pitkään inhosin sanoja tukka ja pottu. minulla on hiukset ja syön mielummin perunoita. nyt miulla on tukka. ehkä haen kaupasta vähän pottuja myös.
Monta kertaa hiukseni on leikannut lahjakas kampaaja-meikkaaja ystäväni, kuin pikkusiskoni, vielä useammin ennen ja välissä hiukseni on laittanut luottokampaamo (huom kampaamo ei kampaaja) toisella paikkakunnalla. Kävin kampaamossa pitkään vaikka olin jo muuttanut naapuripaikkakunnalle, mutta kevään muutto uuteen kotiin tuntui rikkovan suhteen vanhaan kampaamoon. Ihmeellisin oikun ja yllätyksen kautta kävin kuitenkin kesän alussa vielä ihanassa kampaamossani. Nyt syksyn tullen olin kuitenkin hourupäissäni ajatellut, että kyllä kampaamon pitäisi löytyä kävelymatkan päässä uudesta kodistani olisi hassua matkustaa ensin tunti lähijunalla vain kampaamon takia.. enää en ajattele niin..
Olin varannut täksi aamuksi kampaajalta ajan, ennen huomista virallista työtilaisuutta, kesäkutrit olisi saatava uuteen moodiin. No uusi on pää, outo ja vieras ja kaukana kuvista ja selityksistä, jotka uudelle kampaajalle annoin ennen operaatiota. Kampaamokäynti on arjen luksusta, tai sen pitäisi olla, ja uudessa paikassa alku oli lupaava. Kuppi kahvia ja uusia hömppälehtiä ja ekstrana hiljainen parturoija. Ajatus tuntui ihanan vapauttavalta, että ei tarvinnut jauhaa suomalaisille huonosti luonnistuvaa smalltalkkia ja aloittaa elämäkertomusta alusta, vaan sain syventyä lehtiini kun joku syventyi uudistamaan ilmettäni toiveitteni mukaan tai sitten ei..
Ensimmäisen kerran kun kampaaja pyysi minua katsomaan uutta kuontaloani, hän oli jo hetken nyppinyt sitä niinkuin kampaajat nyppivät viimeistellessään kampausta, katsoin peiliin ja sitten kampaajaan ja sain vaivoin sanottua että "olet varmaan seuraavaksi rikkomassa tuota ja muotoilemassa?" mutinaa ja kampaaja jatkoi töitään, mutta tulos oli varsinaisella "no miltäs näyttää?" -kerralla aivan sama. Olin tyrmistynyt, peilissä näkyi 43-vuotiaan sihteeritädin sliipattu polkkatukka, niin mihin hävisi rikottu ilme, tukka saa olla hieman sekaisin, haluaisin ilmavuutta ja eripituisia osioita, mutkaa tai kulmaa, kaikkea muuta kuin suoraa tai taipuisen tasapyöreää. Maksoin liikaa ja pala kurkussa, kiitos hei, en tule teille enää..
Ulkona sade oli tauonnut ja kyyneleet kihosivat silmiin kun kiiruhdin kotipeilien ääreen tutkimaan tuhoa. tällä pitää huomenna mennä esittämään työtäni kunnanpoliitikkojen eteen, no sinne tälläinen tänttäränttä sopii mainiosti, näytän ehkä 15 vuotta itseäni ja etenkin oloani vanhemmalta, mutta onko minun pakko mennä tällä päällä perjantain toisen työpaikan kolmen jälkkärin menuulle jonka jälkeen tuuletumme taiteiden yössä, onko minun tämän polkan kanssa aloitettava uusi opiskelu, jossa kohtaan tulevat mahdollisesti uudet kaverini tämän näköisellä päällä joka ei voisi olla kauempana minusta.
minulla on nyt tukka. ruma tukka. tukka jonka kanssa on opittama elämään. kunnes son kasvanut kylliksi, jotta voin viedä sen rakkaaseen vanhaan turvalliseen kampaamoon, jossa se saa toivottavasti uuden ilmeen ja elämän.
