perjantai 14. elokuuta 2009

odotusta.

Miten pian sitä tottuu toisen olemassa oloon, läheisyyteen ja läsnäoloon. Miten pian huomaa, että kaipaa juuri sitä pientä aamuhetkeä, kun molemmat ovat vielä puoliunessa ja ylös on jo ängetty, kahvi tippuu ja halataan hetki kun kohdataan. meän kodissa. Miten tylsä onkaan nyt lukea lehteä yksin, kelle sitä kommentoisi kahvimotin reunan yli. Ja miten ihana on olla hetki erossa ja kaivata, odottaa toista saapuvaksi. jälleennäkemistä. Miten tärkeää on toisaalta osata olla yksin. Miten tärkeää on huomata että kaipaa. ihmeellistä. ihanaa. pientä odotusta.

Ei kommentteja: