hyvät jutut tulevat usein yllättäin, niinkuin huonotkin. harmahtava ja sateinen, mutta muiden maiden kielien täyttämä lauantaityöpäivä, vaihtui illaksi hiljentymiseen ja kuuntelimiseen yhtä suurta. keski-iän ehtoopuolelle ehtineiden pariskuntien välissä istuimme, minä ja veljeni, odotimme Loiria lavalle. tuli ja täytti koko salin. ensimmäinen osio sai olon vaivautumaan, kunto ei ollut enää parhain, laulelun välit täytti raskaampaakin raskaampi hengitys, olemus ja köhintä. mutta kun tuli sanojen vuoro ääni jylisi läpi. sellaista ei koe usein. häneltä ei ehkä enää koskaan.
ja miten eri tavalla kävi mielessään läpi tuttujen laulujen sanoja, kun ne lausui sinulle elämää nähnyt mies. hieman väsynyt vanha suuri mies. väliajan jälkeen seurasi parempi osió. kaikki olivat lämmenneet, rentoutuneet ja pystyivät nyt heittäytymään tunnelman vietäväksi. mutta aplodeeraukset.. väen kädet löivät välillä kuin jokainen kappale olisi ollut edellistä parempi. annettakoon sen olla. olihan se hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti