.savua, kuplia.

tänään.
mies vei kävelylenkkiin yhdistettylle kirppiskierrokselle.
emme tehneet löytöjä, mutta reissu oli hieno.
tiskasin kahdesti, hyvillä mielin.
luin tuleviin tentteihin.
vein lyhdyt varastoon vartomaan syyspimeitä.
arvelin tyhjentyneen nurkan kohtaloa.
join kaksi isoa kuppia valkoista teetä
ja söin pari kandeliinisokerikeksiä.
näin merkillisiä unia,
mietin niitä pitkin päivää.
kuuntelin miten toinen yritti järjestää omaa kaappiaan..
pitelin nauruani.
menen onnellisesti nukkumaan.

.apea sää.

en ole kevätihminen.
talvesta luopuminen,
varsinkin näin hienosta,
vetää mielen apeaksi.
päivä on ollut perushyvä.
tänään se ei riitä.
suupielet kohtaavat mielummin leuan kuin posket.
tai ehkä soli väritön leffa, jonka katsoimme.
tai ehkä se on riittämättömyys tehtävän teossa.
ehkä epäonnistunut matikan tentti panostuksen jälkeen.
tippuvien pisaroiden ääni ikkunan takana.
loska joka valui eteiseemme aamujumpan jälkeen.
väsymys jota ei voiteta kahdessa päivässä.
ehkä on parempi mennä ja kääriytyä.
ensi viikonlopuksi luvattiin pakastuvaa.
sitten pakenen pohjoiseen, jossa kevään käsite on erilainen.
täällä on neljä vuodenaikaa.
kotonakotona tiedän ja tunnen kaksi.
ne kaksi muuta ovat vain lyhyitä siirtymiä.
en tiedä kuka tämän viestin kuvat on ottanut.
mutta ne tulivat muistikortilta, jonka omistajaksi minua kai nykyään voi kutsua.
ehkä ne ovat veljeni, epäilen sitä. valokuuvaja x.
sopivia tähän kuitenkin.

.kirjoja joita en lukenut.

unohdin erään kirjaston kirjan lehtien väliin viikoiksi,
arkiviikon viimeisenä päivänä, nälkäisenä, väsähtäneenä,
jotenkin talvitakin alla lässähtäneenä lähdin sitä loskan läpi viemään.
palautuksen jälkeen tekee mieli lainata uusia,
joten suuntasin mielestäni parhaalle paikalle,
siihen hyllyn ääreen, johon kirjastotädit ja -sedät valitsevat teoksia,
ei, ei niitä best sellereitä, jotka saa lainaksi viikoksi,
ei niitä teemakirjoja, jotka löytyvät rikkonaisilta pöydiltä.
vaan niitä mielenkiintoisia, hiljaisia, ei kuuluisia.
yleensä lainaan kirjani aina näiltä hyllyiltä,
menen harvoin hakemaan tiettyä kirjaa tai kirjailijan teosta,
poikkeuksena orhan pamuk ja edgar allan poe,
joiden luokse palaan usein,
mutta nyt olin tuntemattomien tekijöiden äärellä.
ja olipa se miten kömpelöä tahansa,
visualistina,
valitsen käteen kirjan jonka kannessa on jotain,
ja tänään siellä niteiden välissä näin yhden ja selvästikin liian verkkaisesti nostin käteni sitä kohti,
sillä jostain viereeni oli ilmestynyt vanhempi täti,
joka nappasi edestäni käteni ulottumattomiin kirjan,
sanoen "minäpä otan tämän".
ilmeeni muistutti varmasti lapsen kasvoja, jolta on varastettu tikkari,
kaikista opuksista täti vei edestäni tuon.
jäin seisomaan hyllyn eteen mykistyneenä ja myrttyisenä.
jos mahdollista takki ja pipo painoivat vielä vähän alemmaksi.
tarvoin loskassa takaisin kotiin. ja toivoin ilmaa pakastuvaksi.


***


lukemaan opittuani luin paljon ja nopeasti.
muistan elävästi miten 12 vuotiaana huomasin,
ettei pienen kyläkirjastomme lasten- ja nuortenkirjojen osasto enää oikein riittänyt.
olin kahlannut läpi annat, neiti etsivät, pikku vampyyrit ja kumppanit.
menin seinän toiselle puolelle, kaunokirjallisuuden hyllymetrien väliin,
ja tuona iltapäivänä vein kotiini,
Jostein Gaarderin Sofian maailman.
eikä seinän taakse ollut enää palaamista.
lukion aikana luin vain aamunlehden ja kurssikirjoja,
huono omatunto kalvoi jos yritin lukea muita kuin valinnaisen oppimäärän opuksia,
tuota omatuntoa tuli kannettua myös läpi seuraavan opinahjon.
kahdeksassa vuodessa kertyi paljon kirjoja joita en lukenut.
viime kesänä tartuin taas kirjaan.
ja nyt en malttaisi lopettaa..

