aurinkoisena kesäpäivänä kantautui kaukaa hiljaa kirkon kellojen ääni,
käsittämättä täysin miksi,
nousivat kyyneleet silmiini ja tunsin suurta surua,
ajattelin jo menneitä.
kolmannella askeleella,
painostavuus iski,
ja kaikki se vesi,
jota ihosi pidätteli,
liikahti vedenpinnan mukana,
luovutit liikkeelle ja taivuit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti