.kolmas paastopäivä - maalailua musiikilla.

mmmmmmm´m! voisin paastota selvästi useemmin, koska siitä tuntuu seuraavan vaan kaikkea hyvää. alotin eilen loma-moodiin siirtymisen nauttimalla illalla huscy rescuen keikasta. loving it!





ihanainen reetta. olo oli mahtava. nyt huomaa jo paaston hyvät puolet.. psyykkisiä tai ei. iho on kirkkaampi, sormet soikemmat ja ai että miten energinen olo on ollu! varsinkin illalla, juuri iltapäivän jälkeen. uskomatonta.





uuden levyn biisit kuulosti hyviltä. tammikuussa tätä uutta hyvää lisää!






tap. tap. kiitoksia. nautin. ja heräsin tänään neljänteen ja viimiseen paastopäivään ilosesti ja innolla. muutama hassu tunti ja juna lähtee puksuttaan kohti pohjosen tuntureita, jokia ja aarniometsää.. ah.

.toinen paastopäivä -hemmottelua.

still standing strong! Toinen paastopäivä on vaihtumassa pian yöksi. Olo on yllättävän hyvä. Aamulla jännitin miten kovasti kaipaan maitokahvia tai jugurttia sen tueksi, mutta vihreä tee kelpasi hesarin kaveriksi just fine. Töihin roudasin vesi- ja mehulastin ja vettä tulikin lipitettyä tuon tuosta. Myös työpaikkamme sosiaalitilaan.. ulkohuussin sain taivaltaa kerran jos toisenkin..

Paastoni tuntui koettelevan enemmän työtoveriani kuin minua. Harvinaisessa palaverissa tarjolle lätkäistiin ensimmäisenä levyllinen ihanaa kalevin mustikka-valkosuklaata, josta kieltäydyin ja jouduin selittelemään tilannetta. Suklaata ei silti tehnyt mieli! Työkaveri pahoitteli tultuaan aterioimaan samaan tilaan, vaikka kuinka koitin vakuutella että tilanne ei haittaa. Tällä hetkellä ei tee mieli syödä.

Pahin vaihe mahassa tuntui olevan 13-16 välillä. Olo oli omituinen. En voi sanoa että oli nälkä, eikä suuhun tehnyt mieli laittaa ruokaa, mutta silti pieni omituinen kutina oli läsnä. 16 jälkeen tunne kaikkosi. Kotiin päästyäni päätin antaa myös ulkoisen kehon nauttia.

Päänahalle oliviiöljykylpy. Kasvoille suklaamutanaamio. Vahaa karvoille. Kaakaokokovartalokuorinta. Puts plank ja päälle ylellinen vartalovoita. mm´m. Ajatukset olivat jossain aivan muussa kuin nestetasapainossa ja ruu´assa. Suklaamutanaamio oli uusi kokeilu, vast´edes voisin nauttia useamminkin suklaata mielummin tässä muodossa. Naamiosta tuli kyllä heti uusi lempparini.

Oletin ja etenkin kaikki kenelle olen kertonut paastostani ovat varoitelleet vetämättömällä ololla. Ainakaan vielä tuo olo ei ole iskenyt päälle.. Ja vaikka olenkin ottanut suht rauhallisesti pari päivää on tänään vielä myös toimittava, nimittäin lomakamppeet odottavat pakkausta! Paastopäiviä jäljellä kaksi. Työpäiviä jäljellä kaksi. Päiviä lomaan.. KAKSI! Ja huomenna eh ehdi pakkailemaan, koska suuntaa töistä katsastamaan huscy rescuen keikkakuntoa, jeij.

.ensimmäinen paastopäivä.

Aamulla alkanut paastopäivä on jo pian illassa. Ja hienosti olen selvinnyt! Ensimmäisen kerran "nälkä" -tunteena yllätti vasta iltapäivän tapaamisen jälkeen kun ennätti istahtaa bussin kyytiin. Olo on vähän hassu. Ei ole nälkä, vaan tunne että pitäisi vähän syödä. Olen nauttinut runsaasti vettä, vihreää teetä ja 100 % hedelmä&vihannesmehuja. Nälän tunnetta vaikeampaa on välttyä ruualta.. Siitä on mainoksia, ihmiset puhuvat, kadulle tulee tuoksuja, näet jonkun syövän ja itse mietit syömistä, vaikka ei ole nälkä.

Oon hyvin ilonen että toinen puolisko on jo työmatkalla, eikä siis samassa tilassa syöpöttelemässä. Toisaalta jo nyt on alkanut huomata mitä kaikkea muuta ruoka on kuin vain ravintoa. Puheenaihe, mitä tänään syötäisiin, sosiaalinen tilanne, nähdään ja jutellaan.

Pahimmalta tyhjä vatsa tuntui juuri linja-autossa. Tuntui että se tyhjä maha, jossa oli vain nesteitä pyöri ja hyöri aivan liikaa linja-auton kyydissä. Kävely ja pyöräily eivät tuottaneet vastaavaa oloa, vaikka vatsa oli tasan yhtä tyhjä. Varsinainen tulikoe on huomenna ja ylihuomenna, kun mehuja tulisi litkiä kokonaisen työpäivän ajan.. Oletan että kaikista pahin hetki on saapua työpäivän jälkeen illalla kotiin ja pysytellä vain mehulasin äärellä.. Mutta en aijjo luovuttaa! :)

.water drops.

Taas on ilmassa uuden alkua. Uuden viikon. Viime viikko aukaisi monta stressimielen lukkoa. Koin onnistumista ja iloa vuoden työn saadessa arvoisensa päätös. Kehoa ja mieltä vaivannut raskaus saa nyt väistyä. Pian on loma, loman jälkeen erilainen arki. Palaan terveemmän elämän ja liikunnan ilon pariin, kesäkausi on mennyt monella tavalla lusmuillen ja luovien.

Nyt on hyvä viikko alottaa kehon puhdistus. Olen yksin kotona, joten paaston toteuttaminen ei vaadi aivan niin paljoa itsekuria, kun ei tarvitse katsoa toisen ateriointia.. Paastolle on monta päämäärää ja loppuviikosta alkava loma on mahtava tavoite mitä kohti pyrkiä. Pistän kehon kuonat liikkeelle ja kärsimyksen jälkeen voin lomailla toivottavasti virkistyneempänä, energisena ja siirtyä paremmin tasapainoisempaan oloon ja eloon. Motivaatio on korkealla ensimmäisen päivänä ainakin :D Toisaalta viikossa on niin paljon aktiviteetteja tiedossa että uskon motivaation pysyvän yllä

nyt vettä. lisää vettä.

.ha-habitat.

näitä ihastelimma jo d. marketissa. aijai. lottovoitto? tai voitto kaikista lukuisista pikku arvontalipukkeista mitä ilosesti messuilla täyttelin..





olohuoneessa on tuon naulakon mentävä aukko. mustana tai valkoisena. takeilla tai ilmain.





ehkä yllätyksekkäin tai innovatiivisin näky messuilla. valloittava. portaikkoon. tummaan vessaan. myös tekijänsä oli oikein symppis.




mukaan tarttui useampi pala. suklaata, piparminttua, kirsikkaa ja joulun tuoksua..





sokerina pohjalla. pienten ihanien papu-uutisten jälkeen, ei pupuja voinut jättää yksin. pienessä leivosrasiassa matkasivat odottamaan uutta pikku omistajaansa..

.dotted.

mustaa ja valkoista. ja pilkullista!





oi mitä ihanuuksia. uusi lempparini. pilkut yllättivät minut täysin. kuulun niihin (harvoihin?) ihmisiin, jotka pystyvät kävelemään ikean läpi ostamatta mitään. viime kerralla en kuitenkaan voinut ohittaa keramiikkaosasto huomaamatta näitä yhdessä myytäviä suloisia kippoja.





sunnuntaina löysin design marketista marimekon pakkasmarja pyyhkeitä, joissa kaverina oli punenen pikkunen. yllärinä eilen postiluukusta tipahtaneet dekon mukana oli mustavalkoinen pirput parput. mikä pari!



astiakaappiinhan mahtuu aina lisää uusia kuppeja ja kippoja, kunhan ne ovat laadukkaita ja noh.. mustia tai valkoisia.. oivoi, luulen että joudun puristamaan loppuviikosta lompakkoa yhä tiukemmin kun habitaressa näen uudet oiva-astiat!

.only thing we want is everything.

se on täällä. koko viikko hyvälle designille. flunssaa uhmaten en voinut jättää välistä design markettia sunnuntaina. paljon väkeä. enemmän vaatteita, liian vähän huonekaluja, valaisimia, sisustusesineitä. mutta ah, ihanaa. muutama löytö. viikko alkoi marketista, edessä vielä habitare ja korjaamon myyjäiset <3





sykähdyin kovasti pienistä keraamisista 10x10 laatoista. turkulainen design innosti tänä vuonna kovasti. mukaan lähti 4 pientä laattaa, kolme valkeaa, yksi musta. viivoilla. yhdessä herkkääkin herkempi pitsikukkakuvio.








uusi kolikkojen ja korttien kannattelija. ihastuttava klo designin kukkaro. mistä tunnet sä hyvän muotoilun? no ideoista! kuinka monta pikku pussukkakukkaro piti käydä läpi, ennenkuin löytyi tällainen, jossa rahat ja kortit saa erotettua omiin "lokeroihinsa" ja silti son pussukka. Myös armas siippa löysi samaiselta pöydältä itselleen jotain.. uusi hero-puhelin sai itselleen arvoisensa suojapussukan. we <3 musta lintukuvio





project home. part x. a lamp.
puoleen hintaan nappasimme mukaamme, olohuoneen valaisimen alun. lankapäällysteisen lampunjohdon. mitäköhän keksimme led-valon koristukseksi ja päälliseksi.. siipalla on töitä, askarrella lampunpala kattoon.





pienet kivat. uusi opiskelulaukku on toiv. postissa jo matkalla. heijastin odottaa naulukossa kiinnittymistä. samaa pakkasmarja-sarjaa ostin myös tiskirättien muodossa niin kotiin kuin pikku pikku paketeihin. jonkun ihanaisen pakettiin saattaa eksyä myös pinkki klo-rahapussukka.. ei kahta ilman kolmatta.

kodin henki.

eiliset hattubiletuparit saivat minut pohtimaan kotien henkiä. en liene ainoa, jonka mielestä uudet kerrostaloasunnot ovat usein hyvin hengettomiä. niistä puuttuu se jokin. joko ne ovat tarkasti suunniteltuja tilankäytöltään ja menettävät näin niitä pieniä asioita, usein puutteita, joista jurnuttaminen tuo edes jotain persoonaa asuntoihin. mistä kukin muistaa asuttamansa asunnot. niistä pienistä asioista, jotka luovat juuri sen asunnon. lapsuuden kodin sinapin keltaisen vessan, seuraavan kodin tumman siniset keittiön kaakelit, ruskeat betoniportaat, jotka muuttuivat hengenvaaralliseksi talvisin, kaapin oven joka korjauksista huolimatta ei mennyt kiinni. Uudet asunnot ovat nykyään niin kliinisiä. Tilavia laatikoita, ilman suunnitteluvirheitä, korkeintaa kasalla rakennusvirheitä, pinnat puhdistuvat helposti, ovat neutraaleja, jokaiselle sopivia, hengettömiä. Kuka muistaa 20 vuoden päästä, miten kätevä ja ihana oli se valkoharmaa muovimatto, jossa oli pieniä epäsymmetrisiä tummempia pisteitä.. siitä kun ei tahrat näy niin herkästi?!

loppupeleissä asunnon voi muistaa paremmin ihmisistä, kuin rakenteellisista sisustustekijöistä. kuinka joku läikytti punaviinin illan kuluessa sohvan reunan alle, eikä sitä roisketta löydetty ko vasta seuraavassa suursiivouksessa ja miten se tahra jäi sinne iäksi. muistan lapsuudenkodistani paljonkin, mutta parhaiten saan kodin silmieni eteen miettimällä tilanteita. miten isä osti eräänä äitienpäivänä äidille leipäkoneen, meidän äitille, joka mielummin teki mitä vain kodintöitä kuin löytyi keittiöstä, arvatenkin äiti ei leiponut koneella ikinä. edellisen laman jälkeen isä sen sijaan teki kokeiluja koneella, joka oli suuressa ilmavassa hyllyssä, joka jakoi keittiön ja olohuoneen. Tai miten monta naulaa yritimme saada ensimmäisessä yhteisessä asunnossa entisen poikaystävän kanssa betoniseinään, ressukat porattomat köyhät ensiasujat..

hengellisiä asuntoja on kuitenkin olemassa. elän nyt yhdessä sellaisessa. henki huokui asunnosta jo silloin kun se oli toisen ihmisen kämppä, mihin tirkistelimme muovipussit jaloissa iltaseittemän näytössä. 50-luvun vanha kivitalo, jonka seinillä oli tarina. joku oli jo kuluttanut puulattiaan omat jälkensä. tehnyt särön olohuoneen kiviseen ikkunalautaan. merimies. tehdastyöläinen. kuka ties. Ja sitä henkeä en ole löytänyt monestakaan uudesta asunnosta. vaikka sisustus on ihan kiva ja asujiensa näköinen, ei asunto kerro tarinaa. täällä kodin henki- on jotain muuta kuin kaupasta saa.

hatusta pää paranee.

Tukkoisen työrupean jälkeen kiirehdin hitaasti kodin kautta kohti ystäväni tupareita. Emme olleet nähneet pitkään aikaan. Tapasin ensimmäisen kerran hänen tyttöystävänsä ja kaikki muut kaverit tyylikkäästi uusi pipo päässä. Hattubileiden ehdotonta parhaimmistoa edustivat lappalaistyylinen pannumyssy, joka taikoi kantajanstaan vähintäänkin piispan sekä isännän turvallisuushenkinen jääkiekkokypärä, loppuillasta petollisen boolin jälkeen se oli ehkä tarpeellinenkin. Flunssailun takia ja silkan mielikuvituksettomuuden vuoksi edustin juhlissa uutukainen raitapipo päässä. Mikä ihana ideat, naiset!, ei enää hiusten kanssa tuskailua, lisää hattubileitä!

pää on raskas kantaa.

yhtä varmasti kun syksyllä alkavat uudet kuviot saapuu joka syksy opintojenaloitus-flunssa. pää on raskas kantaa. ajatus ei juokse. jokainen hengitystiehye on tukossa. kurkku rahisee. on niin kuuma. jokainen pinta asunnosta täyttyy nessuista, käytetyistä tai hätätilannetta odottavaa. ruoka ei maistu. täytyy juoda, hikoilla ja juoda. ja mikä pahinta, en voi jäädä potemaan oloani, vaikka haluaisin, vaan on pakko mennä ja yrittää edes minimoida aiheuttamani lisätartunnat. jonkun on oltava töissä. tänään on pakko mennä varaamallani ajalla opintoneuvojalle. ja mieli tekisi vain potea ja kaivautua peitonmutkaan. väsynyt uudesta syksystä iloitseva. pisaratartuttaja.

kieputusta.

kolme uutta aamua. kolme tietotulvan täyttämää päivää. olo puhki.
innostusta. uusi opinahjo tuntuu epätietoisuudesta huolimatta omalta.
uusia ihmisiä. tutustumista. tarkkailua. tunnustelua. päivän uuden oppimisen jälkeen opetellaan sosiaalisuutta. rankkaa. eilen kieputtiin huvipuistossakin.
sunnuntai-illan pieni hetki hyvän punaviinin parissa antoi voimaa moneksi päiväksi. nyt kaipaan unta.