Meiän eteinen on kaikessa pienuudessaan suhteellisen toimiva ratkasu nopiaan läpikulkuun, niin että kaikki on mukana. Puutteena siinä pitkään oli kuitenkin ihmeellinen oven taakse jäävä 80 senttinen seinänpätkä, joka oli liian tyhjä, liian epäsyvä, jotenkin liian käyttämätön. Ongelmana oli myös, että kotiintulon jälkeen avaimet, lompakot, liput ja laput tuppasivat tipahtamaan eteisen kynnyksen jälkeen teeveetason päälle allekirjottaneen kauhistukseksi. Jotain piti keksiä.
Kesällä luuhuattuani mökillä monen monta päivää bongasin varastosta muutamat osittain jo hiiren nakertamat poronsarvet, pikku pesu ja toiselle jiirisahan näyttö sai kuitenkin heräämään ajatuksen, oisko tässä eteisen pelastukset. Vaikka luu itsessään oli kovin hienon näköistä, päädyin kuitenkin yhdenmukaistamaan ilmeen parilla spraymaalikerroksella. Sitten tarvittiin kohdalleni vielä yksi sikainfluenssarokotteen aiheuttama käsipuoliviikonloppu, niin että avokki sai ruuvattua kaiken seinälle. Seurakseen poronsarvinaulakko sai tuparilahjaksi saamamme pienen noitarummun, joka löysi nyt paikkansa. Sulaa tyytyväisyyttä eteisen yksityiskohta herättää joka päivä! ..ja peilin vuoksi herrasväki ei enää ehkä lähde ovesta tukka aivan ryötteessä ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti