joka syksy saapuu hirviä kutomisvimma.
viime vuonna se purkautui pehmeiksi paketeiksi läheisille.
tänä vuonna ihana lanka muuttui
erikokoisiksi lapasiksi,
ensimmäiseksi ite kudotuksi pipoksi,
pitkäksi paksuksi korinpohja huiviksi,
kaikki päättelemättä,
lehtikorissa sohvan takana.
josko tänään löytyisi riittävän suuri neula,
joka päättelisi kaikki keskeneräiset työt,
niin että päällensä voisi pukia.
tai sitten voi vain ihastella,
valon liikettä hopiaisella joulupallon pinnalla.
kaikessa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti