.rauhoittava talvisää.

viikolla ei ehdi kissaa sanoa, jos lausuntaa ei ole aikataulutettuna kalenterissa.
enkä ehdi sitä edes murehtia.
hieman surkuttelen, etten kerkiä nähä kaikkia ihmisiä joita tahtoisin.
mutta senkin aika tulee.

tällä viikolla
..sain kutsun työhaastatteluun
tein kaksi matikan tenttiä
yritin liikkua väsymystä pois
näin outoja unia
olin koko viikon yksin kotona
annoin tiskivuoren kasvaa ylettömän suureksi,
enkä tuntenut siitä huolta.
tutustuin paremmin isoon G:n
suunnittelin kesän heinäkuuhun asti
istuin ohi oman pysäkkini
askartelin putkimalliteorian mukaisen puun
kaipasin miehekettä
ompelin 4 uutta tyynynpäällistä
näin veikan parempaa puoliskoa
nautin aamupalaksi tarte tatinia
pohdin kotimaisen ja ulkomaisen kurkun välillä,
todeten loppuviikosta että tähän aikaan molemmat maistuvat pahalle
luin vähemmän kuin piti
tahkoin exceltaulukoita enemmän
lämmittin kotia leipomalla ja kynttilöillä
odotin aamulehteä tippuvaksi oven takana
keitin aamuisin kaardemummakaffetta.

tässä keväässä on hyvä fiilis, draivi.
ehkä piti rämpiä monta kevättä,
jotta saavuttaisi tämän.
asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen
kivasti, omalla painollaan.
mahdollisuuksia tulee,
koitan niihin tarttumista,
ja saan pitävän otteen.
jos en saakaan sitä työtä,
jota 34 muutakin on hakenut,
ei se mitään,
tiedän että voin kirjoittaa
ja pitää vaikka viikon hillastusloman.
sillä tällä viikolla kaiken muun lisäksi,
söin viimeiset hillat pakkasesta.

ja miten yhä vain nautinkin talvisäistä.
jos tätä elämää ei mikään muun saa hetkittäin pysähtymään,
niin kunnon pakkasviima saa.
aamuin illoin voi kääriytyä niin isoon kaulahuiviin,
ettei pään tarvi kääntyillä, vilkuilla kaiken aikaan,
voi turtua liikkumattomuuteen,
hetkeksi pysähtyä bussipysäkille tuiskuun,
linja-auton penkille,
ja virota määräänpäässä keriessä huivia pois päältään,
valmiina liikkeeseen, pieneen alituiseen kiireeseen.