löydän itsestäni miulle-hetikohta-nytte -asennetta. olen odottanut koko viikon jotakin mullistavaa, uutta informaatiotulvaa kohdalleni, ei se ole tullut. ehkä kurrsit on väärät, ehkä kertaus on aina hyvästä.
samanlainen voima jyllää kotona, tosin hillitymmin. huhtikuusta alkaen olen/olemme suunnitelleet eteisen Piste-kohtaa. valkoinen kiviseinä, kokonaista 80 cm leveyttä, syvyyttä oven takana olemattomasti, silti tila, jonka voisi hyödyntää, syksy toi lattialle saappaat, entäs yläpuoli..
kesälomalla löysin mökinvarastosta hiirensyömiä poronsarvia. lähtivät mukaan. viime kuussa saivat mattamustan ruiskumaalauksen. jäivät makaamaan lattialle. eilen sommittelimme niitä peilin kanssa seinälle, joo tämä vois toimia, mutta ei porata tänään. kyllä se sieltä tulee.. jouluksi? ensi vuodeksi? tulee tulee. samoin kuin ne mustavalkoset tyynyt, iso lattialla seisova peili, kattolamppu/lamput. malttamattoman odotus on pitkä.
onneksi hetkellisesti malttamattomuuteni on tänään tyydytetty. pyryttää lunta. talvi käväisee myös etelässä. lumisae tuo mukanaan j-henkeä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti