asuin vuoden riihimäelle,
se riitti loppuelämäksi hyvin.
mutta jotain speliaali piskuisessa teollisuuskaupungissa on.
ensinnäki riihimäen lasi, ei kaipaa selittelyä.
tänään meinasin fiiliksissäni ostaa ensimmäinen itselle,
3 litraisen ilvespurkin,
mutta sitten vain ihalin ja jätin jonkun seuraavan aarteeksi.
toiseksi jos jarkko martikainen saa aikaiseksi lyriikkansa asuttamalla vanhaa puutaloa radanvarsi pengereellä, niin viuh..
ja kolmanneksi, olen löytänyt sieltä parhaan kampaamon koko maasta,
kun vertailukohtana voi käyttää 6 muun paikkakunnan tukantuunauspaikkoja,
niin otanta on mielestäni riittävä.
tänään nautin kaukkareiden uudistavasta voimasta,
syksyä silmällä pitäen hiuksien mallin muuttaminen radikaalisti ei onnistu,
mutta uusittu ja kirkastettu väripaletti kannattelee päätä taas parisen kuukautta,
ja se parhaus ei ole vain leikkuu ja värjäys,
se on tunnelma,
palvelu, sisustus, musiikki, tarjoiltu cappucino, hyvät lehet ja jutut,
ja son taivaallinen ja pitkä päähieronta pesun yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti