.joulurauhaa ja iloa.

.yksi yö.

on rauhan aika,
joulun aika.
kimpsut kassiin,
kassi olalle
ja yöjunalle.
kasseihin pakattu hiiden hilloja,
joulumanteleita,
tuliaissuklaita.
perillä oottavat sukulaiset,
navetallinen memmuja
ja kolme koirulaista,
pienimpänä pian suurimpana
pentu-bernhardilainen..
mukaan kirja,
lämpimästi vaatteita,
muutama sädetikku uudeksi vuodeksi.
ihanaa...

.pieni suuri toive.

rakas joulupukki,
olen ollut hyvin hyvin
kiltti ja ahkera,
minulla olisi vain yksi
pieni suuri joulutoive..
Anna ensi vuonna miehelle,
enemmän niitä huolettomia
ja terveitä päiviä,
kuin näitä raskaita ja pitkiä
huolen täyttämiä..

.voi väsymystä.

ei auta edes miehen tuputtamat d-vitamiinit.
aamu oli väsynein aikoihin.
siirsin kelloa kolmasti.
join kaksi mukia kahvia.
lusikoin jugurttia hilloilla.
torkuin bussimatkan.
hytisin väsymyksissä kylmää säälittävän pienillä pakkasasteilla.
silmät nuokkuu ja olen kahlannut vasta yhden luennon läpi,
edessä 12, keskiviikkona syksyn ensimmäinen ja viimeinen tentti.

hauskat pari viikkoa takana.
tämänkö siitä saa,
ylitsepääsemättömän väsyneen maanantain.
muistin juuri kolme asiaa, jotka olin unohtanut tyystin.
tänään pitää opiskelujen jälkeen askarrella loput parikymmentä korttia,
käydä postissa,
kaivaa auto hangesta, vaikkei se enää edes käynnisty,
eikä sillä mihinkään oltaisi ajamassakaan,
pestä paljon pyykkiä,
alottaa pienehkö siivous..
torstaina tupa täyttyy aamusta vieraista.

tai ehkä väsymys juontuu siitä,
ettei ole ehtinyt olla kotona rauhassa.
eilen kannoin ystäväperheen muuttokuormaa,
mietin samalla etten ala tyhjän päiten hetkeen muuttamaan,
ehkä pohjoiseen vasta,
kun muuttomatkaksi kertyy satoja kilometrejä,
sitten vasta viitsin.
onhan siinä liikaa hommaa.
ja toinenkin ajatusta.
pitäisi luopua paljosta ennen seuraavaa muuttoa,
käydä kaapit yhä uudelleen läpi ja aina jotain pois.

tunti vielä ja sitten lounaalle.
lisää kahvia.
hyrisemään ja nuokkumaan luentosaliin.
viimistä luentoa ei voi missata,
jos lohkeaisi vaikka tenttitärppejä.
tätäkö son ensi kevät kokoajan.
jotenkin se töissä käynti oli niin helppoa kuitenkin...

silti nautin yhä hangista.
joulukuun fiiliksestä.
palloista oksassa ikkunan edessä.
kynttilöistä.
villasukista ja punaisesta huovasta.
glökistä ilman hökheitä.
piparien koristelun suunnittelusta
ja eilen syödystä ensimmäisestä vihreästä kuulasta.

.uusi sukupolvi.

..tulee meänkin jälkeen.
semmoista pientä ihmettä,
todistusta tälle asialle
kävin katsomassa,
ihastelemassa,
ihmettelemässä.

joillekin tuli joulu
jo 22. marraskuuta,
minullekin,
aika ylpiälle
tulevalle kummitätille.
ulkona tuiskuttaa lunta,
on hanget korkiat nietokset
pian etelässäkin.
ai mikä talvi.
mie nautin.
rauhallista itsenäisyyspäivää!

.metsureita ja nuita muita.

joskus on ihan hyvä mennä yksin,
jonnekin jonne ensin aikoi seuran kanssa.
olla itsensä kanssa.
menin kuuntelemaan joulukonserttia,
itkin sielläkin.
esiintyjiä oli enemmän kuin yleisöä.
kukin katsoja istui omalla kirkonpenkillä.

tuli harras joulumieli.
sitten selasin vanhoja joulukuvia.
kuvassa äipän festivot.





rakkaat isoveljeni, hieman pienempinä,
olivat keränneet kaikki festivot pöydän alle,
äiti pian ihmettelmään,
että mitäs pojat kun on niin hiljasta,
pöydän alta löysi pojat, voiveitsien kera
ja festivot palasina..
"metsätöitähän me!"

sittemin kynttilän jalat on liimattu moneen kertaan
viimeisten lähes 30 vuoden aikana,
miten ne pienet pojat pelkillä voiveitsillä
saikin lasin särkymään niin sileän tasaisesti?
metsureita. niitäpä niitä.

.hetkittäin.

pinnan alla on tapahtunut kovastikin.
ihana irtiottoreissu.
hetkiä tieteen ilmapiirissä.
yhdet häät. kauniit häät.
itkin, vaikken aikonut.
mietin miten yli 20 vuotta sitten
hiihdettiin räkä poskella rinta rinnan,
hän hiihtää vieläkin,
mutta rinnallansa toinen, sielunkumppani.

7 yötä sitten syntyi pieni tuleva kummityttöni.
itkin sitäkin.
luentosalissa, bussissa, sohvalla, töissä ja kaupassa.
viikon päästä pääsen suurta ihmettä katsomaan <3

aamulla tassuttelin keittiöön,
mies oli laittanut jo kahvin,
pistin riisipuuron porisemaan,
sytytin adventtikynttelikön ensimmäisen valon.
puuroon sokuria ja kanelia,
miehelle nokare voitakin.
tekeekö toinen kerta jo perinteen,
ajattelimme tehdä tästä.

eilen alotin joulukorttien askartelun,
niistä tulikin aivan toisenlaisia,
ko olin ajatellut,
kivoja kuitenkin.
paperi loppui kesken,
joudun uudelleen houkutusten valtakuntaan,
viimeksi mukaan tarttui kyllä paljon muutakin kuin piti..

aurinkoinen pakkasaamu.
suuntaamme pian kävelylle.
jokohan saaren rannat valtaa riite..
onneksi ehtii hetkittäin pysyähtyä,
katsomaan puissa leyhyviä lumihiutaleita
pulleita tilitantteja
liekin lepatusta
kahvimukin kaardemumma sakkoja.

.planning & packing.

5 päivä kipeänä, 4 sohvalla.
kurjaa.
kahden ekan päivän täyslevon jälkeen,
mietin miten ihmeessä ihmiset kestää sänkypotilaina,
ko miun selkä meni rikki kahesta päivästä.
eilen oli kaksi pakollista menoa ja
yksi ei niin pakollinen.
vaikka olin edelleen kipeähkö oli ihana päästä liikkeelle!

kävin melko turhassa paltsussa
ja sieltä junailin luottokampaajalle.
parturoitavana istuessani olin ihan varma,
että päivän kolmannen menon,
illan forsti-juhlat, kyllä perun, mutta kuinkas sitten kävikään..
Kampaajani ollessa lähes valmis,
kysyi hän tahtoisinko että laittaisi hiukseni kiinni?
Ajattelin että pari pinniä ja that´s it,
njoo, laita vain, kuhan ei tule lisähintaa.
No ei tullut lisähintaa, mutta jestas,
kampaaja oli loihtinut juhlakampauksen kuontalooni.
En voinut jäädä illaksi sohvalle rypemään,
vaan tukkaa oli käytettävä kurssikavereiden ihasteltavina, toimi.
Olo ei mainittavasti parantunut tästä eilisestä menosta,
mutta mieli sitä vastoin kyllä.

Tänään olen siemaillut puolimakaavassa asennossa litroittain teetä
ja kironnut professoria, joka on ärsyttävän innostava ja motivoiva
ja sai minut siis tekemään yhtä tehtävää koko päiväksi,
vaikka olen kipeä.
Mutta kohta.. aloitan pakkailut, huomenna lähdetään!

Menemme kaupunkiin, jonka puollustusmuurin rakentaminen aloitetiin v. 1265,
jossa asuu 406 000 ihmistä,
siellä on hurmaava pieni vanha kaupunki,
ja majoitumme ehkä tällaiseen DeLux-huoneeseen..



käymme pulikoimassa tällaisessa miljöössä..



kuljailua kahviloissa, kaupoissa ja kaduilla,
tai ehkä vain lillumista vaahtokylvyssä,
pieniä puoteja, ehkä löytöjä,
löhöilyä ja oleskelua.
pientä hemmottelua ja joutenoloa,
arjen yläpuolelle,
kassi olalle ja menoksi!

.30.

mies täytti yhdeltä yöllä 30-vuotta.
nousin hieman aimmin,
kahvi valmiiksi,kynttilät,
donitsiylläri ja
ensimmäinen lahja ensimmäisistä 10 vuodesta.

nukahdin sohvalle hänen syödessään,
edes 10 h yöunet eivät ole vielä karkottaneet
huonoon aikaan yllättänyttä flunssaa.
jäin päiväksi sohvatyynyjen sekaan,
parin tunnin kuluttua pitäisi olla,
ravintelissa ykkösissä juhlimassa.
vuorossa on toinen ja kolmaskin lahjus.

tänään lenssu laitetaan sivuun,
nautitaan & juhlitaan!
huomenna tukka kuosiin,
mahdolliset toiset kemut.

ja pian.
oijoi. niin pian etten ihan hahmotakaan..
perjantaina alkaa tarkoin varjeltu salainen
yllätysmatka!

.halloween.

eilisillasta asti ollaan tikahduttu nauruihimme,
keksimme loistavan naamiaisasu parin.
aamulla viimeisteltiin askarrellen yksityiskohtia.
tänään nähdään ystäviä halloween naamiaisten merkeissä.
viime vuonna mukana oli merirosvo, chaplin, tuksu, musta leskis, kissa, länkkäri, nunna, hullu hoitaja ja potila, mr bean..
illalla nähdään ketä tänä vuonna.
ihmeitä tekevät pitkät unet,
pieni askartelu
ja pitkä lenkki merenrantoja myöden,
parempi olo.
nyt viimiset rekvisiitat mukaan,
vielä viemisten leipominen ja
hauska ilta edessä..

.numeroina.

lokakuu sikseen.
hahmotan marraskuuni numeroina.
kolmena päivänä viikossa olen täysipäiväisesti töissä.
neljänä luennoilla.
viitenä niistä täytyy ehtiä lenkille.
seitsemän päivää viikossa avovaimona,
ja täysiaikainen mutta välillä vajaapäinen graduntekijä.
kuun 30 päivästä, olen vähintään 8 päivää reissussa.
viidessä arkipäivässä joudun helpompanakin viikkona istumaan julkisissa kulkuneuvoissa yli viisi tuntia.
edellisessä artikkelissani oli 2 107 sanaa,
siinä on ainakin 499 liikaa.
käsittelen mikroskoopin alla yhden näytteen keskimäärin neljässä tunnissa,
jäljellä on vähintään 69 näytettä,
se tekee 34,5 kappaletta 8 tunnin työpäiviä,
joita minulla ei ole.
seuraavan 30 päivän aikana,
matkakilometrejä tulee vähintään 2 496,
niistä kuljen lentokoneella nolla.
karkean arvioin mukaan kohtaan eräänä päivänä
135 minulle täysin vierasta ihmistä ja ehkä 10 tuttua,
vietän heidän kanssaan koko päivän.
toisena päivänä, menen 58 oudon ihmisen kanssa
keskelle metsää puhumaan hiilestä.
kolmantena päivänä kuljen huomaamattani ohitse lukemattomista ihmisistä,
mutta teen sen yhdessä yhden tärkeimmän kanssa.
huomenna juhlin yhdeksän naamioituneen ystävän kera.
ensi viikolla mieheni ei enää mitenkään voi olla parikymppinen,
viisareiden siirtyessä 30 kohdalle.
tätä numerokaaosta on elettävä seuraavat kuusi viikkoa.
sitten huokaisen ja hengähdän,
monien monien tuntien ajan.

.kun sen sanoo ääneen.

..on sen eteen tehtävä jotain,
jos sen jakaa muiden kanssa,
voi saada yllättävää tukea ja kaivattua palautetta.
vaikka hokisi jotain itsekseen päänsä sisässä kuinka,
voi ilmoille lausuminen,
antaa aivan uutta pontta.
motivoi, ruoskii, potkii, piristää, tsemppaa.
kertomisen jälkeen, itselle ei anna niin helposti periksi.
se että toinenkin tietää, voi helpottaa taakkaa,
antaa erilaista voimaa.

nämä olen sanonut ääneen viime päivien aikana,
kun kelit muuttuvat työmatkapyöräilylle sopimattomiksi,
aion tulla ainakin osan päivistä töihin juosten.
suosin nyt vähempi hiilihydraattista ravintoa.
neulon loppuun aloittamani yllätyksen.
en osta karkkia ennen joulua,
ja vältän muutenkin turhaa sokurin nautintaa.
pistän tällä viikolla pyörän takavalon paikoilleen.
vierailen kummivanhempien luona ylihuomenna.
teen graduni valmiiksi ennen kesää.
en lähde tänään töistä, ennenkuin osa tekstistä on valmiina!

muutamat aikomukset voisivat tarvita tuekseen voima-mantroja,
osa taas hoituu rutinoimalla, toiset kaipaavat innostusta..
suurin osa hoituu kuitenkin vain..
tekemällä.

.hyvää edessä.

annoin kotikokille vapaaillan,
valmistan uudella reseptilla marmeladi(luomu)possua ja päärynää,
hyvä viikonloppu edessä,
huomenna fiiliksen mukaan,
sunnuntaina kivoimpien neitien kanssa
brunssia ja leffaa,
sekä yökyläilyä..
ah, viikonloppuiloa!

.kesältä.

kuvia kesältä kertyi liuta.
parhaat tunnelmat kiteytyy näissä.
ihana kesä.
mahtava syksy.
loistava talvi?

.oravaton pihamaa.

henkisesti taas tolpillaan,
fyysisestikin virkeämpi,
työteholtaan tänään vielä hieman epävireessa,
huomenna siis huippuiskussa!

vietimme ihania hetkiä mökillä.
kerta toisensa jälkeen kiinnyn avokin paratiisiin yhä enemmän.
kun saavuimme pihaan, katselin reppuselässä
miten joutsenet huusivat ulapalla,
vanha pariskunta,
löivät siivillään vettä ja jättivät hyvästit,
palaavat jälleen ensi vuonna.

kirpeä ilma pisti kantamaan rivakasti puita,
sytyttämään jokaisen tulipesän,
tukullisen kynttilöitä,
pumppaamaan saunan padat täyteen vettä,
sitten saimme vieraiksemme isoveljen ja puoliskonsa.

otsalamppujen valossa tuulastimme,
ongelmia tuotti vain pulputtavat suumme,
atraimeen tarttui pienehkö hauki, toisen kerran särki.
seuraava päivä vierähti mettällä,
miehet edellä, edelleen pulisevat naiset perästä.
voi mitä riemua,
näimme ilahduttavan paljon mettälintuja,
jo se riitti saaliiksi.
5 tunnin marssimisen urheilun tuomat hyödyt,
varmasti kumoutuivat tulistelun yltäkylläisiin eväisiin..

