maailmaani on saapunut uusi ystävä. iso G.
nimensä mukaisesti isokokoinen, laaja, mittava.
tiukasti kiinni minussa koko loppuvuoden. ehkä seuraavan alkuvuodenkin.
jos ei kokoajan läsnä, alituisesti alitajunnassa.
on parempi puhua ystävästä kuin kaverista.
niin lähelle se tulee, yhtäkkiä melekein yllättäin.
on parempi puhua ystävästä, kuin vihollisesta,
menee helpommin, kivemmin.. kenties kivuttomimminkin?
tällä hetkellä kasa kysymysmerkkejä, ajatuksia, arvoituksia.
kevään aikana pitäisi saada parempi, selvempi muoto ja suunta.
kesällä vuorossa läheinen, tiukka, rankka, parin viikon kenttäpuristus.
sen jälkeen.. en tiedä. mutta tiedän että se on kokoajan mukana.
jokaisella kalenterin sivulla. niissä hetkissä ko luulee olevansa vapaalla,
mutta huomaakin pyörittelevänsä asiaa.
mie ja iso G.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti