oli aika kun en pystynyt kuuntelemaan tätä kyynelehtimättä.
nyt nautin kappaleesta toisin.
kun en pystynyt lukemaan tuulen varjoa eteenpäin.
annoin sen olla. 18 kuukauden päästä luin parissa päivässä kokonaan.
ja kun en kyennet maalaamaan yhtä taulua loppuun.
pakkasin sen piiloon takimmaiseen varaston nurkkaan.
ja vuoden päästä hain sen takaisin, ja siitä muotoitui jotain aivan uutta.
näinhän se pitikin tehdä.
lupasin tehdä kahdesta lapsesta muotokuvat. sanoin etten voi luvata koska ne valmistuvat, ne tulevat ajallaan. on kulunut 11 kuukautta.
sisällä kasvanut tunne, että ne voisivat pian syntyä.
ehkä aloitan tänään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti