.muistoihin jää.

..pinnan alle.
niin siinä vain kävi,
tänne en osaa enää
kirjoittaa,
joten hoi te kaikki
satunnaiset kävijät
eksykää napa[piiri]:lle.

.Green House Effect.

..ei en aijo puhua ilmaston muutoksesta,
vaan promota ystävieni aikaansaannoksia.
Eilen pääsin kutsun turvin tutustumaan Habitare ´11:n
tarjontaan ammattilaispäivänä ja tänään klo 14 alkaen,
kaikilla muillakin on mahdollisuus mennä katsastamaan
uusia tuulia niin sisustuksessa, rakentamisessa ja
taiteen maailmaan Helsinki Art´iin!

Lukuisten salien tarjonnasta,
haluan nostaa esille messutilan 7h14,
siellä lymyää kolme reipasta innovatiivista miestä
komeiden ja ekologisten kasviseiniensä kanssa!
Poikain messuosasto on oikia esteetikon unelma
ja sen huomasi myös asinantuntijaraati,
joka valitsi osaston parhaaksi alle 40 m2:n sarjassa,
mahtavaa, huippua ja upiaa.

Kasviseinästä löydätte lisää infoa facesta
ja toiv. pian laajenevilta nettisivuilta.
Menkää kurkkaamaan seiniä myös livenä!
..ja oli siellä habissa vissiin jotain muutakin.

.nolous.

oon se tyyppi,
joka muistaa läheisten merkkipäivät..
aina.
oli synttärit, nimpparit
tai muuta tärkiää,
jos en korttia pistä niin
muistan soitolla tai viestillä edes.

ja tänään tajusin,
että unohdin äidin ja isän hääpäivän,
ko on nämä tulevat kahet häät ollu
vähän enempi mielen päällä.
ja voi mikä nolous nousi pintaan,
ko äippä vielä itse kautta rantain
asiasta tänään huomautti..
auts.

perään tuli vielä lievästi
marttyroiva viesti:
"sehän oli vasta 39 hääpäivä"
nyt olen sitte kirjottanu
vissiin viiteen eri paikkaan
ens vuotta ajatellen
muista äipän&iskän
40 v. rubiinihääpäivä!

.kaksi juttua.

hiljaiselooni on lukuisia syitä,
mutta kaksi niistä ylitse muiden,
kuten olen rivien välissä paljastellut,
edessä on tulevana syksynä suuri elämänmuutos,
seitsemän etelässä eletyn vuoden jälkeen,
olen muuttamassa miehekkeen kanssa takaisin
pohjoiseen. ja voi kuulkaa..
yli 850 km muuttomatkan järjestely,
muusta elämästä sen ympärillä huolehtiminen,
ei olekaan mikään pikku juttu.
asia syö niin valveillaolo kuin uniaikaakin..
jos ei aktiivisesti niin alitajuntaisesti.

tämä ensimmäinen asia johti toiseen,
pinnan alle on ollut oma henkilökohtainen,
anonyymi, sähköinen päivä- tai kuvakirjani.
vain harva ystäväni on tiennyt olemassa olosta
ja vielä harvempi on käynyt lukemassa tätä.
tuleva hyppy lähes tuntemattomaan,
uuteen elämänvaiheeseen,
on kuitenkin synnyttänyt minussa
tarpeen toiselle ilmaisukanavalle,
blogille,
joka olisi avoin myös lähipiirilleni,
blogin, jossa kirjoittaisin omalla nimelläni,
kuin ikkunaksi etelään jääville läheisilleni,
uuteen tulevaan kotiini napapiirille.

en vielä tiedä pidänkö nämä kaksi blogia
toistensa rinnalla vai hiipuuko
pinnan alle historiaan.
toivotan kuitenkin nyt jo teidät kaikki
seitsemän lukijaani,
tervetulleiksi toiselle polulleni
napa[piiri] :lle.

.olen.

kilpailuttanut 23 muuttofirmaa
ostanut euron/kg hedelmiä kypsymään
nähnyt kavereita kaupungilla
valmistaunut illan tuliaisjuhliin
ja huomiseen "perhebrunssiin"
kirjoittanut liian vähän,
lukenut vähemmän
polttanut syksyn ensimmäiset tuikut
valkeita kuulaita lasikippoon
siirtynyt arkirytmiin iltaisin
harjoitellut 50 mm linssin käyttöä
sortannut cd:t, kirjat & astiat kirpparille
odottanut haavojen umpeutumista,
hikiliikunnan toivossa
liottanut voipapuja
vaihtanut puhtaat valkeat lakanat,
olen valmis viikonloppuun.

hurmaavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta!

.kuplien kera.

..vietettiin lauantaina ja vähän
vielä sunnuntainakin,
rakkaan serkkuni polttareita.
päivä sisälsi kuohuvan lisäksi,
lettukestejä, piirustustehtäviä,
hemmottelua ja vähän drinkkien maistelua,
häitä tanssitaan 6 viikon päästä!

.haavoilla.

..olin ajatellu kirjottaa luopumisesta,
olen nimittäin aloittanut luopumisprosessin,
koska edessä on suuria elämänmuutoksia, mutta..
aina ei mene niinkuin strömsössä,
ja kohdalleni osui tänään
pienehkö pyöräilyonnettomuus.

joten nyt en voi puhua luopumisesta,
sen sijaan voisin luennoida haavahoidoista,
armas mies [jonka eräs unelma-ammatti
on ollut ambulanssimies] on tehnyt
tarkkaa työtä ja hoivannut lukuisia nirhaumia ja ihoriekaleita,
jotka saa kun lentää oman pyöränsä päältä
pyörän alle ja hinautuu hetken hiekkatienpintaa pitkin.

tuuri ja onni olivat matkassani!
myös naiseudesta oli apua, kun pari muhkuraa
otti tienpinnan vastaan ensin,
säilyivät kasvot lähes turmeltumattomina.
ja toiseksi myös kamera on ehjä.
pyörä selvisi myös,
ehkä vain ketjut ja vaihteet sökönä.

nyt olen sitten puoliksi muumio,
bebanthenia pintaan ja kädet siteissä,
huomenna viettämään ystävän polttareita,
jos polvi ei mene kipeämmäksi ja estä kävelyä..
oh dear.
siis hilpeää viikonloppua.

.kaffet ja himotus.

arkipäivän rutiinit kunniaan,
niiden rikkomisesta saa hirmuisesti iloa.
viime viikolla sain mieluisia kesävieraita,
joten ansaittu vapaapäivä gradusta
oli paikallaan.

sää suosi ja tutustuimme porukalla
mm. hietsun kirppikseen
ja keskustan pikku liikkeisiin.
kahvihampaan kolotusta lievitettiin
kämp gallerian uutukaisessa marikahvilassa..
baristataidoissa oli ehkä parantamisen varaa,
mutta en valita kun
kahvin sai siemailla hetkiä-mukista.

mutta voiei mikä vaara piili kahvilan
takana.. mari myymälä!
ja sieltä löytyi seuraava himotus..
jos pääsis oikeisiin töihin,
saako sitten hommata seuraavan ihanuuden?
Olkalaukku

.kolme.

vietimme eilen 3. vuosipäivää.
mies yllätti miut kolmella suukolla,
sirolla käsikorulla
ja vadelmakakulla...


***

"kakunteon" ajaksi,
lähdin ulos pois keittiöstä,
kysyin lähtiessä, että kauanko
lenkillä pitäs vierähtää?
kolme tuntia vastasi mies,
noh ehkä tuntikin riittäisi.
päästyäni ulos taivas repesi ja
satoi kaatamalla,
sinnikkäästi jatkoin kuitenkin ulkoilua.

reippailtuani jonkin aikaa
ja vaatteiden kastuttua likomäriksi soitin kotiin,
joko saa tulla? kyllä saa lupasi mies.
palattuani huomasin, että poissaoloni aikana
keittiössä ei ollut tapahtunut yhtään mitään,
kippoakaan ei ollu tuhrittu
mutta pöydällä odotti vadelmakermakakku!

mies oli nauranut partaansa kun läksin ulos..
nostanut kakun pakkasesta pöytään sulamaan,
taiteillut ranskanpastilleista pinnalle 3:n
ja jäänyt odottelemaan. reilu kerho.
"kakun sulamista on odotettava vielä 2 tuntia!"
totesi mies minulle, likomärälle lenkkeilijälle.
ai että. en voinut ko nauraa.
lopulta muutaman tunnin päästä
pääsimme maistamaan kakkua
ja testaamaan joululahjaksi saatua leikkuria,
toimi ja niin toimi kakkukin.
oli yllättävän hyvää! nams.

***

saatiinpas vähän lisää muistoja,
matkan varrelta..
lisää näitä vuosia ja hauskoja muistoja!

.iso G ja mie.

en oikein ehdi/jaksa/halua istua koneella,
kuin isoa G:tä tehdessä,
päivittäin kadun toisella puolella
kirjastossa lukien ja naputtaen.
iltasin on sitten mukavempi tehä jotain muuta..
esim. nähdä ihmisiä, ulkoilla,
nauttia elokuusta, poimia mustikoita
jopa siivota ja rempata,
vieläpä muiden ihmisten koteja!

mutta tämä on tällainen vaihe.
ja kun vaiheella on tunnetut rajat
niin jotenkin sitä jaksaa paremmin.
mie ja iso G ollaan kimpassa
kahestaan vielä 2 viikkoa.
sitten alkaa taas uudet kujeet..
kalenterin täyttää
viimiset (!!!) kurssit ja deadlainit,
edessä on ehkäpä muuttokin.
syksy saattaa olla ehkä
yhtä kiireinen kuin kevätkin,
mutta ei haittaa..
nimittäin se jää ehkä
viimeiseksi opiskelusyksyksi!

[joten kuvien aikaa pitää vielä odottaa]

.there and back.

olen ollut viikon arjessa kiinni,
kuuden viikon loman jälkeen.
arki maistuu hyvälle,
gradunteko myös,
yllätin itseni aktiivisella alulla.

koneella ei jaksa kuitenkaan
sekuvain-istuksia,
kesän kuvat saavat odottaa
pimeitä ja sateisia syysiltoja.

loma teki tehtävänsä,
ko "töitä" ja arkea jaksaa taas.
teimme, koimme ja näimme paljon,
varsinkin perhettä ja sukua,
tuntureita ja jokia.

koti on siivottu kesänjäljiltä,
pölyt pyyhitty,
syksy ja talvi saa tulla,
sitä ennen nautin elokuusta,
kotona saarella.

.kesän heinä on hiljaa hetken.

kevään kiire on ohi.
kotona lähtevien ja jäävien pinoja.
töistä lähtö oli haikeaa,
tentistä ulos väsyneenä ja ihmetyksessä.
juuri nyt sateesta pimeää
ja sateen ropinaa,
rauhallinen olo.

***

kuuntelen stellaa ja terhiä.
laulavat olosta,
ylihuomenna laulan minäkin näin..

muutin tavarani saarelle,
kiipesin katolle,
olin jättänyt murheet,
olin maalannut seinät
siivosin suuni,
vain laiva hu-uusi,
vain laiva huusi.

ja jos silta sattuisi romahtamaan,
en, en palaisi mantereelle milloinkaan,
milloinkaan.

vain paju irki,
vain paju huusi.
olen melkein kuin uusi,
melkein kuin uusi-ii.


***


minä istun tässä,
omenankukan terälehtiä varpaiden välissä,
varpaiden välissä.
näin matka jatkuu!

