perjantai 26. helmikuuta 2010

.kirjoja joita en lukenut.











unohdin erään kirjaston kirjan lehtien väliin viikoiksi,
arkiviikon viimeisenä päivänä, nälkäisenä, väsähtäneenä,
jotenkin talvitakin alla lässähtäneenä lähdin sitä loskan läpi viemään.
palautuksen jälkeen tekee mieli lainata uusia,
joten suuntasin mielestäni parhaalle paikalle,
siihen hyllyn ääreen, johon kirjastotädit ja -sedät valitsevat teoksia,
ei, ei niitä best sellereitä, jotka saa lainaksi viikoksi,
ei niitä teemakirjoja, jotka löytyvät rikkonaisilta pöydiltä.
vaan niitä mielenkiintoisia, hiljaisia, ei kuuluisia.
yleensä lainaan kirjani aina näiltä hyllyiltä,
menen harvoin hakemaan tiettyä kirjaa tai kirjailijan teosta,
poikkeuksena orhan pamuk ja edgar allan poe,
joiden luokse palaan usein,
mutta nyt olin tuntemattomien tekijöiden äärellä.
ja olipa se miten kömpelöä tahansa,
visualistina,
valitsen käteen kirjan jonka kannessa on jotain,
ja tänään siellä niteiden välissä näin yhden ja selvästikin liian verkkaisesti nostin käteni sitä kohti,
sillä jostain viereeni oli ilmestynyt vanhempi täti,
joka nappasi edestäni käteni ulottumattomiin kirjan,
sanoen "minäpä otan tämän".
ilmeeni muistutti varmasti lapsen kasvoja, jolta on varastettu tikkari,
kaikista opuksista täti vei edestäni tuon.
jäin seisomaan hyllyn eteen mykistyneenä ja myrttyisenä.
jos mahdollista takki ja pipo painoivat vielä vähän alemmaksi.
tarvoin loskassa takaisin kotiin. ja toivoin ilmaa pakastuvaksi.


***


lukemaan opittuani luin paljon ja nopeasti.
muistan elävästi miten 12 vuotiaana huomasin,
ettei pienen kyläkirjastomme lasten- ja nuortenkirjojen osasto enää oikein riittänyt.
olin kahlannut läpi annat, neiti etsivät, pikku vampyyrit ja kumppanit.
menin seinän toiselle puolelle, kaunokirjallisuuden hyllymetrien väliin,
ja tuona iltapäivänä vein kotiini,
Jostein Gaarderin Sofian maailman.
eikä seinän taakse ollut enää palaamista.
lukion aikana luin vain aamunlehden ja kurssikirjoja,
huono omatunto kalvoi jos yritin lukea muita kuin valinnaisen oppimäärän opuksia,
tuota omatuntoa tuli kannettua myös läpi seuraavan opinahjon.
kahdeksassa vuodessa kertyi paljon kirjoja joita en lukenut.
viime kesänä tartuin taas kirjaan.
ja nyt en malttaisi lopettaa..

Ei kommentteja: