.savua, kuplia.

tänään.
mies vei kävelylenkkiin yhdistettylle kirppiskierrokselle.
emme tehneet löytöjä, mutta reissu oli hieno.
tiskasin kahdesti, hyvillä mielin.
luin tuleviin tentteihin.
vein lyhdyt varastoon vartomaan syyspimeitä.
arvelin tyhjentyneen nurkan kohtaloa.
join kaksi isoa kuppia valkoista teetä
ja söin pari kandeliinisokerikeksiä.
näin merkillisiä unia,
mietin niitä pitkin päivää.
kuuntelin miten toinen yritti järjestää omaa kaappiaan..
pitelin nauruani.
menen onnellisesti nukkumaan.

.apea sää.

en ole kevätihminen.
talvesta luopuminen,
varsinkin näin hienosta,
vetää mielen apeaksi.
päivä on ollut perushyvä.
tänään se ei riitä.
suupielet kohtaavat mielummin leuan kuin posket.
tai ehkä soli väritön leffa, jonka katsoimme.
tai ehkä se on riittämättömyys tehtävän teossa.
ehkä epäonnistunut matikan tentti panostuksen jälkeen.
tippuvien pisaroiden ääni ikkunan takana.
loska joka valui eteiseemme aamujumpan jälkeen.
väsymys jota ei voiteta kahdessa päivässä.
ehkä on parempi mennä ja kääriytyä.
ensi viikonlopuksi luvattiin pakastuvaa.
sitten pakenen pohjoiseen, jossa kevään käsite on erilainen.
täällä on neljä vuodenaikaa.
kotonakotona tiedän ja tunnen kaksi.
ne kaksi muuta ovat vain lyhyitä siirtymiä.
en tiedä kuka tämän viestin kuvat on ottanut.
mutta ne tulivat muistikortilta, jonka omistajaksi minua kai nykyään voi kutsua.
ehkä ne ovat veljeni, epäilen sitä. valokuuvaja x.
sopivia tähän kuitenkin.

.kirjoja joita en lukenut.

unohdin erään kirjaston kirjan lehtien väliin viikoiksi,
arkiviikon viimeisenä päivänä, nälkäisenä, väsähtäneenä,
jotenkin talvitakin alla lässähtäneenä lähdin sitä loskan läpi viemään.
palautuksen jälkeen tekee mieli lainata uusia,
joten suuntasin mielestäni parhaalle paikalle,
siihen hyllyn ääreen, johon kirjastotädit ja -sedät valitsevat teoksia,
ei, ei niitä best sellereitä, jotka saa lainaksi viikoksi,
ei niitä teemakirjoja, jotka löytyvät rikkonaisilta pöydiltä.
vaan niitä mielenkiintoisia, hiljaisia, ei kuuluisia.
yleensä lainaan kirjani aina näiltä hyllyiltä,
menen harvoin hakemaan tiettyä kirjaa tai kirjailijan teosta,
poikkeuksena orhan pamuk ja edgar allan poe,
joiden luokse palaan usein,
mutta nyt olin tuntemattomien tekijöiden äärellä.
ja olipa se miten kömpelöä tahansa,
visualistina,
valitsen käteen kirjan jonka kannessa on jotain,
ja tänään siellä niteiden välissä näin yhden ja selvästikin liian verkkaisesti nostin käteni sitä kohti,
sillä jostain viereeni oli ilmestynyt vanhempi täti,
joka nappasi edestäni käteni ulottumattomiin kirjan,
sanoen "minäpä otan tämän".
ilmeeni muistutti varmasti lapsen kasvoja, jolta on varastettu tikkari,
kaikista opuksista täti vei edestäni tuon.
jäin seisomaan hyllyn eteen mykistyneenä ja myrttyisenä.
jos mahdollista takki ja pipo painoivat vielä vähän alemmaksi.
tarvoin loskassa takaisin kotiin. ja toivoin ilmaa pakastuvaksi.


***


lukemaan opittuani luin paljon ja nopeasti.
muistan elävästi miten 12 vuotiaana huomasin,
ettei pienen kyläkirjastomme lasten- ja nuortenkirjojen osasto enää oikein riittänyt.
olin kahlannut läpi annat, neiti etsivät, pikku vampyyrit ja kumppanit.
menin seinän toiselle puolelle, kaunokirjallisuuden hyllymetrien väliin,
ja tuona iltapäivänä vein kotiini,
Jostein Gaarderin Sofian maailman.
eikä seinän taakse ollut enää palaamista.
lukion aikana luin vain aamunlehden ja kurssikirjoja,
huono omatunto kalvoi jos yritin lukea muita kuin valinnaisen oppimäärän opuksia,
tuota omatuntoa tuli kannettua myös läpi seuraavan opinahjon.
kahdeksassa vuodessa kertyi paljon kirjoja joita en lukenut.
viime kesänä tartuin taas kirjaan.
ja nyt en malttaisi lopettaa..

.riksun rikkauet.

asuin vuoden riihimäelle,
se riitti loppuelämäksi hyvin.
mutta jotain speliaali piskuisessa teollisuuskaupungissa on.
ensinnäki riihimäen lasi, ei kaipaa selittelyä.
tänään meinasin fiiliksissäni ostaa ensimmäinen itselle,
3 litraisen ilvespurkin,
mutta sitten vain ihalin ja jätin jonkun seuraavan aarteeksi.
toiseksi jos jarkko martikainen saa aikaiseksi lyriikkansa asuttamalla vanhaa puutaloa radanvarsi pengereellä, niin viuh..
ja kolmanneksi, olen löytänyt sieltä parhaan kampaamon koko maasta,
kun vertailukohtana voi käyttää 6 muun paikkakunnan tukantuunauspaikkoja,
niin otanta on mielestäni riittävä.
tänään nautin kaukkareiden uudistavasta voimasta,
syksyä silmällä pitäen hiuksien mallin muuttaminen radikaalisti ei onnistu,
mutta uusittu ja kirkastettu väripaletti kannattelee päätä taas parisen kuukautta,
ja se parhaus ei ole vain leikkuu ja värjäys,
se on tunnelma,
palvelu, sisustus, musiikki, tarjoiltu cappucino, hyvät lehet ja jutut,
ja son taivaallinen ja pitkä päähieronta pesun yhteydessä.

.vihriän invaasio.

joulun jälkeen kotimme on kaapannu vihriä.
se alkoi tunkeutua ensin ajatuksiin joulun aikaan.
eurokankaan alesta se sai pontta kaksipuolisen kankaan muodossa.
kangas oli juuri sopivaa, kiiltävää, mattaa, jännä tekstuuri.
siitä syntyi makkarin verho ja kaksi tyynyä.
ihana musta. juuri oikea vihriä sävy.
ja jotenkin kukkakuviokaan tuollaisenaan ei hirvittänyt.
isoksi pinnaksi valikoitu mustapohja ja vihriää pienemmästi,
mutta tyynyistä tein kaksipuoleiset,
näin voi virittyä vihriästä
tai rauhottua tumman kanssa..

pelkkä makuuhuoneen valloitus ei kuitenkaan riittänyt.
eurokankaan alen alesta löytyi sitten todella halvalle 3€/m
toinen vihriäinen, yksivärinen. sävy on sama kuin makkarin kankaassa,
jotenkin kiva kun sama sävy toistuu molemmissa huoneissa.
kankaasta tuli olkkariin kaksi paneeliverhoa ja kaksi tyynyä.

keväistä.
kepeää.
ei sentään keltaista!

.rauhoittava talvisää.

viikolla ei ehdi kissaa sanoa, jos lausuntaa ei ole aikataulutettuna kalenterissa.
enkä ehdi sitä edes murehtia.
hieman surkuttelen, etten kerkiä nähä kaikkia ihmisiä joita tahtoisin.
mutta senkin aika tulee.

tällä viikolla
..sain kutsun työhaastatteluun
tein kaksi matikan tenttiä
yritin liikkua väsymystä pois
näin outoja unia
olin koko viikon yksin kotona
annoin tiskivuoren kasvaa ylettömän suureksi,
enkä tuntenut siitä huolta.
tutustuin paremmin isoon G:n
suunnittelin kesän heinäkuuhun asti
istuin ohi oman pysäkkini
askartelin putkimalliteorian mukaisen puun
kaipasin miehekettä
ompelin 4 uutta tyynynpäällistä
näin veikan parempaa puoliskoa
nautin aamupalaksi tarte tatinia
pohdin kotimaisen ja ulkomaisen kurkun välillä,
todeten loppuviikosta että tähän aikaan molemmat maistuvat pahalle
luin vähemmän kuin piti
tahkoin exceltaulukoita enemmän
lämmittin kotia leipomalla ja kynttilöillä
odotin aamulehteä tippuvaksi oven takana
keitin aamuisin kaardemummakaffetta.

tässä keväässä on hyvä fiilis, draivi.
ehkä piti rämpiä monta kevättä,
jotta saavuttaisi tämän.
asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen
kivasti, omalla painollaan.
mahdollisuuksia tulee,
koitan niihin tarttumista,
ja saan pitävän otteen.
jos en saakaan sitä työtä,
jota 34 muutakin on hakenut,
ei se mitään,
tiedän että voin kirjoittaa
ja pitää vaikka viikon hillastusloman.
sillä tällä viikolla kaiken muun lisäksi,
söin viimeiset hillat pakkasesta.

ja miten yhä vain nautinkin talvisäistä.
jos tätä elämää ei mikään muun saa hetkittäin pysähtymään,
niin kunnon pakkasviima saa.
aamuin illoin voi kääriytyä niin isoon kaulahuiviin,
ettei pään tarvi kääntyillä, vilkuilla kaiken aikaan,
voi turtua liikkumattomuuteen,
hetkeksi pysähtyä bussipysäkille tuiskuun,
linja-auton penkille,
ja virota määräänpäässä keriessä huivia pois päältään,
valmiina liikkeeseen, pieneen alituiseen kiireeseen.

.kuihtumaton.

kauniita tulppaaninkukkia,
ehkä hienommillaan kuin tuoreina,
iän myötä esiin tulee hopea.
kaunis ja aurinkoinen oli päiväkin,
pitkä brunssimainen aamupala,
hidas kävely auringonsäteissä jäällä,
mieheke vei ulos syömään,
säästyimme tiskeiltä,
pitkiä puheluita kaukasimmilta ystäviltä,
illalla surautin vielä uudet verhot,
lahjaksi saatuja geishoja mutustaen.
tärkeät, ihanat ihmiset ajatuksissa,
kuihtumattomia ovat osat ystävyydet,
onneksi. <3

.aikalisä.

torstaina 11.2.2010:
"Sinulla on nykyään aina liian kiire. Pysähtyminen kannattaisi, saisit uusia ideoita ja ehtisit katsoa asioita vähän useammalta kantilta."

totta turisi tähtöset.
samanmoinen tunne on ollu,
ja kalenterin meininki on päätä huimannu.
perjantaina päätin ottaa aikalisän.
pistin kellon soimaan tietosena etten lähde mihinkään.
etäpäivä.
nukuin vähän pitempään,
keitin kupillisen enemmän kaffetta,
"työpöydän" ääreen kävin kotosasti unihousuissa.
ja tulosta synty.
kun ei tarvinnut matkustaa kahta tuntia,
tai kävellä talojen välillä lounaalle&kahville,
ja pääsi pitämään happitauon silloin ko sopi,
niin ehti paljon enemmän ja mukavammin.
mutta suurinta hyötyä eilisestä synty tänään,
ko jaksoin tehä hommia tänään monta tuntia ilosesti,
eilisen "levättyäni".
tai sitten se johtui aamun kaardemummakanelikahvista,
tai eilisestä kolmen marjan puurosta,
tai aamun ihanasta kehopumpista kipparikalleohjaajan piiskaamana,
tai sitten ilosesta olosta,
ehkä kaikista.

ps. tänään löysin vihot, joita ei voinu ohittaa, kokonaista kolme, kaksi omaan kassiin! kolmas voi yllättää jonkun. ..löysin myös keväistä verho&tyyny kangasta 3€/m !!! ihanainen lauantain.

.Gonzales, Zafon & torso.

oli aika kun en pystynyt kuuntelemaan tätä kyynelehtimättä.
nyt nautin kappaleesta toisin.
kun en pystynyt lukemaan tuulen varjoa eteenpäin.
annoin sen olla. 18 kuukauden päästä luin parissa päivässä kokonaan.
ja kun en kyennet maalaamaan yhtä taulua loppuun.
pakkasin sen piiloon takimmaiseen varaston nurkkaan.
ja vuoden päästä hain sen takaisin, ja siitä muotoitui jotain aivan uutta.
näinhän se pitikin tehdä.

lupasin tehdä kahdesta lapsesta muotokuvat. sanoin etten voi luvata koska ne valmistuvat, ne tulevat ajallaan. on kulunut 11 kuukautta.
sisällä kasvanut tunne, että ne voisivat pian syntyä.
ehkä aloitan tänään..

.muistivihot.

ostoslistalle muutama uusi muistivihko.
tuppaan ostamaan liian isoja.
liian painavia kannettavaksi,
muka tarpeellisten papereiden, kalenterin ja muiden kirjojen jonon jatkoksi,
olkapään painoksi.

mutta nyt tarvitsisin pari pientä uutta.
sillä mitä vähemmän minulla tuntuu olevan aikaa tulla turisemaan
tänne omaksi ilokseni,
sitä enemmän kadotan lauseita, ajatuksia, mietteitä ja sanoja.
nyt son jo päivittäistä.
huomasin sen äsken,
mietin minkä ihanan ajatuksen luinkaan lauseen muodossa eilen jostain..
miettimiseksi jäi, koska muistaa en enää jaksa.
jos olikin ollut semmoinen pieni ja kätevä,
kirjanen käden ulottuvilla,
lukisin sen nyt sieltä.
ja vaikka kotona on vino pino aloitettuja muistikirjasia,
aina mukaan pari uutta mahtuu. täytän ne isotkin myöhemmin.

