Mikä siinä on, että aina kun menee kangaskauppaan ja kiertelle ja katselee,
katselee kankaita juuri siltä puolelta, jossa ei näy hintalappuja,
löytää juuri sellaisen mieleisen,
kävelee pakkojen toiselle puolelle,
tutkii lappua ja joutuu haukkaamaan henkeä,
miten sitä aina tykästyy siihen kalleimpaan, saavuttamattomaan kankaaseen,
ei varaa.. ei pysty.. iskee säästövimma.
ja sen yhden lähes täydellisen pakan jälkeen,
loput kankaat eivät enää sykäytä ollenkaan..
Tänään olin toisen valinnan armoilla,
jännittävä hetki,
selvisin iloisena, innostuneena,
toivottavasti valitsijastakin,
maanantaina kuulevat valinnasta muutkin,
toivon olevani valittu.
viikon ensimmäinen kunnollinen hengähdyshetki alkaa NYT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti