielä.
voit ladata ohjelman itsellesi täältä.
kuvia tehdessä, muista odottaa - odottaa,
tunnetusti puhaltelu ja kuvan heiluttelu
nopeuttavat utuisuuden hälvenemistä.. ;)

.going to take a day off.

[kuvat we<3it]



buukattiin päivän reissu eilen,
miten voikin saada pienestä
asiasta ihmeesti energiaa,
pääsiäislauantaina nautitaan:
aurinkoisesta kevätfiiliksestä,
kiireettömästä kuljeskelusta,
kujista ja kuppiloista!

joku muukin oli ajatellut,
että pikkupääsiäisreissu
lahden taakse vois olla kiva,
joten jäimme ilman majoituspaikkaa,
ei haittaa..
kyllä kymmenessä tunnissa ehtii
virkistyä mielin määrin.
ihanaa, maltan tuskin odottaa!

.heräämisiä.

..jos eiliselle pitää etsiä positiivisia puolia,
on tärkein ehdottamasti kanssaihmisten herääminen,
myönnän suhtauduin ehkä itsekin juuri näihin vaaleihin aktiivisemmin
kuin ennen ja luulen että seuraaviin vielä enemmän,
tuli tunne, että viimeistään nyt pitäisi liittyä puolueeseen.

samanlaisia heräämisiä huomasin jo eilen facebookissa ja
tänään kouluyhteisössäni. ihmiset ovat kiinnostuneita,
inspiroituneita eilisestä.
toivottavasti ei jää vain parin päivän vouhkaamiseksi,
vaan muistetaan tämä läpi 4 vuoden
ja toteutetaan lupauksia. ajatellaan.

tuolla ulkona herää myös ympäristö.
eilen bongattiin ensimmäinen krookus.
narsissit ja tulppaanit tulevat pian,
eikä aikaakaan kun myös olohuoneen ikkuna peittyy
vihreyteen ja vehreyteen.

.sumussa.

on hyvin vaikea hyväksyä vaalien tuloksia,
sulatella ja sopeutua täytyy.
itselle tärkeät arvot ja asiat mietityttävät,
mikä on niiden tulevaisuus,
millainen on Suomen tulevaisuus,
minkälaista maata kansalaiset haluavat rakentaa,
onko tämä ainoa tie muutokseen?

mahtavaa, että äänestysprosentti nousi,
silti pysäyttävä tulos,
gallupeista huolimatta.
onko kansaa sumutettu vai
vaeltaako väki sumussa..

hallitusneuvottelut voivat vielä
kääntyä suuntaan jos toiseenkin.
onneksi.
pelottaa myös minkälaista kuvaa viemme maailmalle,
vaikken ole kokkareiden kannattaja,
olen silti ylpeästi seurannut
Stubin tekemää työtä ulkoministerinä,
toivottavasti se jatkuu.

tuloksesta huolimatta tulee olla tyytyväinen,
olemme saaneet äänestää, kaikki,
ja äänestää vapaan tahtomme mukaan.

.ääniä.

kuuntelin viikonloppuna omaa ääntäni,
aattelin, että jos kaksi päivää
rentoilee ja voimaantuu mukavan puuhan parissa,
niin ehkä arkiviikon jaksaa vääntää paremmin!

kävimme aurinkoisella promenaadilla
punavuori-kaivari seuduilla,
annoimme myöskin äänemme uurnilla,
kesäkenkien ensiaskeleet vei
kasinonrantaan vaalikaffeille!

loppuilta onkin muiden äänien kuuntelua,
näyttää kamalalta.
facebookissa puuhataan ystävien kesken
maastamuuttoa.. vaikka ruotsiin?
oi kumpa nämä jäisivät vain ennakoiksi,
pieleen menneiksi ennakkoääniksi.
mutta jokaisen ääntä on kuuneltava,
niinkai se menee..
keskityn aurinkoisiin kuviin.

.liikaa kahvia, suttuisia kalenterisivuja.

toisilla on ruuhkavuodet,
mulla -viikot.
toiset meni hulluille päiville
varta vasten,
mietin miten välttäisin omat hulluudet.

nykyään käy niin,
että herään maanantaiaamuna,
alotan viikon, optimoin ja suoritan,
sitten huomaan hetken päästä,
että kello on puoli yhdeksän perjantai-iltana.
palautumiseen riittää juuri ja juuri 2 yötä.

tällaista tämä on joka kevät,
ensin on uudenvuoden aatto,
maaliskuun puoliväli ja
sitten jo juhannus.
minne se aika menee?

en tiiä yritänkö suojella itteäni
ja tsempata ajattelemmalla,
että oisko tämä viimeinen tällainen kevät..
oisko? voisko olla?
että jos nyt vielä 6 viikkoa jaksan painaa,
juosta luennoilla, tehdä tehtäviä,
pakertaa, käydä välissä töissä,
niin sitten on auvoisemmat ajat eessä.

no tänä vuonna on ainakin loma!
palkaton kesäloma.
kyllä.
aion tasottaa nuppia,
kääntää kuppeja ja lomailla,
oma kustanteisesti,
juhannuksesta elokuulle,
niinkö oikiat virkanaisetkin tekkee!

sitä ennen,
yks kahvikupillinen lisää,
uusi merkintä kalenteriin
ja seuraavaan päivään..
onneksi huomenna on lauantai.

.värisilmä.

Tykkään väreistä tuolla ulkona,
sisällä silmä lepää
minimaalisessa väripaletissa,
toisten mielestä klassisissa
toisten ehkä tylsissäkin sävyissä.
keväisin mielen valtaa värikaipuu,
kaupassa värit näyttävät kutsuvilta,
mutten osaa valita niistä yhtäkään.
Uusi pöytä toi muassaan haasteen,
päälle piti löytää tabletit.

Kaupassa muodoksi valikoitui pyöreä,
mutta se väri..
Kannoin kotiin 9 erilaista tablettia testaukseen.
Jos mie oisin valinnu yksin
ois meillä nyt varmaan aika
epäkäytännölliset valkoset tabletit,
joissa parissa päivässä tahroja mustikoista.
Onneksi miehellä on välillä
pettämättömämpi värisilmä ko mulla
ja lisäksi se aattelee sesonkien yli,
koska jos oisin ostanu ne
vihreät tai turkoosit lautasten alustat
pitäis syksyllä varmaan marssia uuestaan kaupoille,
mutta nyt ei ehkä tarvikaan,
sillä nämä harmaat punotut ihanuudet
ovat juuri niin ajattomat ja sesongittomat kuin voi olla,
ja harmaahan on väri myös..
Tuon huoneisiin kirkkaampia värejä
mielummin vaikka kukkien muodossa!

.leipoen lempeämpi sunnuntai.

jos miehekkeen pitäs valita kaksi
"ruoka"-ainetta mukaan autiolle saarelle,
oisin meleko varma,
että mukana lähtis sipsejä ja vaaleaa leipää,
huh huh..
yritän ujuttaa terveellisempiä ruokia ruokaympyrään,
mutta tuo leipäjuttu on vaikia pala..
ruisleivistä uppoaa jälkiuunipalat ja satunnaisesti reali.
olen yrittäny ettiä hyvvää vaaliaa leipää kaupasta,
joka ei olis ihan huttua eikä
huiputtais ihmisiä niinkö pehmeät ruissämpylät yms.
hyvää tuotetta ei ole osunu silmiin,
joten kuituinen ja terveyssämpylä täyty leipasta ite..













porkkanaisiin kuitusämpyihin tarvitaan..

5 dl vettä[/maitoa]
1 pss kuivahiivaa
1 rkl siirappia
1-2 tl suolaa

sekoita ensin yllämainitut lisää sitten nämä..

3-4 dl porkkanaraastetta (luomu)
3 dl kaurahiutaleita ja -leseitä (luomu)
1 dl auringonkukan siemeniä
valinnan mukaan jauhoja noin 9 dl
[pistin ½ grahamjauhoja (luomu + ravintokuitua 13g/100g) ja
½ sunnuntain moniviljasämpyläjauhoja
(sis. auringonkukan, pellavan ja seesamin siemeniä)]

Veivaa veivaa,
mutta jätä taikina löysäksi
ja kohota kaksinkertaiseksi.
Pyörittele palloiksi.
Kohota pellillä 15-20 min.
Voitele vedellä,
pistä pinnalle vielä siemeniä.
Paista 225´ noin 12 min.

Viikonloppu oli synkeästä säästä huolimatta
hurmaavan harmaa,
leppoisa,
sunnuntaisin pitäs näemmä leipoa aina!

.mieliala sää.

[kuvat tallinnan reissulta]



voi vitja, minkä kelin lykkäs viikolopulle.
kurjuus täyttää mielen,
kun näkee harmautta ja tippuvia pisaroita.
suunnitelma metsäretkestä jää.
ei tahdo kameraankaan tarttua.
voidaanko skipata tällaiset kevätsäät?
olisi pitänyt uskoa torstai aamuna pekka poutaa
sanoi, että "tämä on viimeinen aurinkoinen kevätpäivä koko maassa"
tuomio tuntui niin lopulliselta, etten tahtonut..


pilvien läpi tihkuva valokin sekoittaa meän unirytmit,
mie nukuin talven yli ja kukun nyt jo aamutuimaan,
mieheke taas heräsi monasti pimeydessä aiemmin,
nyt nukkuisi varmasti kellon ympäri.
kumpi ennättää herätä kattaa aamiaistarpeet,
maha kurnien ootan, eikö se jo voisi nousta..

tahtoisin löytyy monta kivaa kirpparia.
päästä juoksulenkille ilman märkiä sukkia.
vaihtaa puhtaat lakanat, parit sohvatyynyt.
voisko kukat jo aueta.
ikkunalaudan basilika parkakin,
innostui lehteämään parista aurinkoisesta päivästä,
nyt nuokkuu kuin ei olisi säteitä nähnytkään.

telkkarissa näkuyi eilen piristävä mainos,
siinä sanotaan:
tänään juhannus on lähempänä kuin kertaakaan tänä vuonna,
totta tänäänkin!
ehkä tuo sumu tästä vielä hälvenee..