vihkoja on monenmoisia, kirjasia,
yksi kuin päiväkirja.
toinen kuin muistikirja opiskeluista.
kolmas työasioille.
neljäs puuhastelulle.
viides matkakirja.
epämääräinen määrä muille asioille.

uusista kirjasista toinen olisi isolle G:lle.
koska se pyörii kaiken muassa nyt ja tästä eteenpäin,
olisi hyvä että saisin heti johonkin kaiken laista ylös.
toinen vihkonen olisi näille...
ajatuksille. pätkille.
luetuille. keksityille. mietityille.

saanko mennä hankkimaan ne jo huomenna?

.G.

maailmaani on saapunut uusi ystävä. iso G.
nimensä mukaisesti isokokoinen, laaja, mittava.
tiukasti kiinni minussa koko loppuvuoden. ehkä seuraavan alkuvuodenkin.
jos ei kokoajan läsnä, alituisesti alitajunnassa.
on parempi puhua ystävästä kuin kaverista.
niin lähelle se tulee, yhtäkkiä melekein yllättäin.
on parempi puhua ystävästä, kuin vihollisesta,
menee helpommin, kivemmin.. kenties kivuttomimminkin?
tällä hetkellä kasa kysymysmerkkejä, ajatuksia, arvoituksia.
kevään aikana pitäisi saada parempi, selvempi muoto ja suunta.
kesällä vuorossa läheinen, tiukka, rankka, parin viikon kenttäpuristus.
sen jälkeen.. en tiedä. mutta tiedän että se on kokoajan mukana.
jokaisella kalenterin sivulla. niissä hetkissä ko luulee olevansa vapaalla,
mutta huomaakin pyörittelevänsä asiaa.
mie ja iso G.

.krumeluureista viis.

ollapa koti täynnä erisävysiä valkoisia.
vanhoja. uusvanhoja. uusia asioita.
vähän krumeluureja.
huomaan yhä enemmän löytäväni yhtäläisyyksiäni äitini mausta.
ensin täytyi tehdä selvä, sanamukaisesti, pesäero.
käydä läpi kokeiluja.
sitten voi alkaa lähentyä.
pala tuolta.
kaivata asioita ensimmäisistä kodeista omaan kotiin.
entä jos peili olisikin valtavan suuri ja kultainen koukerokehyksinen.
tai mitä jos olisikin vain kirjoja, valtavasti kirjoja.
valkoiset juhla-astiat, erityiset.
..ja tummia puukalusteita mahtuisia aina lisää.
mahtuisi ja mahtuisi.
mielikuvituksessa kyllä.
unelmien kodissa.
tässä kodissa, nyt, katselen valkoisia tulppaaneita.
mietin jouten kauppalistaa.
ilahdun miten mielenkiintoinen kuukausiliite lepää lattialla.
ehkä lauantai pitsa.
ystäväkin tulee.
ihana vapaa.
tässä kodissa on kaikki tarpeellinen.
siis krumeluureista viis.

.valintoja.

Mikä siinä on, että aina kun menee kangaskauppaan ja kiertelle ja katselee,
katselee kankaita juuri siltä puolelta, jossa ei näy hintalappuja,
löytää juuri sellaisen mieleisen,
kävelee pakkojen toiselle puolelle,
tutkii lappua ja joutuu haukkaamaan henkeä,
miten sitä aina tykästyy siihen kalleimpaan, saavuttamattomaan kankaaseen,
ei varaa.. ei pysty.. iskee säästövimma.
ja sen yhden lähes täydellisen pakan jälkeen,
loput kankaat eivät enää sykäytä ollenkaan..

Tänään olin toisen valinnan armoilla,
jännittävä hetki,
selvisin iloisena, innostuneena,
toivottavasti valitsijastakin,
maanantaina kuulevat valinnasta muutkin,
toivon olevani valittu.

viikon ensimmäinen kunnollinen hengähdyshetki alkaa NYT.

.haipakkaa.

kehon vireystila on koetuksella.
kevät on aina kiireinen.
hakemukset, kirjotukset, etsimiset kasautuvat.
tänään olin 10 tuntia yliopistolla ja 2 matkalla sinne ja takaisin.
aamulla ei uskalla silmiä liikkeessä ummistaa, ettei herää ohi ajaneena.
aina nämä ovat kuitenkin menneet, kai tänäkin vuonna.
näinä pieninä hetkinä kotona..
olo on vain riittämätön.
väsynyt. vanunut.
ehkä tämä viikko on vain raskaampi.
pian helpottaa taas.