.minulle jää unet, jossa peurat puhuvat.

tänään on viimeinen työpäiväni metsässä.
yritän ehtiä fyysisesti myös metsään.
tänään on ensimmäinen pyhäinpäivä, jolloin säädyllisen klo 18 jälkeen,
heitetään kostyymit päälle ja nautitaan ystäväporukalla.
huomenna alkaa jälleen johonkin uuteen totutteleminen.
ensiviikolla aloitan uudet opinnot tosissaan.

viime yönä näin unta, jossa vanhat, osa jo menneitä, ihmisiä puhui minulle.
etsin uutta polkua tutuimmassa metsiköstä ja tunturilta, ja kuulin, miten peurat puhuivat.

nyt mieleni on kuin alla kuvassa.. kahdella jalolla, hienolla rekulla, ihania ovat. kirmaillen kohti uusia kuvioita. kirmaillen.

.säteitä.

pimeä lokakuu on kääntymässä marraskuuksi. lieneekö pimeämpi vielä, kun ruskakin pian tippuu puista mustaan asvalttiin.

kuvissa hehkuu perunkan ruska ja pistävä pakkanen. kävimme metsällä useampaan otteeseen. mökin takametsässä metsäkyyhkyt kyykyttivät metsänmiestä ja ajokoirana toiminutta avokkia.. ensimmäisellä käynnillä olo oli kuin efelantilla lasikaupassa kissapedon perässä tallustellessa. jokaisesta askeleesta lähti karmea rasahdus, joka tuntui kiirivän halki metsän aina järven selälle asti, linnut ainakin tiesivät pysyä piilossa.

toisella kerralla dumbomaiseet otteet liikkumisessa olivat ehkä rasittavampia, enkö jo eilen oppinut. miten ne rambot ja tarzanit ja muut kulkevatkaan tiheämmissäkin puskissa ääntäkään päästämättä. en uskaltanut hengittää, koska puuskutus tuntui kaikuvan hongasta honkaan. emme saaneet saalista.

kolmannella kerralla.. sain jo kiinni hiljaisesta kävelystä ja hengityksenpidätyskykyni oli kehittynyt huomattavasti. näimme linnut puussa, laukaskin, ehkä piekkarin tähtäys oli piirun pielessä. itse aloin jo saada kiinni tunnelmasta ja taijasta, mutta metsämiehen sydäntä alkoi painaa saaliittomuus. kirotut kyyhkyt ja pyyt. päädyin nauttimaan ruskasta. aamupakkasesta juolukan lehdillä. kasteesta pihlajilla. valonkajosta.

miten elähdyttäviä ovatkaan viimeisten päivien auringonsäteet olleet. ja illalla tyynen meren pinnalla loimotti kuu.

.supersosiaalinen.

pohjoisessa vietetyn erakkoviikon jälkeen olen havainnut olleeni kaksi viikkoa supersosiaalinen. olen tavannut eri rientojen ja hetkien parissa monia ystäviä. olo on energinen, reipas, luova ja jotenkin avoin. tätä lisää! ja lisää on loppuviikolla luvassa. saan hetkeksi vieraan toisesta kaupungista, luvassa on kesäkauden viimeinen työpäivä ja halloween-bileet. tänään pääsin rapsuttelemaan myös Hyrrää.. purr purr sanoi hän.

.antaa sataa.

aamun uusien haasteiden jälkeen ja sateessa poljettujen linssit huurteesta ja pisaroista pimeinä ajettujen kilometrien jälkeen eksyin kaupungille. piirre jota tulen kaipaamaan toivottavasti joskus pohjoiseen poistuttuani on helppous kierrellä kivoja putiikkeja. hurmaannuin hiplatessani helmikaupan kauniita lasipyörylöitä. selasin tuhansia kertoja selattuja antikvariaatin kirjojen sivuja. kipaisin spontaanista leivokselle ja teelle. löysin jo kaikkea omistavalle veljelleni synttäriyllärin, oikean hengenpelastimen, hienon heijastimen. kävin toteamassa että tahtoisin sohvatyynyt fokus fabrikin kuoseista, mutta metriä on kallis maksaa, kauniita kaupassakin. ihmettelin kauppoihin ilmestynyitä joulutähtiä, pohdin tohtisinko laittaa amarylliksen kasvamaan. poljin kotiin tyhjällä kassilla. mieli täynnä ideoita ja tarmoa. sada vain.