.riksun rikkauet.

asuin vuoden riihimäelle,
se riitti loppuelämäksi hyvin.
mutta jotain speliaali piskuisessa teollisuuskaupungissa on.
ensinnäki riihimäen lasi, ei kaipaa selittelyä.
tänään meinasin fiiliksissäni ostaa ensimmäinen itselle,
3 litraisen ilvespurkin,
mutta sitten vain ihalin ja jätin jonkun seuraavan aarteeksi.
toiseksi jos jarkko martikainen saa aikaiseksi lyriikkansa asuttamalla vanhaa puutaloa radanvarsi pengereellä, niin viuh..
ja kolmanneksi, olen löytänyt sieltä parhaan kampaamon koko maasta,
kun vertailukohtana voi käyttää 6 muun paikkakunnan tukantuunauspaikkoja,
niin otanta on mielestäni riittävä.
tänään nautin kaukkareiden uudistavasta voimasta,
syksyä silmällä pitäen hiuksien mallin muuttaminen radikaalisti ei onnistu,
mutta uusittu ja kirkastettu väripaletti kannattelee päätä taas parisen kuukautta,
ja se parhaus ei ole vain leikkuu ja värjäys,
se on tunnelma,
palvelu, sisustus, musiikki, tarjoiltu cappucino, hyvät lehet ja jutut,
ja son taivaallinen ja pitkä päähieronta pesun yhteydessä.

.vihriän invaasio.

joulun jälkeen kotimme on kaapannu vihriä.
se alkoi tunkeutua ensin ajatuksiin joulun aikaan.
eurokankaan alesta se sai pontta kaksipuolisen kankaan muodossa.
kangas oli juuri sopivaa, kiiltävää, mattaa, jännä tekstuuri.
siitä syntyi makkarin verho ja kaksi tyynyä.
ihana musta. juuri oikea vihriä sävy.
ja jotenkin kukkakuviokaan tuollaisenaan ei hirvittänyt.
isoksi pinnaksi valikoitu mustapohja ja vihriää pienemmästi,
mutta tyynyistä tein kaksipuoleiset,
näin voi virittyä vihriästä
tai rauhottua tumman kanssa..

pelkkä makuuhuoneen valloitus ei kuitenkaan riittänyt.
eurokankaan alen alesta löytyi sitten todella halvalle 3€/m
toinen vihriäinen, yksivärinen. sävy on sama kuin makkarin kankaassa,
jotenkin kiva kun sama sävy toistuu molemmissa huoneissa.
kankaasta tuli olkkariin kaksi paneeliverhoa ja kaksi tyynyä.

keväistä.
kepeää.
ei sentään keltaista!

.rauhoittava talvisää.

viikolla ei ehdi kissaa sanoa, jos lausuntaa ei ole aikataulutettuna kalenterissa.
enkä ehdi sitä edes murehtia.
hieman surkuttelen, etten kerkiä nähä kaikkia ihmisiä joita tahtoisin.
mutta senkin aika tulee.

tällä viikolla
..sain kutsun työhaastatteluun
tein kaksi matikan tenttiä
yritin liikkua väsymystä pois
näin outoja unia
olin koko viikon yksin kotona
annoin tiskivuoren kasvaa ylettömän suureksi,
enkä tuntenut siitä huolta.
tutustuin paremmin isoon G:n
suunnittelin kesän heinäkuuhun asti
istuin ohi oman pysäkkini
askartelin putkimalliteorian mukaisen puun
kaipasin miehekettä
ompelin 4 uutta tyynynpäällistä
näin veikan parempaa puoliskoa
nautin aamupalaksi tarte tatinia
pohdin kotimaisen ja ulkomaisen kurkun välillä,
todeten loppuviikosta että tähän aikaan molemmat maistuvat pahalle
luin vähemmän kuin piti
tahkoin exceltaulukoita enemmän
lämmittin kotia leipomalla ja kynttilöillä
odotin aamulehteä tippuvaksi oven takana
keitin aamuisin kaardemummakaffetta.

tässä keväässä on hyvä fiilis, draivi.
ehkä piti rämpiä monta kevättä,
jotta saavuttaisi tämän.
asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen
kivasti, omalla painollaan.
mahdollisuuksia tulee,
koitan niihin tarttumista,
ja saan pitävän otteen.
jos en saakaan sitä työtä,
jota 34 muutakin on hakenut,
ei se mitään,
tiedän että voin kirjoittaa
ja pitää vaikka viikon hillastusloman.
sillä tällä viikolla kaiken muun lisäksi,
söin viimeiset hillat pakkasesta.

ja miten yhä vain nautinkin talvisäistä.
jos tätä elämää ei mikään muun saa hetkittäin pysähtymään,
niin kunnon pakkasviima saa.
aamuin illoin voi kääriytyä niin isoon kaulahuiviin,
ettei pään tarvi kääntyillä, vilkuilla kaiken aikaan,
voi turtua liikkumattomuuteen,
hetkeksi pysähtyä bussipysäkille tuiskuun,
linja-auton penkille,
ja virota määräänpäässä keriessä huivia pois päältään,
valmiina liikkeeseen, pieneen alituiseen kiireeseen.

.kuihtumaton.

kauniita tulppaaninkukkia,
ehkä hienommillaan kuin tuoreina,
iän myötä esiin tulee hopea.
kaunis ja aurinkoinen oli päiväkin,
pitkä brunssimainen aamupala,
hidas kävely auringonsäteissä jäällä,
mieheke vei ulos syömään,
säästyimme tiskeiltä,
pitkiä puheluita kaukasimmilta ystäviltä,
illalla surautin vielä uudet verhot,
lahjaksi saatuja geishoja mutustaen.
tärkeät, ihanat ihmiset ajatuksissa,
kuihtumattomia ovat osat ystävyydet,
onneksi. <3