katiska ei napannut yhtään kalaa,
ovat ruskan piilossa,
vaikka kaikki lehdet olivat jo puista varisseetkin.
kuukkelit hyppelehtivät lähipuissa,
en vieläkään nähnyt pihan oravista vilaustakaan,
liekö niitä olekaan,
mutta myyräperhe valmisteli talvea vielä vinhasti.
joutsenten lähdettyä oli vetten päällä hyvin hiljaista.

mekin lähdimme eilen hiljaisina, haikeina,
nokisin käsin, hikisin paidoin ja savun tuoksua tukassa,
aprikoiden palaamme kaamosta katsomaan, keväthangille
tai kenties vasta suven tuloa seuraamaan.
aarnimetsän kainaloon, järven syliin,
jäi mökki veneet talviteloillaan,
tupa takkapuita pullollaan,
ja se vailinainen mansikkahillopurkki
seuraavia lättykestejä vartomaan.

[kuvat tulevat perästä..]

.syyskuun loppu.

eilinen oli pitkä ja väsyttävä päivä.
istuin selkäni kipeäksi sairaalapedin vierellä,
kolmijalkaisella puupallilla.
vaikka epätietoisuus ei täysin hälvennytkään,
helpotti hetkeksi hieman.
illalla lähdin pipotta ja lapasitta vetreyttämään
oloa ja päätä kävelylle,
enää ei riittänyt kesä- eikä edes syystakki.
aamulla vedin ensimmäistä kertaa
pitkät kalsarit jalkaan ja pipon päähän,
silti viima tuntui polkiessa hyiseltä.
töiden ohessa järjestelin monta asiaa,
tärkeimpänä,
tulostin huomiselle junaliput.
menemme lepäämään ja keräämään virtaa
syksyn, ehkä ruskankin, viime hetkistä mökille.
kuu on hyvä päättää siellä,
aloittaa talven varronta..

.90.

pavut kiehuu,
viini lämpenee,
suklaata kastikkeeseen,
ulkona hämärtyy,
selaan joulublogeja,
90 päivää enää,
ihmeellistä.

.tikahtua ja pakahtua.

olen huono pitämään yllätyksiä salassa,
pokkani on myös olematon,
ja lähipiirini kyllä tietää sen..
nyt olen tikahtua ja pakahtua yhdestä yllätyksestä,
jota en voi nyt ryssiä, mitenkään!
ja tätä jännitysnäytelmää on pidettävä yllä vielä melkein 2 kk!
jännitystasoni nousi tällä viikolla,
koska "projekti" liikahti askeleen eteenpäin,
pienen hyppäyksen lähemmäs konkretiaa,
ja sen seurauksena stressaan tilannetta
alintajuntaisesti ja ehkä vähän myös tietoisesti niin paljon,
että nyt se tulee jo uniinikin.
Viime yönä unessa asia paljastui yllätettävälle henkilölle,
tilanne oli karmaiseva,
niin kauhea että loppu-unesta kehkeytyi todellinen painajainen,
herätessä pysyin vain toivomaan etten ole tällä kertaa puhunut unissani ja näin spoilannut ylläriä,
äääk, en ehkä kestä!
pelkään kokoajan vahingossa lipsauttavan jonkun pienen sanan,
joka lopulta paljastaa kaiken.
sydämentykytyksiä.
ilmehdintää.
hermostuneisuutta jäsenissä.
ja voi tätä pienen mielen raksutusta..
edessä siis jännittävät seuraavat kuukaudet!

***

tänään kuitenkin perjantai-iloa,
kotikokki valmistaa kuulemma chiliconcarnea
oikeista itse liotetuista pavuista ja kokolihasta,
seurana punaviiniä ja patonkia, nam.
ilta menee varmasti vahvasti olohuoneessa löhöillen,
huomenna kuitenkin suuntaamme (taas) eräjormailemaan metsään
ja tällä kertaa aion ottaa kangaskassin pelkästään sieniä varten mukaan..
syysiloa!

.tilaus.

pitkän harkinnan jälkeen,
tai sietokyvyn lopulta ylityttyä,
näppäilin tilauksen menemään,
toiveissa uusi ilme makuuhuoneeseen näillä...








nyt jäädään vain odottamaan tilauksen saapumista!

.jälkikaikuja.

hurahdan hetkellisesti aina johonkin tiettyyn yhtyeeseen,
jota kuuntelen jatkuvasti..
aamulla työmatkapyöräillessä
töissä taustalla
junassa ikkunasta tuijotellessa
tiskatessa ja siivotessa
blogeja selatessa
..ja kun se ei soi oikeasti,
soi sama musiikki päässä.
nyt olen kuunnellut tanskalaisia poikia,
oi miten somia ovatkaan,
viikonlopun teeman sopivat aikakin seuraavat veisut:
-I was playing drums-
-full moon- [josta koko villitys alkoi]
-Scandinavian love-
-Raincoats- [valitettavasti sääkarttojen mukaan]
Efterklangia korville!

.kerran 20 vuodessa.

[kuva J. Sipponen]


nyt on tiedettä tiedossa,
muuallakin kuin töissä.
empiirinen tutkimus käynnissä.
miten reagoi ihminen 20 vuoden välein
saamiinsa ampiaisen pistoihin.
voin kertoa tuloksia jo nyt.
säryllä, kivulla ja kuumotuksella.

eilen mies oli kipeä,
lähdin sitten kirjastoon lukemista noutamaan,
sain erittäin ystävällistä palvelua
villasukkaiselta kirjastosedältä,
mutta hieman tympeämpää lainausautomaatilta.
viimeisen kirjan kohdalla,
tunsin etuhiuksissa outoa möngintää,
sitäpä siinä sitten sormilla hätistelemään,
kuinkas muuten?

järeämpi tukan riuhdonta,
tiputti vastustajan lattialle,
ja pam,
samalla hetkellä jysähti kipu ohimolle,
pisti -kirosana-!
lattialla kieriskeli ampiainen.
nappasin kirjat ja lähdin puolijuosten kotiin,
onneksi kirjasto sijaitsee melkein takapihalla,
kotona kirjakassi lensi kaaressa maahan,
silmät kuumeisia kyyneleitä valuen,
miehekkeelle selittämään, että nyt iski amppari
ja sattuu ihan simona.

varmaan marttaliiton ensiapuohjeet sisäistänyt
kumppanini toi oitis vedellä kostutetun sokeripalan,
jota survottiin otsalohkoon seuraava vartti,
imee myrkyn pois,
polte kuitenkin yltyi sietämättömäksi,
ja pää vuorattiin kylmäkalleilla,
samalla uumoiltiin iskeekö allergiakohtaus,
auto, jota ei ikinä tarvita kuin viikonloppureissulle,
oli tietenkin lainassa ystävällä,
joten ei, ei päästä helpolla päivystykseen,
jäljelle jäi taksi, lanssi ja (epä)toivo.
siinä sitten ensin 5, 10, 15, 30 minuuttia tutkittiin,
turpoaako hengitystiet tukkoon vai ei.
eivät turvonneet.
seuraava tunti yritettiin paikallistaa
jostain kyyti jolla apteekkiin päsätäisiin,
koska mieheke ei uskaltanut jättää
kylmäkallepäistä sohvatyynyjen sekaan,
jos hakureissun aikana päättäisinkin pökertyä.
4 tuntia jääkalleja vaihdellen
ja sohvamuhinnan jälkeen auto palasi,
mukanansa kyypakkaus ja buranaa,
nam.
edelleen kylmäpakkaus päässä nukahdin,
kuulemma höpötellen.

aamulla peilistä näin ihmeen,
ei järkyttävää paukamaa, jee sokeripala,
mutta ilo oli ehkä ennenaikainen
ja töihinkin lähtöä olisi voinut harkita toisen kerran,
koska eihän tästä mitään tule,
kahden buranan jälkeen,
joku nakuttelee nauloja aivoista otsaa kohden ja
lämmittää mukavasti vielä jollain polttimolla.
sen siitä saa, lainaustiskin ampiaiselta.

mutta ei pitäisi valittaa,
viime kerralla,
kun istuin ampiaisen päälle
ja se pentele ehti pistää kaksi kertaa,
joka ei kotikylän lääkärin mukaan ole mahdollista,
mutta koska rikospaikalta ei löytynyt kuin 1 pistimensä menettänyt yksilö,
uskottava oli,
en sitten istunutkaan viikkoon ollenkaan,
muistan sen kivun kyllä hyvin,
joten pienehkö.. yhden työpäivän käyttökelpoisen työajan hukkaava kipu,
ei ehkä ole mitään.
seuraavaa pistoa en,
kiitos vain,
tarvisekaan taas kahteenkymmeneen vuoteen.

.saje.

koko yön satoi.
sammutti hiljaa illan syttyneet retkipäivä aatteet.
rauhotti aamun.
huuhtoi viikon väsymykset.
raikas ilma herätä.
tästä tulee hyvä päivä.
ja huomenna jos aurinko pilkahtaakaan,
suuntaamme metsään.

.verhoudu.

hymyilen joka aamu mennessäni keittämään kahvia,
eikä se johdu ylipirteydestä kello kuuden maissa,
vaan upouudesta pikkuikkunan verhosta.

kyllä, kappale valkoista kangasta ja parit mustat satiininauhat
saavat naamani venymään virneeseen.
saatanpa yksikseni vielä tokaista,
tein tuon, ihan ite.
ja ihmeelliseksi asian tekee se,
että ehdimme kokonaisen vuoden rämplätä
akkunan peittona olleita sälekaihtimia.

sitten sain inspiraation lehdessä nähdystä kuvasta,
kului aikaa..
eksyin ystävän kanssa eurokankaaseen
ja alelaarista löytyi juuri sopivanlainen tilkku
valkoista silkkiä, tai ehkä son taftia, kenties jotain polyesteriä?
kuluu lisää aikaa..
kunnes tunsin innostuksen aallon pyyhkäisevän ylitseni ja kas,
ikkunassamme on maailman täydellisin mittatilaustyönä tehty verho!
onkohan se sitä kuuluisaa ite dissainia?

kodissa on käynnissä myös muiden akkunoiden uudelleen verhoilu,
keväinen vihreä aaltoni on pikkuhiljaa kaikonnut olohuoneesta,
ikkunat kehystävät(parhaat, lahjaksi saadut) mustat paneeliverhot.
jäljellä olisi vielä viimeinen ikkunapari..
makuuhuone, jonka verhotangossa roikkuu vielä mustanvihreä vehreys,
johon epähuomiossa tuli tehtyä liian kapea kuja,
ja joka ei ollenkaan leiju saati liiku tangolla.
eikä se enää sovi uutukaiseen sänkyynkään,
joka myös allekirjoittaneen mielestä kaipaisi verhoutumista..
valkeisiin raikkaisiin lakanoihin ja ehkä vaaleaan päiväpeittoon,
jonka hankkiminen on kuitenkin osoittautunut tähän mennessä elämäni vaikeimmaksi sisustusostokseksi,
ehkä sellaista peittoa ei ole olemassakaan,
joten kannattaisi keskittyä vaan niihin verhoihin..
niiksi uumoilen pimennyskangaalla vahvistettuja laskosverhohässäköitä,
sellaisia joissa olisi toimiva mekanismi,
voikohan sellaisia ommella itsekin..

.hyve.

osatapa iloita siitä,
ettei viikonloppuna oikeastaan
tullut tehtyä mitään.
tai nähtyä ketään.
saati käytyä missään.

olla kiitollinen isoveljestä,
joka järjesti omalle avokille
kiireisten viikkojen jälkeen
yllätyksen ja askarteli sushia,
ja pelasti samalla pikkusiskon perjantai-illan,
ajamalla vartavasten tuomaan sushia lääkkeeksi.

kyllästyä sohvalla lepäilyyn niin paljon,
että pienen kylän virralla,
toinen putsaa kaappinsa,
toinen puunaa keittiötä,
ja lopulta rysähtää tyynyjen sekaan,
täydentämään oikein hyvää viikonlopun,
vaniljakastikkeisella
omenahyveellä.

.artHelsinki vol2.

taide, vapauttavan laaja käsite,
jolle luomme rajamme omissa pikku päissämme,
kapea-alaisina ahdistaen asian hyväksi katsomiimme muotteihin.
olipa vapauttava tunne alkuviikon ateneum-kierroksen jälkeen nähdä
kaikkea yllä olevaa ja muutakin,
ateneumin tarjosi perinteisten gallen-kalleloiden lisäksi,
puuduttavia, värittömiä, elottomia, pohjanmaakuvauksia,
eivät elähdyttäneet ollenkaan,
niissä ei ollut tunnetta eivätkä ne herättäneet tunteita,
ylläolevat herättivät tavalla tai toisella,
välittivät mielialoja, pistivät ajattelemaan,
näkemään ja tunnustelemaan omia tuntoja,
keskustelmaan vierestä katsojan kanssa.
mutta oli siellä ateneumissakin yllätyksiä,
gallen-kallelan pienet neliömäiset taulut matkalta
itäiseen afrikkaan vuonna 1909,
kannatti nekin nähdä.

.artHelsinki vol1.

mie en ossaa puhaltaa tuommosta palloa.
en ole ikinä oppinut.
monet ovat sitä yrittäneet opettaa.
viimeksi tänä kesänä.
jotenkin se tuntuu ylitsepääsemättömältä ymmärtää,
niille jotka tämänkin (turhan) taijjon hallitsevat
että joku ei siihen kykene.
en myöskään saa kieltä kukalle, mutkalle, rullalle,
ja viheltäminen on satunnaisia sekunnin mittaisia onnen hetkiä..
miusta on hauska nähdä kun joku osaa puhalle isoja palloja,
siksi intouduin myös tuosta pienestä taideteoksesta artHelsinki -hallissa,
ottaisinko sen omalle seinälleni,
ehkä en,
mutta hurmaava son siitäkin huolimatta.

lämpöni on laskenut normaaliksi,
villasukissa tulee liian kuuma,
ei silti pitäisi riekkua,
haluttaisi kirppiksille,
jos pukeutuisi pilkkihaalariin ja olisi vain
yhden pienen hetkisen ulkona..

.atsii-iih-H.

työpaikan pyöreää pöytää on kiertänyt flunssa,
kehtaavatkin tulla kipeinä töihin toisia tarttumaan,
torstaina antoi aavistuksia,
raskaalla päällä päivä päätökseen,
kotiinkaan en voinut lähtiä,
yllättävä palaveri ja iltapäiväksi sovittu habitare kierros..

ja hiaman kierrettiinkin,
messut olivat miusta paljon laimiammat kuin aiemmin,
liekö taantuma nakertanut villeimmät ideat ja tehosteet,
messujen parhaaksi anniksi taisi jäädä ArtHelsinki osasto,
sitä lisää ja siitä lisää kuvina myöh.
Hurmaannuimme (taas) Kui Designin töppösistä
ja kahvilan valkosuklaapuolukkakakusta..
Jäimme pahasti suustamme kiinni,
enemmänkin olisi voinut kiertää,
mutta tulihan sitä..

tänään ja huomenna taidan pysytellä vuoroin sohvalla,
vuoroin pedissä potemassa,
onneksi on suuri vuori selaamattomia lehtiä,
spotify ja kreikasta tuotua hunajaa..