.30.

mies täytti yhdeltä yöllä 30-vuotta.
nousin hieman aimmin,
kahvi valmiiksi,kynttilät,
donitsiylläri ja
ensimmäinen lahja ensimmäisistä 10 vuodesta.

nukahdin sohvalle hänen syödessään,
edes 10 h yöunet eivät ole vielä karkottaneet
huonoon aikaan yllättänyttä flunssaa.
jäin päiväksi sohvatyynyjen sekaan,
parin tunnin kuluttua pitäisi olla,
ravintelissa ykkösissä juhlimassa.
vuorossa on toinen ja kolmaskin lahjus.

tänään lenssu laitetaan sivuun,
nautitaan & juhlitaan!
huomenna tukka kuosiin,
mahdolliset toiset kemut.

ja pian.
oijoi. niin pian etten ihan hahmotakaan..
perjantaina alkaa tarkoin varjeltu salainen
yllätysmatka!

.halloween.

eilisillasta asti ollaan tikahduttu nauruihimme,
keksimme loistavan naamiaisasu parin.
aamulla viimeisteltiin askarrellen yksityiskohtia.
tänään nähdään ystäviä halloween naamiaisten merkeissä.
viime vuonna mukana oli merirosvo, chaplin, tuksu, musta leskis, kissa, länkkäri, nunna, hullu hoitaja ja potila, mr bean..
illalla nähdään ketä tänä vuonna.
ihmeitä tekevät pitkät unet,
pieni askartelu
ja pitkä lenkki merenrantoja myöden,
parempi olo.
nyt viimiset rekvisiitat mukaan,
vielä viemisten leipominen ja
hauska ilta edessä..

.numeroina.

lokakuu sikseen.
hahmotan marraskuuni numeroina.
kolmena päivänä viikossa olen täysipäiväisesti töissä.
neljänä luennoilla.
viitenä niistä täytyy ehtiä lenkille.
seitsemän päivää viikossa avovaimona,
ja täysiaikainen mutta välillä vajaapäinen graduntekijä.
kuun 30 päivästä, olen vähintään 8 päivää reissussa.
viidessä arkipäivässä joudun helpompanakin viikkona istumaan julkisissa kulkuneuvoissa yli viisi tuntia.
edellisessä artikkelissani oli 2 107 sanaa,
siinä on ainakin 499 liikaa.
käsittelen mikroskoopin alla yhden näytteen keskimäärin neljässä tunnissa,
jäljellä on vähintään 69 näytettä,
se tekee 34,5 kappaletta 8 tunnin työpäiviä,
joita minulla ei ole.
seuraavan 30 päivän aikana,
matkakilometrejä tulee vähintään 2 496,
niistä kuljen lentokoneella nolla.
karkean arvioin mukaan kohtaan eräänä päivänä
135 minulle täysin vierasta ihmistä ja ehkä 10 tuttua,
vietän heidän kanssaan koko päivän.
toisena päivänä, menen 58 oudon ihmisen kanssa
keskelle metsää puhumaan hiilestä.
kolmantena päivänä kuljen huomaamattani ohitse lukemattomista ihmisistä,
mutta teen sen yhdessä yhden tärkeimmän kanssa.
huomenna juhlin yhdeksän naamioituneen ystävän kera.
ensi viikolla mieheni ei enää mitenkään voi olla parikymppinen,
viisareiden siirtyessä 30 kohdalle.
tätä numerokaaosta on elettävä seuraavat kuusi viikkoa.
sitten huokaisen ja hengähdän,
monien monien tuntien ajan.

.kun sen sanoo ääneen.

..on sen eteen tehtävä jotain,
jos sen jakaa muiden kanssa,
voi saada yllättävää tukea ja kaivattua palautetta.
vaikka hokisi jotain itsekseen päänsä sisässä kuinka,
voi ilmoille lausuminen,
antaa aivan uutta pontta.
motivoi, ruoskii, potkii, piristää, tsemppaa.
kertomisen jälkeen, itselle ei anna niin helposti periksi.
se että toinenkin tietää, voi helpottaa taakkaa,
antaa erilaista voimaa.

nämä olen sanonut ääneen viime päivien aikana,
kun kelit muuttuvat työmatkapyöräilylle sopimattomiksi,
aion tulla ainakin osan päivistä töihin juosten.
suosin nyt vähempi hiilihydraattista ravintoa.
neulon loppuun aloittamani yllätyksen.
en osta karkkia ennen joulua,
ja vältän muutenkin turhaa sokurin nautintaa.
pistän tällä viikolla pyörän takavalon paikoilleen.
vierailen kummivanhempien luona ylihuomenna.
teen graduni valmiiksi ennen kesää.
en lähde tänään töistä, ennenkuin osa tekstistä on valmiina!

muutamat aikomukset voisivat tarvita tuekseen voima-mantroja,
osa taas hoituu rutinoimalla, toiset kaipaavat innostusta..
suurin osa hoituu kuitenkin vain..
tekemällä.

.hyvää edessä.

annoin kotikokille vapaaillan,
valmistan uudella reseptilla marmeladi(luomu)possua ja päärynää,
hyvä viikonloppu edessä,
huomenna fiiliksen mukaan,
sunnuntaina kivoimpien neitien kanssa
brunssia ja leffaa,
sekä yökyläilyä..
ah, viikonloppuiloa!

.kesältä.

kuvia kesältä kertyi liuta.
parhaat tunnelmat kiteytyy näissä.
ihana kesä.
mahtava syksy.
loistava talvi?

.oravaton pihamaa.

henkisesti taas tolpillaan,
fyysisestikin virkeämpi,
työteholtaan tänään vielä hieman epävireessa,
huomenna siis huippuiskussa!

vietimme ihania hetkiä mökillä.
kerta toisensa jälkeen kiinnyn avokin paratiisiin yhä enemmän.
kun saavuimme pihaan, katselin reppuselässä
miten joutsenet huusivat ulapalla,
vanha pariskunta,
löivät siivillään vettä ja jättivät hyvästit,
palaavat jälleen ensi vuonna.

kirpeä ilma pisti kantamaan rivakasti puita,
sytyttämään jokaisen tulipesän,
tukullisen kynttilöitä,
pumppaamaan saunan padat täyteen vettä,
sitten saimme vieraiksemme isoveljen ja puoliskonsa.

otsalamppujen valossa tuulastimme,
ongelmia tuotti vain pulputtavat suumme,
atraimeen tarttui pienehkö hauki, toisen kerran särki.
seuraava päivä vierähti mettällä,
miehet edellä, edelleen pulisevat naiset perästä.
voi mitä riemua,
näimme ilahduttavan paljon mettälintuja,
jo se riitti saaliiksi.
5 tunnin marssimisen urheilun tuomat hyödyt,
varmasti kumoutuivat tulistelun yltäkylläisiin eväisiin..

katiska ei napannut yhtään kalaa,
ovat ruskan piilossa,
vaikka kaikki lehdet olivat jo puista varisseetkin.
kuukkelit hyppelehtivät lähipuissa,
en vieläkään nähnyt pihan oravista vilaustakaan,
liekö niitä olekaan,
mutta myyräperhe valmisteli talvea vielä vinhasti.
joutsenten lähdettyä oli vetten päällä hyvin hiljaista.

mekin lähdimme eilen hiljaisina, haikeina,
nokisin käsin, hikisin paidoin ja savun tuoksua tukassa,
aprikoiden palaamme kaamosta katsomaan, keväthangille
tai kenties vasta suven tuloa seuraamaan.
aarnimetsän kainaloon, järven syliin,
jäi mökki veneet talviteloillaan,
tupa takkapuita pullollaan,
ja se vailinainen mansikkahillopurkki
seuraavia lättykestejä vartomaan.

[kuvat tulevat perästä..]