.niin hyvää puuta.

hyvät jutut tulevat usein yllättäin, niinkuin huonotkin. harmahtava ja sateinen, mutta muiden maiden kielien täyttämä lauantaityöpäivä, vaihtui illaksi hiljentymiseen ja kuuntelimiseen yhtä suurta. keski-iän ehtoopuolelle ehtineiden pariskuntien välissä istuimme, minä ja veljeni, odotimme Loiria lavalle. tuli ja täytti koko salin. ensimmäinen osio sai olon vaivautumaan, kunto ei ollut enää parhain, laulelun välit täytti raskaampaakin raskaampi hengitys, olemus ja köhintä. mutta kun tuli sanojen vuoro ääni jylisi läpi. sellaista ei koe usein. häneltä ei ehkä enää koskaan.

ja miten eri tavalla kävi mielessään läpi tuttujen laulujen sanoja, kun ne lausui sinulle elämää nähnyt mies. hieman väsynyt vanha suuri mies. väliajan jälkeen seurasi parempi osió. kaikki olivat lämmenneet, rentoutuneet ja pystyivät nyt heittäytymään tunnelman vietäväksi. mutta aplodeeraukset.. väen kädet löivät välillä kuin jokainen kappale olisi ollut edellistä parempi. annettakoon sen olla. olihan se hyvä.

.sweet dreams.

paljonko ihmisellä pitäisi olla tällaista.. omaa aikaa, että se alkaisi tuntua tylsältä ja liialta. tunnen jo pientä tutinaa siitä että minulla "aikaa" on enää 5 päivää puuhastelulle. oleilulle. kotitonttuilulle. Sitten oma aika sulloutuu taas erilaisiin muotoihin, kalenterin aukkoihin, oman jaksamisen mukaan, muiden aikataulujen mukaan. noh.. onneksi nyt on nyt.

Toissa iltana, juuri ennen nukahtamista sain fiksaation marenkien tekemisestä itse. Eilen se tuli kokeiltua. NAM.

Turkinpippurimarenkit

4 valkuaista
2,5 dl sokeria
oman maun mukaan turkinpippuri murskaa

Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen.
Lisää huoneenlämpöisiin valkuaisiin puolet sokerista.
Sekoita. Sekoita lisää.
Sekoita vielä ja kaada hiljalleen loputkin sokerit joukkoon.
Kun vaahto on kiiltää, silkkistä ja kulhosta tippumatonta,
lisää oman maun mukaan turkinppirumurskaa.
Pursota tahtomasi kokoisia nokareita leivinpaperille ja paista sen mukaan..
Pienet nokareet valmistuivat noin tunnissa. Uuni pois päältä, luukku auki ja anna marenkien jäähtyä ja kuivua.
Nauti.

makunystyrät alkovat jo miettiä miltä suussasulavat marengit maistuisivat marianne crushilla, kahvilla tai baileys tilkkasella höystettynä.. mm..

.time flies.

tummia syksy-yön sävyjä. eilinen ilta oli yhtä vangitseva ja maaginen kuin viimeisen kuvan järvi ja taivas. olimme järisyttävän hyvällä keikalla. ehkä elämäni parhaalla. porcupine treen reilu kahden tunnin pläjäys vei mennessään, kuten iltayö mökillä tuulastuksen parissa. emme saaneet kalaakaan. luihin ja ytimiin yritti pyrkiä kylmä viima. vesi ja vesikasvit näyttivät hienoilta. olisin kaivannut jalustaa, koska kuvaaja hytisi paksuista kerrastokerroista huolimatta. pienet rautiaiset väistelivät tuulastuslamppuja. taivas myrskysi mutta järven pinta, se oli peilityyni.

nautitaan hetkistä. tuokioista. pian ne ovat vain muistoja.

"But after a while
You realize time flies
And the best thing that you can do
Is take whatever comes to you
'Cause time flies"

.16 osa veripisarasta.

tässä lappilaisessa on vain 16 osa jokaisesta verenpisarasta lappalaisuutta. välillä pisara on suurempi. varsinkin kun olen kotonakotona pohjoisessa. tuntureissa, vaaroissa, joilla. toisinaan se osa pienenee minussa. muistan sen vain lyhyydestäni.






ps. iik! mieletön kampanja ja nimensä veroinen on meneillään vielä pari päivää. tuparilahja mukit saivat kavereiksiin pari lautasta ja mukia lisää. mmm, loving it.

.valonsäteitä.

hidas aamu. hiljaisen heräilyn aikana taivas aukesi harmaasta sadeverhosta. höyryävä omenapiirakka jäi pöydälle odottamaan työn raskaan raatajaa. kirjakaupassa hipelsin ihania opuksia. sitten kuppi kuumaa ja maailman parannusta ystävän kera. hieno hidas päivä.

.mökkitunnelman muistelus.

avokin perheen ihanainen mökki sijaitsee jylhän ja syvän järven rannalla, metsien keskellä, aarnimetsän kainalossa, jokien sopukassa. mahtavan paikan ja ympäröivän luonnon lisäksi.. mökin luona leijuu hyvä henki. mökissä on fiilistä menneiltä vuosilta, tavaroilla on historia ja tarina, saunamökistä huolehtii saunatonttu. laverit natisevat vaikka nostaisit vain kättä. kaminat puhisevat ja huokuvat lämpöä. ruoka tehdään tulilla. valoina vain taivaan valkiat ja kynttilät. vesi pulppua läheiseen lähteeseen.

paratiisi se on. on.




















voi koskahan siitä kaikesta pääsisi jälleen nauttimaan..
nyt täytyy ja saakin, nauttia oman kodin ihanuuksista, ja täälläkin voi elää kynttilöiden loimussa, kutoen, kupponen kuumaa teetä, villasukat jalassa.. mm, sunnuntait!

.niin katoavaa on voimat ihmisten, mutta en sun särkyä anna mä en.

Sinä aamuna metsän ja järven peitti hetkeksi ensilumi.
Miksi eniten toivoville ja odottaville ei suoda. Ja toiset- tuntuvat saavan toivomatta, yhtenään, odottamatta kuin taakaksi. Jotka antaisivat rakkautensa, aikansa, kaikkensa, joutuvat taistelemaan. Odotuksen ja itkun loputtua, saapuu hetkellinen ihme. Kuin taivaan armosta, lahja. Ja kuin suurella ivalla se riistetään hetkien päästä suistaen suurempaan suruun. Liian hauras elääkseen, vaikka sydän lyö.
Lumi teki enkelin järven jäälle.

Ajatuksissa. Sydämellä.

...










...

tänään en voinut olla sielläkin läsnä. tuin toisaalla. istuin hiljaa ja odotin tunteja. hiljaa kävelessä kuuntelin, vaikket kokoajan puhunutkaan. kävelin rinnallasi.

.virtojen äärellä.ei vietävänä.

Ilma on liian kuulas ja aurinkoinen tietokoneen ääressä istumiseen. Puran matkakuvia hitaasti, toivottavasti harkitenkin.. Mutta yhden sarjan näytän jo. Veden vieressä on hyvä olla. Virta vie mukanaan murheet. Laine tuo tullessaan tuulen ilon. mökkijärvi. kotijoet.

.takaisin kotona.

pitkän monivaiheisen reissun jälkeen viimeinen matka rautatieasemalta ruuhkabussissa kotiin tuntui melekein liian pitkältä. bussipysäkiltä suorastaan juoksin liian painavasta rinkasta huolimatta kolmanteen kerrokseen, ovi auki- koti, kotona <3

jäljellä puolikuuta ihanaa lokakuuta. arkipäivät saan viettää kissanpäiviä. kolme viikonloppua pitää puristaa vielä töitä. tuuli tuivertaa ikkunan takana kultaisena hehkuvaa raitaa. pyykin pesua. kassien purkua. pienten tavaroiden ja aatosten järjestelyä. kotiin oli ilmestynyt siipan myötä myös paljon pieniä kivoja..
laitan kameran muistitikut ruksuttamaan. myöhemmin kuvia lomalta.

ehkä vielä kuppi kuumaa oman sohvan nurkassa, viltin mutkassa, pehmoisessa kodissa..