viime yöt ovat olleet pitkiä,
liian lyhyitä unille.
katkonaisia.
toinen ei voi hyvin, silloin oma unikin särkyy.
huoli kasvaa rintalastan alla.
painaa. nostaa palan kurkkuun.
epätietoisuus ruokkii huolta,
kasvattaa palaa.
meidän kotona on kahden sijasta kolme.
se kolmas on hyvänä jaksona niin näkymätön,
että saatta unohtua.
mutta kun tulee vaikeampi jakso,
on kolmas kokoajan läsnä.
ja nyt kahden päällä, leijuu epätietoisuus.
"taas uudet lääkkeet, näillä se lähtee,
sanovat, näetkö silmäni palavat.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti