.eat & enjoy tallin.

[kirjoittajan varoitus:
seuraavan tekstin lukeminen tyhjin
vatsoin vain omalla vastuulla]

parasta matkailla [ainakin matkan
odotuksen ja suunnittelun jälkeen]
on uusien ja ihmeellisten seutujen
ihmettelyjen jälkeen ja lomassa suoritettu
kahviloissa ja ravinteleissa vetelehtiminen.



mennyt päiväreissumme sisälsi
suunnittelematonta kuljailua ja
murkinointia kun siltä alkoi tuntua.
koska tarjolla on niin paljon käymättömiä paikkoja
välttelimme edellisreissun herkkupajoja
ja testailimme uusia.
lounaspaikka valikoitui hyvin pikapikaa
matkakumppanin mahan kurniessa vaativasti
ja päädyimme raatihuoneentorin laidalle old thomasiin,
mieheke maisteli perinteisiä makkaroita,
mie nautin venäläistyyppisestä kalalautasesta,
joka oli alkupaloissa, mutta tyydytti
kyllä hyvin yhden hengen lounasnälän.

viime reissun helmeksi muodostui
ihastuttava Pierren kahvila&suklaapuoti,
tällä kertaa eksyimme kenties Pierren siskon tykö,
Josephinan kahvilan henki huokui hämyistä romantiikkaa,
allekirjoittaneella oli suuria
valinnanvaikeuksia kakkutiskin äärellä,
ja monta hyvää vaihtoehtoa jäi vielä maistamatta,
latte oli täydellistä
myös seuralainen kehui haudutettua teetään.
paikka pursusi värikkäitä yksityiskohtia.
tänne uudelleen!






lämmin kevätpäivä ja runsas kävely johtivat
kahden hengen seurueemme myös uudelleen hengähtämään,
tällä kertaa armoton kenkien metsästys vei
kauppakeskuksen yhteydessä olevaan kahvilaan,
allekirjoittaneella on pieniä ennakkoluuloja
tällaisia paikkoja kohtaan,
mutta kyseinen paikka vei luulot mennessään,
en ole nimittäin vähään aikaan saanut näin hyvää teetä!
Kupissa oli kanelitanko,
appelsiininkuorta ja tuoreita mintunlehtiä,
seuraksi kuumaa vettä ja juoksevaa hunajaa,
mikä makuelämys!
lisäksi kiittelemme paikan huokeita hintoja,
2 hengen hengähdys verotti kukkaroa alle 3 euroa.

koko päivän kruunasi vanhassa kaupungissa
rauhassa nautittu illallinen.
aikaisemmin päivällä olimme nähneet ravintolan,
jonne yritimme suunnistaa, mutta onneksemme
vanhan kaupungin sokkeloiset kujat päättivät
johdattaa meidät toisaalle:
Ravintola Sisalik!



Laskeuduimme portaat alas vanhaan
valkoiseksi rapattuun kellariholviin,
jonka kattoa kannattivat jykevät hirsiparrut, paljaina,
olimme kenties lauantai-illan ensimmäiset illastajat,
paikaksemme saimme sisäpihanikkunan
vierestä valoa tulvivan pöydän.
Tarjoilija oli kauppojen väkeen
verrattuna syntynyt palvelualalle ja
oli varsinainen herrasmies.
Ja illan menuu..
oih ja voih,
saa veden kielen vieläkin..

Alkuun etanoita gorgonzolalla ja espanjalainen lautanen,
joka piti sisällään manchetoa,
ilmakuivattua kinkkua, paria erilaista chorizoa,
leipää ja gazpachomaista levitettä..



Pääruuaksi valitsimme kumpikin pastaa,
mies sitruunaista kermakanapastaa
ja mie nautin 3 eri juustolla täytettyjä tortellineja.
Pasta-annokset sulivat kielelle,
tarjoilin tullessa kysymään maistuuko ruoka,
mieheke kertoi ettei ole eläissään saanut yhtä hyvää pastaa,
valehtelematta.





Koska emme olleet kiireen kanssa liikenteessä
ja alku- ja pääruoan oltua noin herkullisia,
ei jälkkärilistaa voinut jättää välistä!
Päädyin syömään huomaamatta juustomenuun,
sillä jälkkäriksi valikoitui sitruunainen ricotta torttu.
se oli h-e-r-k-u-l-l-i-s-t-a ! joka lusikallinen.
Kehuimme ruokaa tarjoilijalle niin vuolaasti,
että häntä alkoi aivain naurattaa,
mutta kyllä me nautimme ja viihdyimme.




Ihmetystä paikassa aiheutui vain toaletin puolelle,
kun etsin hyvin tovin mekanismia jolla veden saisi virtaamaan käsille,
kahvan kopeloinnin, näkymättömän liiketunnistimen etsimisen
ja muun toiminnan jälkeen äkkäsin lattiasta pikkuruisen napin,
pieni tasainen polkaisu ja kädetkin sai puhtaaksi.

Ravintola oli todellinen helmi,
vaikka olenkin melko varma, että tallinna pursuaa vastaavia paikkoja,
paikan ruoka ja hieno palvelu sai täydet pisteet.
Bonuksena paikan hintataso,
2 ihmistä söi täyden menuun
mineraaliveden ja viinin kera 45 eurolla.