.kuun tsemppi[lenkki]biisi.

mikäli kärsit migreenistä,
en suosittele videon katselemista,
mutta jos tarvitset iloa ja rytmiä
päivääsi suosittelen kuuntelemista!

loppukevään pakerruksia tahditti
kanyen veisu,
jos rytmi ei nostata polvea poluilla
on ehkä kuulossa vikaa,
mukana fettailee elton john
ja muut tyypit.

oon vissiin lauleskellu tätä niin paljon,
että joku on jossain toiveen kuullu,
all of the lights are on
& sun is shining,
viimeiseen työ&tenttipäivään!

.pitkos vie.

jäljellä on puolitoista päivää töitä
ja yksi tentti ennen kauan varrottua

6 VIIKON KESÄLOMAA!

kun viimisellä viikolla,
hoitaa viimeisiä työjuttuja,
kolmea eri polttaripäivää,
yrittää nähä ystäviä ennen lähtöä,
siivota, pakata, ulkoilla ja
kaikkea muuta,
tuntuu vuorokausista tunnit loppuvan.
mutta ei ole paljoa jäljellä..

lauantaiyönä tai viimeistään sunnuntai aamuna,
käännämme opeliskin nokan kohti pohjoista,
edessä alkuun noin 850 km,
mutta emme aio olla
tällä lomalla perillä lainkaan,
tärkeintä on matkanteko,
uudet kokemukset siinä samalla,
meillä on vain aikaa,
toisemme
ja kesä.

rinkat selkään,
ulos ihmettelemään,
pitkospuut vie mennessään!

.valinnan vaikeus.

..kumpi on kesän ykkösmarja?
kaamea kamppailu,
vaikia valinta,
vain yksi ratkaisu,
otan molemmat!










..mutta vaniljajätskin kanssa
makuasiaa ei tarvi pohtia
voittaja on ilmeinen.
tuoreet punaiset marjat,
kesäruuista makeimmat.
uskomatonta, mutta totta,
tällä hetkellä kotona on
viiliämpää ko ulkona
onni on läpitalon koti
ja läpiveto <3

.violaceae.

miun kesän lempparikukka on orvokki,
kuvassa viola tricoloriaa hangossa,
mutta kyllä ihan markettiorvokitkin ovat ihania,
pienenä kesän alotuksen kohokohta oli
pyöräillä äipän kanssa torille,
valite kulloisenkin kesän väripaletti,
ja tehdä talon eteen orvokki-istutus,
miettii hän ja haaveilee pihasta,
tai edes parvekkeen..
mutta nauttii nyt luonnon kukista,
kaunista viikonloppua!

.ruukkien lumoa.

Olimme jo nauttineet yhdestä ruukista teijossa,
matkalla Hankoon tienvarressa oli kyltt:
Fiskarsin ruukki 20 km,
sinne siis!

Sään suosiessa paikka oli tosi kiva,
yllättävän kiva jopa.
Paljon taidetta, käsitöitä,
miljöitä,
puutarhoja,
kesä suomea parhaimmillaan!

Pihakirppikseltä riihimäen lasipönikät huokealle
ja niihin sisälle desicosta valkeat mökkisaunaa valaisemaan,
mies teki myös hankintoja.. mökille,
nimittäin fiskarsilta kirveen,
sekin perin suomalaista..

Paluumatkalla Hangosta kotiin pyörähdimme vielä Billnäsin ruukissa,
mutta siellä ei ollut mikään sunnuntaina auki,
paitsi tosi iso kirppis ennen itse ruukkia,
suosittelen (sitäkin)!

.sesongin ulkopuolella.

..mene hankoon!
marskin entisessä kahvilassa kakkua,
hiekkarantaa kilometreittäin,
avointen kirppisten metsästystä,
löytöjen riemua,
ankea leirintäalue ja outo karavaanikulttuuri,
sopen etsintää rakkaudenpolulta,
köllimistä rantakalliolla,
eväiksi riitti herneet ja mansikat,
kallioilta ruohosipulia,
aurinkoa,
oloa ja eloa,
vanhanajan hangon makea elämää.